Taas mennään

Voi että! Nyt olen taas niin innoissani, että pakkohan tätä on vähän muillekin jakaa. Edellinen käsikirjoitus lepäilee nyt hetken ja elelee omaa elämäänsä vielä vailla varmaa kotia. Se ei kuitenkaan huoleta, sillä kuten kai olen ennenkin sanonut, olen toivoton optimisti. Sen sijaan uusi idea rynni taas niin vauhdilla kimppuuni, että sen mukaan on kiidettävä.

Törmäsin - näinhän nämä aina menevät - muussa yhteydessä henkilöön, josta olen jo aiemmin ollut lievästi kiinnostunut. Kun kyselin taustatietoja varten hänestä löytyvää materiaalia, selvisi, että juuri vähän aikaa sitten on saatu uutta ja juuri sellaista aineistoa, jota kaipaan.Tämän voi hilpeästi nähdä Kohtalottaren sormena, sillä nämä sormet ovat lähes aina ennenkin olleet tökkimässä minua eteen päin.

Sen lisäksi sekin on jo selvinnyt, että ilmeisesti jo minua varten ennalta valitun tulevan sankarittareni vaiheet liippaavat jopa kahdelta suunnalta henkilöitä, jotka jo tunnen. Eipä kun kolmelta, huomasin juuri. Mitä tässä siis enää räpistelemään.

Hauskinta näissä innostumisissa on aina se, että yht'äkkiä huomaa, miten jokin aihe vain päättäväisesti tunkee ajatuksiin. Onko siis tosiaan niin, että minä en niitä valitse, vaan ne valitsevat minut. Siltä se useimmiten ainakin on tuntunut. Ja tuntuu taas.

Olenkin tästä jo lähdössä kiireesti arkistoon. Kiireesti tosiaan, aivan kuin arkistomateriaali katoaisi jonnekin, jos en käy sen kimppuun heti. Ei, katoamista en pelkää, vaan minua ajaa uteliaisuus. Mitä kaikkea mahdan löytää? Siitä myöhemmin, nyt vain menoksi!