sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Päivän uhka

Näin heti vuoden alussa olen päivittäin saanut ainakin yhden pohtimisen aiheen. Usein pohdin nimenomaan sitä, onko tuo puhuja nyt ihan tosissaan. Aloitetaan vaikka tästä:

Historia pois kouluopetuksesta. Kouluopetuksen pitää kehittyä, vastata ajan haasteisiin. Mitä siinä historialla tekee, se on ollutta ja mennyttä, aikoja sitten elettyä elämää. Ketä kiinnostaa!

Myönnän, ettei historia koulussa alkuun kiinnostanut minuakaan, sillä se oli silloin enimmäkseen sotia ja vuosilukuja. Historian opetus on nykyisin onneksi aivan toista ja varmaan sitä voidaan edelleen kehittää parempaan suuntaan. Minulle historia aukeni vasta, kun oivalsin historiallisten henkilöiden todella eläneen, olleen fyysisiä ja psyykkisiä olentoja aivan kuten me nyt. Vielä suurempi asia oli tajuta, etteivät aikaisemmin eläneiden ihmisten tunteet juurikaan poikenneet nykyisistä. Kulttuurit tietysti vaihtelivat, niin kuin ne vaihtelevat nytkin. Mutta mitä enemmän menneisyydestä tiedämme, sitä enemmän tiedämme itsestämme, siitä miten meistä on tullut, mitä on tullut.

Niin se vain on. Moni hyvä asia olisi voinut vahvistua ja monelta huonolta olisimme voineet säästyä tuntemalla paremmin menneisyyden tapahtumat.

Nämä tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä, että tuntuu ihmeelliseltä miten ne voidaan kyseenalaistaa. Niin silti on tehty.

Jatketaan tällä:

Taidenaineita on vähennettävä, että saadaan lisää tunteja teknisiin ja matemaattisiin aineisiin. Niin kai se oli. Taidenaineet antavat lapsille mahdollisuuden löytää oma luova puolensa, ja ilman luovuutta ei onnistu oikeastaan mikään asia. Juuri sitä meidän pitäisi lisätä ja vahvistaa, ei suinkaan vähentää. Luovuuden avulla matemaattiset yhtälötkin aukeavat helpommin. M.O.T.

Otetaan vielä tämä:

Sivukirjastot ovat vaarassa kaikkialla. Tästä puhuin jo aiemmin, mutta pakko siitä on jatkaa vielä vähän. Jos ihmisillä ei ole suht vaivatonta pääsyä kirjojen kimppuun, ainoa kulttuurianti autottomille on televisio. Siihenkö me tosiaan pyrimme?

Onneksi sentään olen löytänyt ihanan innostavia, luovuudessaan aivan mahtavia suomen kielen opettajia ja kirjastoihmisiä, joiden työskentelyä pääsen edes vähän sivusta seuraamaan. Uhkia on, mutta on myös niitä vastaan taistelevia valoisia ihmisiä. Kiitos heistä!

2 kommenttia: