torstai 24. helmikuuta 2011

Alku

Kirjoitin jo yhden tekstin ja kämmäsin sen. Näin alkaa siis blogielämäni. Näen siinä jotain samankaltaisuutta syntymäni kanssa. Olin pieni, laiha, ryppyinen ja hyvin pitkätukkainen. Lääkäri sanoi minun laihtuneen juuri ennen syntymääni, ja äiti kertoi, ettei ollut saanut riittävästi ruokaa viimeisinä viikkoina. Siitä on kuitenkin selvitty, ehkä tästäkin.

Kämmitekstissä puhuin tunnelmistani tänään, Suurena Makulointipäivänä. Kustantajani suvaitsee nykyisin ilmoittaa, mitä kirjoja aikoo makuloida, tällä kertaa ilmoitus Pähkinäpuisesta lippaasta tuli peräti kaksi kertaa, että varmasti uskoisin. Tulee tunne, että peukalo on laskeutunut päälle ja likistää tiukasti. Niin varmaan on tarkoituskin.

Kai kirjoja on aina makuloitu, mutta aiemmin tunnettiin sellainen sana kuin hienotunteisuus. En kaipaa makulointitietoa enkä usko vastaanottajista kenenkään ilahtuvan moisesta. En liioin usko ikinä tottuvani siihen, niin kuin kollega väittää omassa blogissaan. En oikeastaan usko hänenkään tottuneen. Paksunahkaisuus olisi hyve, mutta sitä minulle ei ole suotu.

Aion kirjoittaa tässä Kirjaimia-blogissani kirjoista, kirjoittamisesta ja siitä sun tästä, mikä milloinkin sattuu osumaan kohdalle. Mitään tunnustusblogia tästä tuskin tulee, vaikka vannomatta paras. Ystäväni äidiltään oppima totuus on: "Sitä sanaa et sano, jonka päähän et pääse."

13 kommenttia:

  1. Moi Raili!

    Hyvä muistaa, että mielistä ei voi makuloida! Sinne ovat jääneet -kaikki.
    Mukavaa ja antoisaa blogeilua!

    VastaaPoista
  2. Tarkoitatko, että tämä tulee jonnekin muuallekin kuin tähän? Voi, ihanaa olla alkuun aivan oikea Tumpelo. Naurattaa!

    VastaaPoista
  3. Raili -ystäväni lumen maassa, lähdenkö heti barrikadeilel?
    Mitä on makulointi shona-kielellä?

    VastaaPoista
  4. Oili, epäilen, ettei shonaksi makuloida ollenkaan. Etkä sinä siellä uskalla ruveta pienintäkään barrikadia rakentamaan, joudut heti hankaluuksiin. Ehkä sitten kun taas palajat. Henkinen tukesikin on tärkeä!

    VastaaPoista
  5. Raili, tervetuloa areenalle. Kiva juttu.
    En tiedä, mikä ero on osallistumisella naamakirjaan tai blogiin, mutta valitsen mieluummin blogin, vaikken omaa pidäkään.

    Anu, luin, että miestä ei voi makuloida. Heh.

    Mutta vakavasti: Miten onnistuisimme saamaan edes osan makuloitavista kirjoista esim. sairaaloihin ja lastenkoteihin? Ei varmaan olisi kenenkään pussista pois. Oliko niin, että joku kustantamo jo tällaista toimintaa harjoittaakin?

    toivoo Tuula

    VastaaPoista
  6. Ja huoh! Nyt vasta ymnmärsin, mitä Anu tarkoitit. No, ei tuo ottanut kuin vuorokauden. Minä nimittäin luulin, että siinä oli painovirhe ja tarkoitit, että meiliä ei voi makuloida.
    Hieno ajatus, Anu. Ehkä opin vielä lukemaan jännittämättä kommentitkin, kunhan pääsen vähän enemmän sisään tähän hommaan. Sinun oli enimmäinen ja siinä tuli siis toinen blogikämmini heti ensimmäisen perään. Aina vain hauskempaa, vikka pikkuisen noloa minulle kieltämättä. Kiitos, Anu.
    Tuula, noista lahjoittamisista on puhuttu, mutta kustantamojen suunnalla sitä puhetta ei välitetä kuulla. On varmaan pelko, että se on myynnistä pois.

    VastaaPoista
  7. Raili, blogisi on erittäin tervetullut! Heti tämän ensimmäisen kirjoituksesi allekirjoitan katkerin kyynelin (ja, huomaathan, ihastuttavin kielikuvin).

    Lahjoitukset ovat kustantamoille jotenkin hankalia, tai niin ainakin väitetään. Lastenkirjahyllyssä asiasta kirjoitettiin vähän aikaa sitten.

    Sari

    VastaaPoista
  8. Voi, kun Pähkinäpuista lipasta saisi koulukirjastoihin lahjoituksina! Sehän vain lisäisi kustantajan myyntiä, kun fiksut oppilaat vaatisivat lisää saman sarjan kirjoja. Hissan numerotkin voisivat parantua, kun aihe muuttuisi eläväksi ja kiinnostavaksi kaunokirjallisuuden myötä... Kyllä tässä olisi nyt kehittämisen paikkaa kaikille kustantamoille. Ei tämmöinen makuloiminen ole tätä "greeniä" päivää ollenkaan. Että itkettää!

    Miestäkään ei voi makuloida, tosiaan :), miten sitten kirjoja!

    Raili, moka on lahja, näin opetetaan nykyään, ja se on totta!

    VastaaPoista
  9. Sari, olet itse erittäin tervetullut ihastuttamaan kielikuvillasi.
    Ja Anu, tuon kätken syrämeeni. Aina tästä lähtien mokattuani ilmoitan vain antaneeni lahjan. Hyyyvä!
    Mutta eipä ne kustantajat lahjoittele. Itse saisin lunastaa kolmella eurolla/kirja.
    Tosiasiassa sain saman ilmoituksen myös Runokirjeestä, eli Katri Valan nuoruudesta, mutta se tuli vain yhtenä kappaleena. Pidän siitä kirjasta itse, tai ehkä pidän ennemminkin Katrista, sillä hän oli aikamoinen persoona. Sinne vain silppuriin on sekin menossa. Pitkä ja haikea nyyyh!

    VastaaPoista
  10. Moi vielä Raili,
    En tiedä, onko tämä oikea foorumi kysyä tätä, mutta kuinka paljon noita kirjoja on menossa silppuriin? Voisitko itse ostaa niitä kymmeniä/satoja ja myydä halvalla kouluille? Entä ovatko kirjailijakamusi samassa tilanteessa tuhon edessä? (Kirjojen kiertonopeus on älytön nykyään.)

    Olemme yrittäneet kehittää koulukirjastoja ja lukupiiri-ideaa kouluissa n. 15 vuotta ja hitaastipa homma etenee. Kaikkea muuta tulvii ovista ja ikkunoista kouluihin... Mutta kyllä mainitsemiasi kirjoja tarvittaisiin jokaiseen koulukirjastoon mielestäni ainakin viisi kappaletta, jotta niitä voitaisiin lukea lukupiirissa vitos-/kutosluokilla. Joka koululta luulisi löytyvän tuo raha käteiskassasta. Miten asiaa voisi edistää joukolla?
    nimim. Ei silppuriin!

    VastaaPoista
  11. Anu,
    tässä on hankaluutena aika. Minun kauttani niiden täytyisi mennäkin, mutta ottaisin taloudellisen ja työvoimariskin, jos lunastaisin kirjojani muutaman sata kappaletta, joutuisin maksamaan ne heti, kauppaamaan niitä ympäri maata ja vielä itse lähettämään paketit. Kirjoittaminen luonnistaa minulta huomattavasti paremmin, muut hoitakoon logistiikkapuolen.

    Ehkä tässä olisi jotain kehittämismahdollisuuksia, mutta ei taida onnistua vielä tällä aikataululla. Ilmoitus haluamastani määrästä on annettava 7.3. mennessä. Jos keksit jotain, kerro sitä ennen vaikka tuolla Fb:n viestipuolella. Muutamille voin tietysti ilman muuta tilata niitä ja lähetelläkin. Hinta on 3 euroa + postikulut.

    Tarjolla on myös entisistä jonkin verran Ei ole minulle suvannot -kirjaa, eli Aino Kallaksen nuoruutta. Tämänvuotiset olivat siis Pähkinäpuinen lipas ja Runokirje, kertomus nuoresta Kari Valasta.

    VastaaPoista
  12. Moi Raili-ystävä,
    Ymmärrän hyvin nuo logistiikkamietteesi. Enkä keksi minäkään pomminvarmaa ehdotusta tähän hätään.
    Mainitsemasi kirjat minulla on hyllyssäni paraatipaikalla ja Runokirjeen olen ostanut kaikille sukulaistytöille ja sopivan ikäisille kummilapsille sekä luokassani opettaneille päättöharjoittelijoille lähtijäisiksi! Jos lohduttaa.
    Terv. Anu

    VastaaPoista
  13. Tietysti lohduttaa, Anu. Olet kultainen. Minulla on kaikin puolin niin keväinen olo, että olen jo unohtanut yhden omituisen m:llä alkavan sanan. Hah, moiselle!

    VastaaPoista