keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Vuosi loppui - vihdoin!

Näin vuoden ja vuosikymmenenkin vaihteessa ajattelen mielelläni jotain muutosta todella tapahtuvan. Tällä kertaa toive on erityisen vahva, sillä takana on elämäni kurjin vuosi. Jouduin vuoden alkupuolella kohtaamaan sellaista ilkeyttä, että en olisi koskaan pystynyt kuvittelemaan niitä tapahtumia. En vieläkään ymmärrä sitä, mutta toipunut sentään olen.

Ja nyt loppuvuodesta tapahtui vielä pahempaa. Huomenna tulee kaksi viikkoa pikku Frit-koiruuteni kuolemasta. Olen kaivannut sitä valtavasti. Sanoin sille usein päivittäin vaarana olevan, että elän satavuotiaaksi sen ansiosta. Joka päivä yhteensä 8-9 kilometriä lenkkeilyä, monen monta naurua ja paljon hellyyttä. Sekä fysiikka että psyyke olivat siis hyvässä hoidossa, vaikka asun elämässäni ensimmäistä kertaa yksin. Frit oli ollut kaikkein tervein koirani eikä silti ehtinyt täyttää viittä vuotta. Syytä ei saatu selville.


Eikä mennyt kuin tasan viikko, kun Tapaninpäivän aamuna kuoli hyvä ystäväni. Hänellä oli salamannopeasti leikkaava loistava tilannehuumori muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi. 

Uuden vuoden kunniaksi kirjoitin
tänään selko-ElliMinnan loppuun ja lähetin kustantajalle. Sen jälkeen tein kaksi lenkkiä, yhteensä 9,5 km. Sekin on nyt opeteltava, lenkkeily yksin. Tuolla avarissa rantamaisemissa ajatuksille on hyvää tilaa.



Ensimmäiset kirsikan kukat näin tänään, joten täällä käännytään jo kevääseen.

Nyt ehkä hengähdän vähän ja sen jälkeen on ahman vuoro. Olen päättänyt kirjoitaa siitä niin hyvin kuin vain osaan oman pikku karvapörröni muistoksi.

Onnea ja hyvää oloa, hyvä lukijani! Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Tänään on päivämäärä
01.01.2020.

2 kommenttia:

  1. Oih Raili! Vaikka sain pitää suuriruhtinatar Olgan melkein 15 vuotta, ei lähtö helpottanut ollenkaan. Osa minusta kuoli pois. Mikään ei tuo takaisin minä menetin/menetimme. Aika helpottaa, mutta ikävä ei irrota otettaan. Sinä olet kuitenkin minua vahvempi. Minä vain näytän selviytyjältä, sinä olet sitä. Uusi vuosi tuokoon elämääsi paljon valolyhtyjä, ilon pisaroita, naurua ja vaikka sitä uimista kuikkien kanssa. Kirjoita Fritin muistolle! Sieltä koirien taivaasta hän sinua katselee ja toivoo sinun selviävän♥

    VastaaPoista
  2. Leena-kulta, kiitos! Niin kirjoitankin. Aloitin tänään jo ahmakirjaa, joka on minun surutyötäni. Ahma ei ole sosiaalinen, niin kuin Frit oli, mutta leikkisä sekin osaa olla, varsinkin nuoret ahmat. Elämään mahtuu niin paljon. Hyvää alkanutta vuosikymmentä Sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista