maanantai 8. kesäkuuta 2020

Taas ilon aiheet kasassa

Riiviö on työllistänyt sen verran, ettei kirjoitustöiden lisäksi energia ole riittänyt tänne asti. Tai no, paremminkin syy on se, ettei ole ollut kovin paljon entisistä poikkeavaa kirjoittamista. En tosin ole varma, pitääkö aina ollakaan.

Kirjoittaessani keskityn täysin kirjaan, mutta välillä ikävä tulee kimppuun niin vahvana, ettei siitä halua puhua. Totuus nyt vain on, että en koskaan ennen elämässäni ole asunut yksin. Opiskeluvaiheessakin ne pari huonetta, joissa asuin, oli jaettava toisen kanssa. Tesse, siis tämä pieni Riiviöni on suloinen, hellyydenkaipuinen ja aktiivinen. Mutta ihminen se ei ole. Silmillään ja hännällään tietysti vastaa aina juttuihini, mutta sen vastaukset jäävät oman tulkintani varaan. Keskustelua ei synny.

Tässä viikonvaihteessa tapahtumiset kasaantuivat taas kaikki yhtä aikaa, kuten pari kertaa ennenkin. Tässä viikonvaihteessa olen lauantaina lähettänyt Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää  -kirjan selkomuodon taiton tarkistettuna Avaimelle (ilmestyy elokuussa), Suuri ja pieni ahma -kirjan taiton tänään  tarkistettuna Robustokselle (ilmestyy tässä kuussa) ja tänään myös allekirjoittanut ensi keväänä tulevan Suomen lasten saariseikkailut -kirjan sopparin Minervalle. Ja kyllä, sampanjapullo on auki. Pitäisi vaan vielä olla joku iloitsemassa kanssani.

Sillä ilon aihetta näissä jokaisessa on, mutta Suuri ja pieni ahma -kirja onnistui taitettuna yllättämään minut. Se on upea. Sami Säily on yksinkertaisesti HYVÄ. Hän on sekä graafikko että luontokuvaaja. Tässä viikonvaihteessa hänen onnistui vielä ottaa kuva alfanaarassudesta, jonka tapasi Kuhmon erämaassa.



Voin kerrankin täydellä sydämellä suositella itse kirjoittamaani kirjaa kaiken ikäisille, vaikka tämä on ala-asteikäisille suunnattu. Ähtärin eläinpuistosta saadut hienot kuvat ovat rikastuneet Samin kuvilla. Tämmöisen kirjan haluaisin tehdä vielä joskus toistekin.

Ja muuten, saarikirja tulee Suomen lasten -sarjaan, jossa minulta on jo linnat, majakat ja hylyt. Nyt on etsintävaihe menossa. Kymmenen saarta rannikoltamme, ja niihin täytyy päästä sekä veneellä että joko omalla autolla tai julkisella kuljetuksella. Jotain lapsen mielikuvitusta kiehtovaa tai tapahtumatäyteistä täytyy löytyä. Otan auliisti vastaan ehdotuksia.

Nyt heräsi omatunto. Riiviö on oikeasti aivan ihana. Pois en antaisi, mitä nyt joinain päivinä huutokauppaisin vähiten vaativalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti