En nyt aivan luolani rauhaan, mutta keskittymään viikon verran vain ja ainoastaan kirjoitustyöhöni. Tässä elämäntilanteessani tämä on aivan välttämätöntä. Olen jo paitsi tutkinut taustoja, myös kirjoittanut ja tehnyt työsuunnitelman. En haahuile lähdekirjasta ja -aineistosta toiseen satunnaisesti, vaan selvän suunnitelman mukaan. Tuntuipa hyvältä kirjoittaa tuo tähänkin, olenhan äärettömän suunnitelmallinen tyyppi.
No, en tietenkään ole, pikemminkin haluan asioiden tapahtuvan spontaanisti, mikä ei vain toimi tällaisen työn kanssa. Tämä oli ikuinen kiista miehen kanssa varsinkin omatoimimatkoillamme. Hän halusi tietää mahdollisimman paljon etukäteen, minä yllättyä ja löytää ihan itse asioita.
Yhdistelmä oli aika hyvä muinaisella kolmen kuukauden maailmanympärimatkallamme, josta olen kertonut Kirppuina maailmankartalla -kirjassani. Kirja taisi ilmestyä jo 2001, joten osa tiedoista on vanhentunut. Aika ei onneksi muuta tapahtuneita hauskuuksia kuin muistoiksi, kyllä niistä voi hyvin lukea edelleen.
Silloin eivät vielä toimineet nettiyhteydet, joten miehellä oli matkatavaroissaan, siinä yhdessä ainoassa Marimekon olkalaukussa, ainakin puolet valokopioita eri maista. Niitä käytettiin, hyviä olivat, mutta yllätyksiä ja spontaaniutta riitti silti kylliksi niitäkin. Eikä minullakaan ollut sen enempää tavaraa kuin pikkurinkka puolillaan. Ei jouduttu kertaakaan tullitarkastukseen niin valtavien matkatavaroiden kanssa. Hyvin riittivät ja olivat vaivattomia kanniskella.
Vielä viisi päivää jäljellä. Sankarittareni on mahdottoman, tajuttoman jamitävielä raju pähkäpää. Mutta fiksu ja osaava sellainen. Olen aivan innoissani. Ja jos en ole tullut ennen sanoneeksi: rrrrrrakastan tätä työtä. On hyvä syy etsiä, tutkia, löytää, pohtia ja kirjoittaa.
Elämälle kiitos tästä osastani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti