Hirsimökki on ihme ja Pellinki myös

Toissapäivänä ajeltiin Tessen kanssa lähes 400 km. Auton viilennys toimii hyvin ja retki oli kaikkinensa kaunis ja hyvä. Mutta kyllä vain, poikki olin kotiin päästyämme. Tessekin pieneni puolella Emäsalossa kasvattajan trimmaustaidoilla. Tesse tapasi myös isompia sukulaisiaan ja nautti. Kiitos, Anneli ja perhe! Kiittäkää onneanne, etten asu lähempänä enkä pääse ohimennen puikkailemaan paikalle.

Trimmin ajan sain istua suoraan merelle katselevan niemen kalliolla ja ihailla täysin rinnoin. Suomalainen rannikko ja saaristo ovat niin kauniita. Nyt voin silloin tällöin nauttia niistä maalla,  Ennen neljänkymmenen purjehdusvuoteni aikana tutustuin niihin toiselta suunnallta. Viimeisimmän Suomen lasten -sarjaan kuuluneen hylyistä kertovan Suomen lasten aarrelaivat -kirjan Kultakaleerin uppoamispaikkakin oli aivan näköetäisyydellä. Kieltämättä pieni haikeus valtasi mielen. Histamiini-purjeveneemme ei ole enää meillä, nyyh!

Ensimmäinen saari kirjaa varten on löytynyt. Pellinki yllätti täysin. Veneellä on joskus poikettu yhdessä sen satamista, mutta veneilijä harvemmin lähtee syvemmin tutustumaan niin suureen saaristoon kuin Pellingillä on. Saaria ja luotoja on kaikkiaan pari sataa ja asuttuja saariakin useampia. Emäsalosta kuvittelin vain piipahtavani Pellinkiin, niin kuin sen veneellä olisin tehnytkin. Autolla kierrosta kyläkaupalle tuli lähes 60 km, mutta voi miten tyytyväinen olin, että sen kierroksen tein.

Etsin tulevaa kirjaani varten saaria, joissa on jotain kivaa lapsille siinä kuin aikuisillekin. Netin tiedot tarjolla olevasta Muumihenkisestä Kuinkas sitten kävikään -teemapolusta eivät kovin paljon kerro, mutta kun tapasin polun ideoijan, kyläkaupan Erikan, kuuntelin melkein suu auki. Niin oivaltava ja mahtava juttu, että suosittelen ihan jokaiselle joko lasten kanssa tai ilman. Yhteystiedot löytyvät täältä https://islandriddles.com/ Ennen käyntiä on otettava yhteys ja sovittava ajasta, sillä luonnon rauhaa varjellaan sillä, etteivät ryhmät saa olla suuria, eikä niitä voi olla kovin monta samana päivänä. Polku on juuri sama, jota Tove Jansson kulki lapsena kaverinsa kanssa maidonhakumatkalla.

Hui, ihan varpaita kipristää, kun ajattelen, mitä kaikkea saaristamme saattaa löytyä, kun heti ensimmäinen oli näin kertakaikkisen upea. Kirjahan tulee ensi vuoden keväällä, mutta polku on siellä jo nyt.

Pienen pettymyksenkin olen joutunut nielemään, sillä tälle kuulle luvattu Suuri ja pieni ahma valmistuukin vasta 10.7. Sen sijaan elokuussa ilmestyvä selkokirja Minnan perheen vaiheista on tulossa jo etuajassa. Virallisesti kuitenkin elokuussa. Minä saatan kuitenkin päästä kuplailemaan jo aiemmin.

Ja sitten hirren ylistys. Esi-isämme ovat asuneet paremmin kuin elementti- tai lautatalon asuja ymmärtääkään. Olen tainnut jo aiemmin kertoa, että tätä mökkiä suunnitellessani satuin kuulemaan radiossa keskustelun siitä, mikä rakennusmateriaali on terveellisin. Käsittelemätön hirsi, oli vastaus, ja niin se kyllä on. Ensimmäisilläkään kevätkäynneillä tämä ei ole kostean nihkeä ja nyt näillä helteillä sisällä on hyvä olla. Eilen ulkona 31, täällä sisällä 26. Ja paras kaikesta, aina on hyvä hengittää.

Viimeksi jo kuulutin uutta tietoa saarista, joille pääsee sekä omalla veneellä, että omalla tautolla tai jollain yleisellä kuljetuksella. Kertokaa, oi tietäjät. Kertokaa!

Taas ilon aiheet kasassa

Riiviö on työllistänyt sen verran, ettei kirjoitustöiden lisäksi energia ole riittänyt tänne asti. Tai no, paremminkin syy on se, ettei ole ollut kovin paljon entisistä poikkeavaa kirjoittamista. En tosin ole varma, pitääkö aina ollakaan.

Kirjoittaessani keskityn täysin kirjaan, mutta välillä ikävä tulee kimppuun niin vahvana, ettei siitä halua puhua. Totuus nyt vain on, että en koskaan ennen elämässäni ole asunut yksin. Opiskeluvaiheessakin ne pari huonetta, joissa asuin, oli jaettava toisen kanssa. Tesse, siis tämä pieni Riiviöni on suloinen, hellyydenkaipuinen ja aktiivinen. Mutta ihminen se ei ole. Silmillään ja hännällään tietysti vastaa aina juttuihini, mutta sen vastaukset jäävät oman tulkintani varaan. Keskustelua ei synny.

Tässä viikonvaihteessa tapahtumiset kasaantuivat taas kaikki yhtä aikaa, kuten pari kertaa ennenkin. Tässä viikonvaihteessa olen lauantaina lähettänyt Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää  -kirjan selkomuodon taiton tarkistettuna Avaimelle (ilmestyy elokuussa), Suuri ja pieni ahma -kirjan taiton tänään  tarkistettuna Robustokselle (ilmestyy tässä kuussa) ja tänään myös allekirjoittanut ensi keväänä tulevan Suomen lasten saariseikkailut -kirjan sopparin Minervalle. Ja kyllä, sampanjapullo on auki. Pitäisi vaan vielä olla joku iloitsemassa kanssani.

Sillä ilon aihetta näissä jokaisessa on, mutta Suuri ja pieni ahma -kirja onnistui taitettuna yllättämään minut. Se on upea. Sami Säily on yksinkertaisesti HYVÄ. Hän on sekä graafikko että luontokuvaaja. Tässä viikonvaihteessa hänen onnistui vielä ottaa kuva alfanaarassudesta, jonka tapasi Kuhmon erämaassa.

Voin kerrankin täydellä sydämellä suositella itse kirjoittamaani kirjaa kaiken ikäisille, vaikka tämä on ala-asteikäisille suunnattu. Ähtärin eläinpuistosta saadut hienot kuvat ovat rikastuneet Samin kuvilla. Tämmöisen kirjan haluaisin tehdä vielä joskus toistekin.

Ja muuten, saarikirja tulee Suomen lasten -sarjaan, jossa minulta on jo linnat, majakat ja hylyt. Nyt on etsintävaihe menossa. Kymmenen saarta rannikoltamme, ja niihin täytyy päästä sekä veneellä että joko omalla autolla tai julkisella kuljetuksella. Jotain lapsen mielikuvitusta kiehtovaa tai tapahtumatäyteistä täytyy löytyä. Otan auliisti vastaan ehdotuksia.

Nyt heräsi omatunto. Riiviö on oikeasti aivan ihana. Pois en antaisi, mitä nyt joinain päivinä huutokauppaisin vähiten vaativalle.