maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ilmestyykö lasten- ja nuortenkirjoja jo liikaa

Yli 1400 lasten- ja nuortenkirjaa julkaistiin Suomessa viime vuonna. Sen ymmärtäisi, jos tämä olisi suuri kielialue, mutta tälle meidän joukollemme. Yli 1400!

Vakuutan aina kouluvierailuilla, että kirjoista löytää jokainen omansa, vaikka pari ensimmäistä käteen osunutta ei kolahtaisikaan. Olisi kuitenkin kiva nähdä vielä jonkinlainen jako eri aihealueisiin. Mutulla veikkaan fantasian osuutta melkoiseksi. Enkä suinkaan tarkoita, että minulla olisi jotain fantasiaa vastaan, mutta kun jokin tulee muotiin, se kaventaa yleensä selvästi muuta tarjontaa. Varmaan tässä määrässä ei kuitenkaan tarvitse pelätä edes sitä. Jokaiselle löytyy tosiaan pienellä vaivalla jotain.

Entä onko tässä määrässä jo liikaa? Hajonta tulee niin suureksi, ettei ostajia riitä kaikille hyvillekään kirjoille. Täytyy olla jo valmiiksi nimi saadakseen kirjansa kaupaksi. Tai täytyy kirjoittaa varman päälle, juuri sitä, mikä nyt myy.

Suuri osa kirjoista näkyy vain vilahduksena kustantajan luetteloissa, jotka eivät osu kaikkien käsiin. Ja kun niitä ei ole näyttävästi esillä kaupassa eikä ehkä edes kirjastossa, ne unohtuvat saman tien. Sen jälkeen kirjailijalle ilmoitetaan, ettei tämä nyt oikein onnistunut, kirjasi ei myynyt riittävästi. Miten kauan tilanne mahtaa jatkua tämmöisenä, sen aika näyttää.

Oli tässä luvussa onneksi hyväkin puolensa. Kotimaisia kirjoista oli jo yli puolet. Olenko siis turhaan huolissani? Onko vain hyvä, että kirjoja ilmestyy vuosi vuodelta enemmän? Mitä mieltä sinä olet?

16 kommenttia:

  1. Kirjojen kustantaminen on joka tapauksessa liiketoimintaa. Ennenvanhaan saattoi olla toisin, kustantajatkin olivat ehkä puhtaasti kulttuurin asialla. Ja siihen oli tietenkin monia syitä.
    On tosi vaikea ottaa kantaa siihen, ilmestyykö kirjoja liikaa. Toisaalta, ostajahan on se, joka lopullisen valinnan tekee.
    Mutta toisaalta, se, minkä ostaja tietää, tulee varmaan helpommin valituksi kuin se, josta ei ole ikinä kuullutkaan.
    En oikein tiedä, kenen päätettävissä lopulta olisi se, mitä tai miten paljon julkaistaan. Paljon on tarjolla melko joutavanpäiväistä käännöskamaa. Mutta ei se niinkään voi olla, että kaikki kotimainen olisi aina sitä parasta ja kelvollista. Meillä täällä pikku lintukodossa tuntuu vielä aika paljon elävän sellainen "oma-maa-mansikka" -mentaliteetti hyvin monella alueella, ei vain kulttuurissa.
    Kuluttajat äänestävät jaloillaan, sanoo joku. Sekin on totta. Mutta tuhottomasta tarjonnasta on paha äänestää, ellei siitä ole minkäänlaista selkeää mielikuvaa.

    Summa summarum: En suoraan sanoen osaa ottaa kantaa. Ja toinen summa summarum: En tiedä, tarvitseeko juuri minun. On vähän ristiriitaista, jos kirjailijana alkaisin ottaa kantaa ilmestyvien kirjojen määrään.
    Oikeastaan, nykyisessä tilanteessa suurin ongelma on oman pään kasassa pitäminen ja se, miten aika ja rahkeet riittävät omien hengentuotteiden laadun ja määrän tarkkailuun.

    T von L

    VastaaPoista
  2. T von L, eipä kannanottoni mihinkään vaikuttaisikaan, mutta ainahan sitä voi pohtia. En minäkään osaa sanoa, mihin pitäisi pyrkiä, jos voisi vaikuttaa.

    Ja samaa mieltä, tuskin mitään rajoja voisi tai pitäisi asettaa, tämä oli vain tuommoista yleistä pähkäilyä siitä, mikä ehkä on lukijoiden kannalta hyvä ja mikä ei. Tai vaikuttaako lopulta mikään muu kuin markkinatalous, joka tässäkin jyllää.

    VastaaPoista
  3. Tuo on joskus tullut mieleeni, kun olen luettelosta jonkun kiinnostavan lastenkirjan löytänyt, mutta (kirja)kaupasta se ei kohdalle ole osunutkaan. Metsästäjänvaisto voi herätä, mutta entä jollei herää?
    Nimekemäärät ovat kasvaneet monta vuotta peräkkäin. Viime vuonna ei enää, eikä tänäkään vuonna. Ehkä se on viite nimekemäärän tasoittumisen suuntaan. Toisaalta, lukijana on tottunut nyt tähän ihanaan runsauteen.

    VastaaPoista
  4. Taina, sinä olet valistunut ja kirjatarjontaa hyvin seuraava lukija, mitä suurin osa lukijoista ei ole. En siis tosiaankaan miettinyt asiaa vain kirjailijan kannalta, vaikka varsinkin aloittavan kirjailijan kannalta tämä voi olla vakava juttu, vaan tavallisen lukijan ja sen, miten kirja ja lukija kohtaavat.
    Toivotaan, että oikeat sentään kohtaavat mahdollisimman usein.

    VastaaPoista
  5. Ohhoh, noinko paljon. 1400!

    Itse olen noteerannut ehkä kolme kirjaa. Siis kotimaista. Ja pyörin jopa melkoisesti kirjakaupoissa. Pitääpä ruveta tarkemmaksi :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä, Jarkko! Voit iloisesti yllättyä. Mutta jos ainoa näytteenä tullut kirja on satuttu myymään, uuden saa vain tilaamalla. Eikä se siis silloin jää kauppaan näkyville. Tämä kaventaa tarjontaa ja kirjojen havaitsemista melko tehokkaasti.

    VastaaPoista
  7. Minunkin on vaikeaa uskoa tuota määrää! Minä en kyllä osta melkein koskaan kirjoja, enkä muutenkaan hirveästi kiinnitä huomiota lanu-kirjallisuuteen mutta silti tuntuu älyttömältä, että voi missata noin suuren kirjajoukon.

    Minusta kirjoja ei voi julkaista liikaa. Toki se on ikävää, jos joku hyvä (tai miksei joku vähän huonompikin?) kirja ei myy, mutta lukijoille kirjat eivät ole bisnestä. Tietenkin minun on helppo puhua kun en ole (vielä) julkaissut mitään. Sitten kun oma kirja on kaupan hyllyllä niin kummasti myyntiluvut voivat alkaa kiinnostaa. Kuitenkin lukijan nautinto on ensisijainen asia.

    Muutama lempikirjani on täysin myymätön. Jos niitä myytäisiin enemmän, ko. kirjailijoilta varmaan käännettäisiin enemmän kirjoja mutta minusta on kivaa, että edes ne kirjat ovat olemassa, mihin olen saanut tutustua.

    VastaaPoista
  8. Dee, ei tässä minusta ainoa ongelma olekaan kirjailijan suunnalla vaan myös lukijan. "Oma" kirja ei löydy, ja omalla tarkoitan nyt sellaista, josta pitäisi kovasti, jos se sattuisi osumaan käsiin. Kirjastojen hankinnat vähenevät kaiken aikaa, joten kirjaa ei voi löytää edes sieltä.

    Missä se raja sitten kulkisi, on täysin kuvitteellinen juttu. Ehkä on tosiaan niin, ettei koskaan voi julkaista liikaa. Pohtimaan tämä kuitenkin pani.

    VastaaPoista
  9. Katsomme tätä melko eri kannoilta. Sinä olet jo julkaissut, minä vasta haaveilen siitä. Totta kai minusta on hirveää ajatella, että kirjoja julkaistaisiin vähemmän. Silloin minulla olisi vielä pienempi mahdollisuus saada omani läpi.

    Lukijana minusta tuntuu usein, että hyviä kirjoja on liian paljon ja etten koskaan ehdi lukea niitä. Tämä on kyllä totta. Sitten myös yllättävän usein tuntuu siltä, ettei ole mitään luettavaa. Kaikki tarjolla olevat kirjat ovat tylsiä. Voi kun joku osoittaisi minulle sen oikein... Mutta luulen, että ratkaisu ei ole pienempi julkaistu kirjamäärä vaan mainitsemasi tarkempi kategorisointi.

    VastaaPoista
  10. Dee, olen minä innokas lukijakin. Hämmentää ajatus, etten tiedä osaakaan kaikista niistä kirjoista, joista voisin pitää. Etten löydä uutta kirjailijaa, joka olisi juuri "minun".

    Toisaalta, jos ajattelen suuria kielialueita, siellä tämä kohtaamattomuusongelma on varmasti vielä paljon paljon suurempi. Taitaa olla parasta olla tyytyväinen tähän, mikä on meidän tilanteemme.

    VastaaPoista
  11. Sanoisin, että teosten kategorisointi on Suomessa melko vanhanaikainen. Nykyisen mallin mukaan tuntuu siltä, että kaikki mielikuvituksellisiin maailmoihin perustuva proosa on automaattisesti lapsille ja nuorille suunnattua. Mutta yllättävänkin monet korkeafantasian piiriin kuuluvat teokset ovat kaikkea muuta kuin lasten luettavaksi tarkoitettuja. Ne käsittelevät paikoin hyvinkin arkoja aiheita ja sisältävät aikuisille suunnattuja kohtauksia.

    Kotimaisessa kustannustoiminnassa pitäisi alkaa nähdä selkeämmin se ero, mitkä kirjoista ovat todella lastenkirjoja ja kevytfantasiaa, ja mitkä ovat puolestaan aikuistenkin suosimaa korkeafantasiaa. Olen melko nolostunut käydessäni kirjakaupassa etsimässä kotimaista fantasiaa, mutta koko tarjonta löytyykin Lasten ja nuorten hyllystä eikä esim. "Scifi & Fantasia" -osiosta. Se kertonee siitä miten vähättelevästi Suomessa suhtaudutaan vakavaan fantasiakirjallisuuteen.
    Vielä tätäkin nolostuneempi olen kun yritän lähettää korkeafantasiaan kuuluvaa käsikirjoitustani kustantajalle ja sivustolla ainoaksi mahdolliseksi kategoriaksi määritetään Lasten ja nuortenkirjallisuus.

    1400 teosta voi kuulostaa paljolta, mutta kuten Raili sanookin jo heti alussa, varmasti fantasian osuus on tästä melkoisen suuri. Kun otamme sen huomioon, luku ei vaikuta mielestäni liian suurelta. Tämä johtuu siitä, että lukijapolvessa on tapahtumassa murros. Uusi sukupolvi harrastaa enemmän pelejä, elokuvia, sarjakuvia... Siinä samalla lukemiseksikin alettaneen etsiä enemmän sellaista, mikä irrottaa meidät tämän oman maailmamme laeista ja ihmistarinoista. Voisin kuvitella, että pienten lasten kirjoille on tasainen kysyntä, mutta korkeampaa fantasiakirjallisuutta tullaan kaipaamaan vuodesta toiseen tasaisesti enemmän ja enemmän.

    Ja totisesti, jotta lukijakunta löytäisi paremmin etsimänsä ja osaisi rajata omat kiinnostuksenaiheensa valitessaan luettavaa, tämä suureneva julkaisumäärä vaatii tarkempaa kategoriamääritystä.

    VastaaPoista
  12. Kiitos, Markku. Nostit esille varsin kiinnostavan puolen asiasta.

    Joskushan, varsinkin viime vuosina dystopioiden kritiikeissä sanotaan selvästi, ettei tämä niinkään lasten- ja nuortenkirja ole, ei aiheeltaan eikä käsittelytavaltaan. Sellaiseksi se silti on määritelty. Eivätkä aikuiset nuortenkirjahyllyjä tutki, joten heidän käsiinsä se ei silloin osu.

    Nuorten ja aikuistenkirjojen raja saattaakin olla vaikea määritellä. Epäilemättä osan kirjoista pitäisi löytyä molemmilta puolilta. Tosin niin päinhän vaaraa ei ole, etteivät nuoret tutkisi aikuisten kirjallisuudeksi määriteltyä kirjallisuutta. Aikuisilta jää vain varmasti huomaamatta nuortenkirja.

    Silloin tällöin käytetään määritelmää nuorille aikuisille. En tunne kirjastojen luokituksia, mutta sellaisiin hyllyihin en ole ainakaan törmännyt. Voisiko olla mahdollista lisätä tällainen luokka? Auttaisiko se sinun kirjojesi tapauksessa, vai kuuluisivatko ne suoraan aikuisten puolelle?

    Totta on, että nuorena fantasiaan innostuneista suuri osa jatkaa lajin lukemista. Samoin kuin roolipelaajat jatkavat pelaamista, vaikka sitäkin meillä pidettiin ensin vain lasten harrastuksena. Eiväthän luokitukset kiveen hakattuja ole, joten töihin vaan tilanteen muuttamiseksi!

    VastaaPoista
  13. Eiköhän noista 1400:sta aika iso osa ole pehmokirjoja, puuhakirjoja, katselukirjoja ja eri elokuvien oheistuotekirjallisuutta, kun ymmärtääkseni vähänkin tekstiä sisältävä tuote kategorisoidaan alvinsa vuoksi kirjaksi. Jossakin näin tilaston, että varsinaisia kotimaisia nuortenkirjoja ilmestyisi noin 60 ja lastenkirjoja 130. Voin olla väärässäkin, mutta semmoinen vaikutelma tulee isojen kustantamoiden katalogeja selatessakin.

    Se ei tietenkään poista sitä, että valikoimaa on, mutta ehkä kuitenkaan esim. 15-vuotiaalle nuorelle ei ole kauhean valtaisaa valikoimaa vuosittain.

    VastaaPoista
  14. Ei tosiaankaan ole. Viime aikoina olen saanut vaikutelman, että nuortenkirjat ovat suorastaan vaarassa oleva laji. Mielestäni ne, jotka ilmestymiskynnyksen ylittävät, ovat hyviä, mutta silti toitotetaan, etteivät nuortenkirjat myy.

    Oikein harmittaa, miten harva tietää esimerkiksi sen, että Seita Parkkolan Viima valittiin Ranskan parhaaksi nuortenkirjaksi viime vuonna. Onhan se mahtava juttu!

    VastaaPoista
  15. Kyllä kirjastoissa on nuorten aikuisten hyllyjä, aika monissa. Se ei ole varsinaisesti YKL:n mukainen luokka, vaan yleensä osasto. Ja riippuu siis kirjastosta, koetaanko se tarpeelliseksi.
    Fantasiaan liittyy nimenomaan osasto-ongelma, joka lähtee jo kustannustaloista - sitä ei edelleenkään hevillä mielletä aikuistenkirjallisuudeksi. Ehkä tilanne on kuitenkin muuttumassa pikkuhiljaa.
    Kirjastojen kirjamäärärahat vaihtelevat myös suuresti kunnasta toiseen. Jossakin siihen saadaan vuosittainen korotus, joka olisikin välttämätön, jotta aineistorahalla saisi edes saman määrän kirjoja kuin edellisvuonnakin - kirjojen, niin kuin muidenkin tavaroiden hinnat nousevat joka vuosi.
    Valitettavasti on myös niitä kuntia, joissa määrärahat eivät nouse, vaan niitä karsitaan. Voisin kuvitella, että tällä olisi iso merkitys esimerkiksi juuri nuortenkirjojen kohdalla.
    Mielenkiintoista on myös se, ostavatko nuoret enää itselleen kirjoja? Kuka ostaa nuorille kirjoja lahjaksi? Joku voi myös ajatella, ettei nuortenkirjaa kannata ostaa nuorelle, koska tietyssä iässä ihminen kehittyy niin nopeasti, ettei tänä päivänä kiinnostava kirja enää vuoden päästä kiinnosta yhtään ja jää turhakkeeksi hyllyyn.
    Onneksi kaikki eivät ajattele noin - saan joskus jopa kyselyjä kritiikkieni johdosta: Olisiko se kirja sopiva sen ja sen ikäiselle lahjaksi? Olen menossa joululahjaostoksille, mikä olikaan se kirja jota kehuit viime viikon lehdessä?

    VastaaPoista
  16. Mervi, kiitos asiantuntevasta vastauksestasi. Puhun itse liian usein vain mutulla jopa näistä kirja-asioista.

    Surullista on se, että mitä enemmän työttömiä kunnassa on, sitä enemmän (mutulla mutta eikös myös tutkimusten mukaan) käytetään kirjastoa. Samalla kuitenkin kunnan tilanne heikkenee ja kirjastomäärärahat vähenevät. Kurja kehä.

    Hurjan hieno juttu taas on, että lapsille ostetaan ja luetaan kirjoja ilmeisesti aikaisempaa enemmän. Myyntiluvuista päätellen ainakin, ja tässä tarkoitan aikaisemmalla viime vuosisadan puolta. Eiköhän ole syytä uskoa, tai ainakin lujasti toivoa, että heistä kasvaa silloin myös lukevia nuoria.

    VastaaPoista