maanantai 21. joulukuuta 2020

Nettiä, hiekkaa ja joulua


 Vihdoinkin! Monien harmittelujen ja mutkien jälkeen sain toimivan nettiyhteyden. Edellisessä asunnossa ei toiminut kuin pieni tabletti silloin tällöin sekä kännykkä. Vaihdoin muustakin syystä seinänaapuriasuntoon, ja lopulta ihme on tapahtunut. Ei suinkaan niin, että yhteyteni toimisi tämän asunnon hyvän yhteyden kautta, vaan nyt toimii edellisen asunnon yhteys, aika heikko. Pääasia kuitenkin, että toimii, sillä työssäni tällä hetkellä tärkeintå on tietojen hakeminen. Niitä ei löydä kuin netin kautta. Niin ja tablettiin en tietenkään enää saa yhteyttä.

Olen tosin tilannut tänne antikvariaateista kaksi kirjaa, mutta saa nähdä, tulevatko perille. Vähän harmittaa olla täällä juuri työn tässä vaiheessa, mutta toisaalta selälleni ei voi enää muuta tehdä kuin varoa kylmää ja liukasta. Asiantuntijan vahva varotus oli, että kipua ei saa päästää kroonistumaan. Täällä sitä ei tapahdu, kun ei tarvitse edes miettiä koko asiaa. Kävelemme Tesse-pennun kanssa vähintään 8 km päivässä, mutta tänäänkin tulee 11. Kun ison osan siitä tekee vielä pehmeässä Saharan hiekassa, kyllä se liikunnasta käy.

Saharan hiekka on toisaalta ihanaa, mutta aina asunnolle palattuani mietin, miten paljon sitä täytyy täällä astikin olla. Kenkien mukana tulee sellaiset annokset, että kun niin epäilemättä tapahtuu myös muille, rannalta kulkeutuu pois päivittäin melkoinen määrä. Olen tosin pari kertaa katsellut Saharaa lentokoneesta, ja kyllähän siellä hiekkaa riittää. Kerran on oltu jollain reissulla Saharan kulmallakin ja vakuututtu samasta. - Autsch, miten ikävä noista muistoista tuli päästä taas joskus kunnon reissuun. Saa nähdä, milloin sekin viimein tapahtuu.

Tällä hetkellä voin sanoa, että kirjoitustöitä on vähän limittäin ja lomittain kolme. Saarikirja on tulossa ja vaatii tietysti vielä omat vaiheensa. Suurisuurisuuritöiseen Sibeliuksen perheen tytöistä toiseksi vanhimman, Ruthin, kautta kertovaan kirjaan haen tietoja, ja uusi tietokirjakin on pohjustettavana. Pää on aika kierroksilla, eniten Ruthin vuoksi. En vielä ole saanut selvyyttä, miten kerron, ja siinä onkin tekemistä. 

Mahtava isä tahtoo tunkea koko ajan etualalle, vaikka sitä en aio hänelle suoda. Paljon pitää silti hänestäkin tietää. Kaiken lisäksi hän on yllättänyt minut täysin. Onkin ollut lapsia ymmärtävä hellä ja kekseliäs isä. Tietenkin osin enkin vuoksi, ettei noihin aikoihin isien tarvinnut pahemmin ottaa perheen käytännön arjesta huolta. Mutta se seitsemän otsarypyn tuikean näköinen mies hän ei ole kotonaan ollut, vaikka hänen työskennellessään on talossa täytynyt olla ehdoton hiljaisuus. Lapset ovat kuitenkin mukautuvaisia, sen näkee taas Sibeliuksen perheen elämässäkin. En odottanut aloittaessani aivan näin mielenkiintoisia tuloksia.

Ja ihanaahan tämä kaikki on. Olen onnellinen niin kauan kuin saan tehdä tätä rakastamaani työtä: kirjoittaa. 

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa täälläkin oikein hyvää ja lohdullista joulua näinä erikoisina aikoina.