keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vähän ylevyyttä kehiin

Kieli muuttuu ja erityisesti tapa, jolla sanoja käytetään. Vanhoja tekstejä lukiessa naurattaa usein, vaikka ne eivät ole suinkaan naurettaviksi kirjoitettuja. Päinvastoin, juuri tekstin mahtipontisuus ja ylevyys saa tämän päivän lukijan nauramaan, minut ainakin.

Miltä kuulostaa esimerkiksi tämä runoilija Hilja Liinamaan teksti nyt luettuna:

Hän on kuin lintu luotu maailmoja liitämään, rakentamaan pesänsä kukkuloilla ja saamaan ravintonsa hedelmistä ja nupuista, vaihtamaan paikkaa oksalta oksalle. Hänkö olisi vetojuhta auran edessä, isäntäänsä seuraava koira kenties kahleihin sidottava tai pihan varmuutta vartioiva.

Ei, laulaja kuullaan, maailma kuulee... Ken on jumalia muodostanut, meitä niiden luo nostanut tai jumalia luoksemme vetänyt, ellei runoilija.

Kun tuon tosiaan vielä on kirjoittanut varmasti itseään myös runoilijana pitänyt nainen, se tuntuu vielä huvittavammalta.

Silti jotenkin vanha ylevyys ja mahtipontisuus myös liikuttaa, saa aina ainakin vähän tuntemaan itsensä liian arkiseksi. Tämä liittyy samaan kuin äsken lukemani Iltalehden lööpit: Kotien arvot kaikkialla Suomessa laskeneet. En silloin ajatellut ensimmäiseksi asuntoja ja rahaa, vaan aivan muita arvoja. Nimittäin siltä tosiaan tuntuu, etteivät henkiset arvot enää kovin korkeassa kurssissa ole. Kuinkahan paljon sellaisista edes puhutaan, ehditään puhua. Kuuleeko maailma yhä laulajaa? Moniko laulu on kuulemisen arvoinen?

Viime päivinä Facebookissa kiertänyt viiden päivän runohaaste on nostanut esiin monia ihastuttavia ja ajatteluttavia runoja. Enemmän sellaista. Miten jollain tavalla vastaavan idean saisi kiertämään myös lasten ja nuorten keskuudessa tänä kirjan vuonna?

 

9 kommenttia:

  1. Luulisi kirjailijan osaavan lukea eri tyylilajeja niiden ehdoilla, asettumatta huvittuneen ylemmyydentuntoiseksi. Vai kuvitteletko itse kirjoittavasi ajattomasti ja yleispätevästi?

    VastaaPoista
  2. Voi, minähän luen vanhoja tekstejä koko ajan. Historiallisia kirjoja kirjoittaessa on erityisesti varottava esittämästä asioita tämän päivän valossa. Ei naurattaminen tuossa suinkaan tarkoita ylemmyydentunnetta, Anonyymi hyvä. Jos luit koko tekstin, huomaat, että suorastaan kaipaan tähän omaankin aikaamme myös noita tunteita.

    Enkä suinkaan kuvittele kirjoittavani niin tai näin, yritän vain tehdä parhaani, vaikka varsin usein tunnen oman riittämättömyyteni. Ehkä sinunkin kannattaisi yrittää välttää juuri tuota samaista yläpuolelle asettuvaa arvostelua, jonka uskot näkeväsi muissa.

    VastaaPoista
  3. Teksti, joka sinusta oli naurettava, sattui vain minun mielestäni olemaan kaunis ja tyylikäs. Minusta ei myöskään ole huvittavaa, että "itseään myös runoilijana pitänyt nainen" (kuten kollegasi määrittelet) uskoo runouden jumalalliseen tehtävään. Mutta koska luet vanhoja tekstejä "koko ajan" ja vaikutat siis pätevältä ja viisaalta asiantuntijalta, tyydyn punastellen häpeämään, että uskalsin olla eri mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
  4. No hyvänen aika. On toki olemassa MYÖS ylimielistä naurua. Ihan samoin kuin on olemassa teatraalista, sarkasmiksi tarkoitettua marttyyriutta, jos esim. ryhtyy "punastellen häpeämään" vaikka todellisuudessa onkin vain kiukkuinen.

    Mutta toden totta, kuten Raili, sanot, kieli muuttuu. Ja se, joka kieltä rakastaa (muutoksineen päivineen), rakastaa myös vanhoja tekstejä, ja tietysti myös huvittuu (huvittuminen EI tarkoita sitä, että pitäisi jotain asiaa naurettavana, naurettavana pitäminenhän on halveksintaa) siitä, miten aikoinaan oikein vakavasti otettavaksi tarkoitettu (usein meidän näkökulmastamme pateettisen kuuloinen) teksti nykylukijan silmissä muuttuu hupaisaksi juuri siksi, että kieli ON muuttunut. Kuin myös ihmisetkin ovat muuttuneet.
    Lajityypistä riippumatta hupaisuuksia löytyy, ja niistä on oikein luvallista ilostua ja niille nauraa.
    Minulla on tässä nyt esimerkkinä Mirjam Heinon Miellyttämisen taito (OPPIKIRJA EPÄONNISTUNELLE) vuodelta 1925. Oikein vakavaa puhetta on tämäkin:
    "Teetkö puhtaan vaikutuksen? Meillä on surullisen tavallista, että sekä miehet että naiset pitävät tukkaansa huonossa kunnossa. Puhdas, kiiltävä, keveästi tuoksuva tukka on tärkeämpi ulkonainen viehätyskeino kuin ehkä mikään muu. Ei ole välttämätöntä, että tukka on paksu ja kaunisvärinen. Pääasia on että se on harjatun ja hoidetun nökäinen, miehillä sileä ja täsmällinen, naisilla usein myös pehmeä ja kuohkea."
    Ehkä olen vinksahtanut, kun minua huvittaa, ellei suorastaan naurata kuoliaaksi Mrs E.B.Duffeyn Kirja naisille eli Mitä jokaisen tytön, morsiamen ja äidin tulee tietää. (1930)
    "Suutelo. Nuoren tytön ei pidä suudella ketään muuta vierasta miestä kuin sulhastaan eikä hän sulholleenkaan saa liiaksi tuhlata lemmen-osoituksiaan. Ne kun voivat sulhoa kiihottaa liiaksi. Jos ei hän, saattamatta itseään väärään valoon, voi välttää suuteloa esim. panttileikissä, niin pysytelköön sellaisessa tilaisuudessa aivan tyynenä ja toimetonna."

    Hyvä ohje. Pysykäämme tyyninä ja toimetoinna, jotteemme itseämme väärään valoon saata. =)))))))))))
    (Minulla on myös opaskirja nimeltä Miehen siitinelo. Sepä on niin vakavaa puhetta, että en ryhdy edes siteeraamaan, ettei kukaan loukkaannu.)

    Tuula Kallioniemi. (Mielelläni käytän omaa nimeäni, kun otan kantaa asioihin.)

    VastaaPoista
  5. No, tuo "itseään myös runoilijana pitänyt nainen" tunnetaan sittenkin enemmän vahvasta poliittisesta toiminnastaan, ja sitä tuolla tarkoitin. Ihailen häntä kovasti. Hän oli tosi ponteva nainen, ensimmäisiä meidän ja koko maailman naiskansanedustajia. Aina heikomman puolella.

    Mutta ei näistä kannata nyt noin hillittömiä herneitä nenäänsä ottaa, vaikka se täällä netissä tuntuu olevan liiankin tavallista. Eri mieltä saa olla ja pitääkin. Kehitys olisi vaarassa pelkkien samanmielisten laumassa. Ja nauraa saa sekä pitää, jos siihen aihetta löytää, kunhan nauru ei ole ilkeää.

    Tuula, kiitos. Kadehdin noita vanhoja kirja-aarteitasi kielineen päivineen. Tuon tukan harjaamisen olen valitettavan ikävästi laiminlyönyt.

    VastaaPoista
  6. No voi voi, missä on nyt kuohkeus, kuule? Missä?

    T

    VastaaPoista
  7. Aivan! Piti oikein mennä peilistä kurkkamaan. Pohjanmaata on pikemminkin, laakeaa :(

    VastaaPoista
  8. Huh, tabletti näyttääkin olevan vaarallinen kommentointiväline. Toisti saman moneen kertaan, vaikka luulisi tuon yhdelläkin riittävän.

    VastaaPoista
  9. Kun tukka on hyvin niin kakki on hyvin.
    Ei vedetä herneitä nenään. On tässä maailmassa isompiakin asioita, joista vetää...

    Iloa kakille!

    T von L

    VastaaPoista