Jospa toimittajat tekevätkin sen tahallaan. Määrittelevät esikoiskirjailijoiksi monta kirjaa kirjoittaneita osaavia lasten- ja nuortenkirjailijoita, siis kirjailijoita, jotka ovat nyt kirjoittaneet ensimmäisen aikuisille suunnatun kirjansa. He varmaan haluavat näin kääntää huomion lasten- ja nuortenkirjoihin, saada keskustelua aikaan. Ja onhan se onneksi virinnyt, joskin lähinnä myös tätä kirjallisuuden haaraa seuraavien riveissä. Mutta kuinka moni meistä lukisi mitään kirjallisuutta, jos ei olisi tutustunut siihen jo lapsena tai viimeistään nuorena? Kyllä vaan ne tärkeitä ovat, nuo lasten ja nuorten kirjat. Se olisi syytä muistaa myös lapsuutensa unohtaneiden ja siinä paljon menettäneiden aikuisten.
Myrkystä tulee mieleen tämän loppukesän kestoaihe, ampiaiset. Tuonpa siis omankin kokemukseni mukaan. Se tapahtui tasan keskiyöllä ja kesämökillä. Olin mennyt ajoissa nukkumaan ja pyöriskellyt sängyssä jo tovin. Siirsin tyynyä milloin mihinkin suuntaan, käänsin ympärikin pari kertaa. Keskiyöllä käännyin kyljelleni ja työnsin käteni tyynyn alle. Kipeä pisto ja inhottava kirvelevä kipu. Alakerran lampun valossa en nähnyt peukalohangassa sen kummempaa, nousevaa punoitusta vain. Mutta tyynyn alta syy sitten löytyi, kuollut ampiainen. Olin varmaan hieronut sen tyynylläni lähes hengiltä. Viime työnään se sai sentään kostonsa. Ei kumpikaan meistä, ei mieheni, enkä minä ollut koko aikana nähnyt tai kuullut ampiaista sisällä. Eikä mieheltäni liion herunut tunnustusta.
Joten: jos aiemmin olet tarkastanut sängyn alustan susien ja peiton alustan mörköjen varalta, kurkkaa tästä lähtien vielä tyynyn alle. Ampiaisen pisto on inhottava! - Annan saman tien selityksen sängynaluskurkkaukseen. Isälläni oli muka leikkisänä tapana sanoa usein: "Varo, varo, varo susihukkaa, jos se tulee, juokse sängyn alle piiloon." Pikkutytön mielessäni käänsi sen tietysti toisin päin ja olin monena pimeänä iltana varma, että siellä se susi nyt vaanii sängyn alla. Kurkkasin jos uskalsin.
Torstaina on Helsingin taiteiden yö. Villa Kiven ohjelmassa on kymmenlukukatsauksia yhteisotsikolla "Kirjailija sukupolvensa tulkkina". Klo 18 alkavissa ja 23 loppuvissa keskusteluissa aloitetaan 50-luvusta ja ehditään 90-lukuun tunneittain vaihtuvien vetäjien ja panelistien seurassa. Itse olen klo 20 mukana 70-luvussa, mutta koko ohjelma löytyy netistä Villa Kiven Taiteiden yö -ohjelmasta.
Vilkuta Villa Kivessä, siellä nähdään!
Raili, ei sinua nyt ainakaan kukaan voi esikoiskirjailijaksi mainita;)
VastaaPoistaMinua pisti elämäni ensimmäisen kerran ampiainen ja siinä kauhussa sekä kivussa unohdin ottaa kyytabletit ensiavuksi. Kaksi viikkoa oli käsivrsi kuin limppu ja särki viikon, mutta onneksi yksi vähän huulipunan näköinen apteekin tuote poisti kutinan.
Naapurin T. sai tällä saarella elämänsä ekat ampaisen pistot 30 vuoteen ja joutui viikon kortisonikuurille, joten ei mitään leikkiä noiden pistiäisten kanssa.
Ihania kuutamouinteja sinulle!
♥
Kiinnitin huomiota samaan ja ihmettelin. Onhan nyt aikoihin eletty, jos vasta aikuisproosan jälleen tituleerataan eikoiskirjailijaksi. Monta tuttua nimeä löysin listalta!
VastaaPoistaIhan hassu ajatus.
Oi, kuutamouinteja! Nautihan!
Leena, hui! Minun puolikuolleeni ei onneksi saanut niin pahaa jälkeä aikaan. Olen sivellyt kättä kortisonivoiteella, liekö se vähän auttanut. Ainakin kutina on helpottunut. Kyllä, uikaamme ja nauttikaamme, kuten elokuun kuutamoista kuuluu.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, ajat ovat oudot monessakin suhteessa. Esimerkiksi se on outoa, ettei kirjoihin enää merkitä painosnumeroa eikä -paikkaa. Vaikka en ole tutkija, painoksen numero on aina ollut kiinnostava tieto, heille se on sitä erityisesti. En edes ymmärrä, mitä tällä saavutetaan. Mutta elokuun kuutamot eivät sentään ole muuttuneet miksikään. Nautin! Samaa toivon sinulle!