Kai tässä alkaa itse kukin olla aika tavalla sähköisten yhteyksien varassa. Omalla kohdallani se tarkoitti paitsi sitä, että en voinut lähettää moniakaan joulutervehdyksiä, myös sitä, että en liioin voinut tarkistaa netistä muutamia työlleni tärkeitä tietoja. Kun netti on päältä pois reilun viikon, sitä ehtii harmitella aika monta kertaa.
Toinen, tai tosiasiassa isoin ero kaikkiin elämäni jouluihin oli, että ensimmäistä kertaa vietin sitä yksin. Ja huh! miten ikävä oli kaiken aikaa. Olin varannut jouluaaton illlallisen täkäläisestä neljän tähden hotellista, jossa sitä mainostettiin aattoillallisena. Olihan se. Buffetti, jota voisin verrata korkeintaan vähän paremman tasoiseen työmaaruokalaan valinnanvaran suhteen. Sen sijaan maut ja vaikkapa helmikanan mehevyys olisivat ruokalassa saattaneet olla huomattavasti nautittavampia.
Isossa ravintolassa ei näkynyt minkäänlaista vihjettä jouluun. Ihmiset olivat pukeutuneet sekalaisesti. Oli pling plingiä ja toppatakkia sisätiloissa. Söin vähän, enkä pitänyt niistäkään vähistä. Joulupäivänä en enää uskaltanut riskeerata, vaan valmistin itse asunnossani jotain mitälie. En siis ole syönyt ensimmäistäkään tuttua ja tärkeää jouluruokaa tänä jouluna.
Tapanina tein tunteja töitä, samoin tänään. Uudenvuoden aattoon mennessä luulen voivani pitää tauon, sillä käsikirjoituksen tämä vaihe alkaa olla hyvässä jamassa. Katsotaan, miten monta seuraavaa tulee vielä tämän jälkeen. Kohta, varmaan ylihuomenna on kumminkin syvään hengityksen aika.
Säät sen sijaan ovat olleet aivan loistavat, eikä liukkautta ole tarvinnut pelätä. Koiruus rakastaa rannalla juoksemista ja tulee rohkeammaksi päivä päivältä. Isokaan koira ei pelota niin kuin ennen. Onneksi täällä juoksee vapaana vain ystävällisiä koiria. Kuvaa varten Frit on valinnut jouluaikaan sopivan taustan.
Maisemat ovat upeita. Noille portaille en tosin näköalapaikaltamme erehtyisi, sillä yhdestä kohdasta polku on sortunut ja polun leveys vain lokin verran. Sielläkin näin jokin aika sitten yhden nuoren miehen tallustelemassa.
Tällä paikallakäymme joka aamu tervehtimässä aamuaurinkoa ja lausumassa sen jälleen tervetulleeksi päiväämme valaisemaan.
Taustalla on juuri tuo näköalapaikka ja yksi pienoinen ihmishahmo. Sen sijaan merestä nouseva aika vaarallisen näköinen hirviö ei ole osoittautunut millään tavalla hyökkääväksi. Saattaa olla pikemminkin yksinäinen ja hakemassa ystävää.
Niinpä ollaankin pian uudessa vuodessa. Olkoon se niin muutamille ystävilleni kuin itsellenikin parempi kuin tämä loppumaisillaan oleva. Ja tuokoon se kaikille kukijoillenikin uusia myönteisiä asioita elämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti