keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Messuista ja vähän "kriitikoistakin"

En aio yhtään valittaa, miten hektistä elämä taas on, kun kirjamessut alkavat. Pidän niistä, suorastaan nautin. Olen eri lavoilla kolmeen otteeseen, siis kaikki kolme tämänvuotista kirjaani ovat esillä, ja vähänhän se tietysti aina hermostuttaa. Silti pidän siitäkin. Saan puhua asioista, jotka tunnen.

Sen sijaan siitä en pidä, että joudun kertaamaan kirjojani ennen messuja. Mitähän varten sitä ei koskaan voi olla aivan tyytyväinen työhönsä tässä vaiheessa. Juuri kirjan valmistumisen jälkeen on lyhyt hetki, jolloin kaikki tuntuu hyvältä. Sitten se taas latistuu. Ähke, miksi en voisi olla parempi kirjailija, on liiankin tuttua. Mutta ehkä sen pitää niin olla, että jaksaisi yrittää aina uudestaan tehdä vihdoinkin sen Todella Hyvän, sen mihin on aina pyrkinyt.

Omat ohjelmani ovat:

pe 26.10.  klo 12 Topelius-lava, Histamiinin luolaseikkailu
                 klo 13 Eino Leino, Laulu punaisesta huoneesta
lau 27.10. klo 13.30 Louhi-lava, Mennään sirkukseen, kuvittaja Laura Valojärven kanssa
                                               lavalla myös sirkuskoululainen Ada Forsberg

Kriitikot otsikossa ovat lainausmerkeissä blogi-kriitikkoilmiön innoittamana. Nykyäänhän heitä on valtavasti ja taso vaihtelee laidasta laitaan. On todella hyviä, suuresta rakkaudesta kirjallisuuteen kirjoittavia bloggaajia, kuten Leena Lumi ja muutamia muita. Mutta sitten on myös monia aika vähäisellä sekä kulttuurisella että elämänkokemuksellisella taustalla kirjoittavia, melko hämmästyttäviä "kriitikoita". Vähän niin kuin poliiseissa on vilpittömästi työhönsä halunneita hyviä poliiseja ja sitten niitä, jotka ovat halunneet alalle, koska on kiva pamputtaa muita. Muutaman kirjoittajan suomikin on hakusessa.

Lehtikriitikon ja blogikriitikon välillä on se suuri ero, että blogikriitikolle ei kukaan ole sanomassa, että voisit nyt vähän tarkistaa tuota tekstiäsi. Ja kuitenkin, jos hakuun panee vaikka kirjan nimen, juuri blogit hyppäävät esiin ensimmäisinä.

Kaikki kriitikoista puhuminen on kirjailijalle aina vaikeaa sen vuoksi, että luullaan "sen nyt narisevan, kun joku on arvioinut sen oman kirjan ikävästi". Olen kirjoittanut jo niin pitkään, että mietin kyllä asiaa sellaisen luettuani, mutta ei se saisi minua kirjoittamaan mitään. Kaiken lisäksi tiedän itsestäni, että oma maku on oma maku. On monia arvostettuja kirjailijoita, joiden näen kirjoittavan hyvin, mutta kun ei osu niin ei osu. Mutta enpä alkaisi julkisesti heitä kritisoimaan juuri tästä syystä.

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä tästä puolesta. Hyvä vain huono ilmiö? Mitä mieltä olet?

      

67 kommenttia:

  1. Raili, minähän en ole kriitikko, joten tästä en tiedä;-) Tuon esiin vain kirjaelämyksiä ja miten ne koin.

    Minua joskus todella ärsyttää, kun eräät kuvittelevat, että mitä enemmän haukkuu, sitä enemmän on Suuri Kriitikko. Ja puhun nyt muista kuin kirjabloggaajista. Kajavan henki elää ja voi hyvin...

    Olen niin pahoillani, että en pääse nyt messuille. Sattumien summa, joista ei vähäisin mieheni työt ja se, että minä olen viimeistä talveaan elävän koiran omaishoitaja: En jätä häntä enää vieraille. Selkäni myös teki tenän eka kerran elämässäni. Ehkä olen polttanut itseni loppuun...

    Olin aikonut tavata sinut ja olisin jo hyvissä ajoin tapaamisemme sopinut. Mutta ensi vuonna minua eivät pitele pois villihevosetkaan eli eläkäämme toivossa.

    ***

    Älä ikinä pahoita mieltäsi, mitä tekstistäsi kirjoitetaan. Se vain vie voimaa luovuudeltasi. Kaikki kokevat toisten tekstin, miten kokevat. Se on kuin luonnon laki tai pohjanmaan tulvat.

    Jos näet Marja-Leena Virtasen, muista kertoa rakkaat terveiset minulta.

    Mahtavia messufiiliksiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos kiitoksista♥ Huomasin vasta nyt...anteeksi.

      Poista
    2. PS. Meilasin sinulle...Sinulla oli vanha osoitteeni.

      Viikonloppua!

      Poista
  2. "Kriitikot otsikossa ovat lainausmerkeissä blogi-kriitikkoilmiön innoittamana. Nykyäänhän heitä on valtavasti ja taso vaihtelee laidasta laitaan. On todella hyviä, suuresta rakkaudesta kirjallisuuteen kirjoittavia bloggaajia, kuten Leena Lumi ja muutamia muita. Mutta sitten on myös monia aika vähäisellä sekä kulttuurisella että elämänkokemuksellisella taustalla kirjoittavia, melko hämmästyttäviä "kriitikoita". Vähän niin kuin poliiseissa on vilpittömästi työhönsä halunneita hyviä poliiseja ja sitten niitä, jotka ovat halunneet alalle, koska on kiva pamputtaa muita. Muutaman kirjoittajan suomikin on hakusessa."

    Mielenkiintoinen kannanotto monellakin tavalla.
    Ensin tasosta. Miksi bloggaajilla pitäisi olla jokin taso? Vai pitäisikö? Eikö kirjoista saakaan kirjoittaa, jos ei ole tarpeeksi elämänkokemusta, kulttuurikokemusta (siis mitä??) ja intohimoa?
    Valtaosalle bloggareistahan ei makseta palkkaa. Se on siis vapaaehtoista hommaa. Ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoisesti jotakin, ovat yleensä innostuneita kyseisestä asiasta. Minä olen innostunut kirjallisuudesta, joten siksi pidän kirjablogia enkä esim. ruokablogia.

    Harva kirjabloggaaja haluaa edes mainostaa olevansa kriitikko. Tekeekö se bloggaajasta kriitikon, jos hän kertoo mitä hän kirjasta piti? Eivätkö silloin kaikki kahvipöytäkeskustelijatkin ole kriitikoita? Vai onko se julkinen kirjoittaminen (ja siten kytkeytyminen toisten samanlaisten kanssa), joka tekee kriitikon?

    Minä olen pitänyt kirjablogia vuodesta 2007 eli noin viitisen vuotta. Kirja-arvioita (tai miksikä niitä haluaa sanoa) on kertynyt yli 300 kpl.
    En osaa ajatella muuta syytä bloggaamiselleni kuin rakkaus kirjallisuutta kohtaan.
    En tiedä olenko kriitikko, olenko tarpeeksi elämää ja kulttuuria kokenut. Suomeni tasosta en osaa sanoa, mutta kai siitä tolkun saa.

    T: Hanna (Morre) Matilainen / Morren maailma -kirjablogi

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Leena! Hyvä neuvo tuo, älä pahoita mieltäsi. Siihen tietysti pyrin, mutta välillä ei voi mittää. Tosissammehan mekin tätä työtämme teemme ja altistamme siinä itsemme. Mutta sen tietää toki jo alkaessaan.

    Tapaan Marja-Leenan, niin on sovittu, ja terveiset menevät perille. Harmi, kun et pääse yhteiseen riemuun.

    Morre, kiitos, juuri näitä mielipiteitä hain. En epäile hetkeäkään, etteikö ainakin suurin osa bloggaajista kirjoita vain ja ainoastaan rakkaudesta kirjaan, kuten sanot. Mutta blogit ovat julkisia, ja jokainen epäilemättä toivoo omalleen mahdollisimman paljon lukijoita. Eli siinä tosiaan on se suuri ero kahvipöytäkeskusteluihin tai kirjallisuuspiireihin. Juuri sen vuoksi sitä tasoa kaipaan. Jokainenhan tietenkin saa kirjoittaa mitä haluaa, mutta onko se aina edes kirjoittajan kannalta fiksua?

    Kritiikkiä blogikirjoitukset ilman muuta ovat, mutta tietysti ammattimaisesti kritiikkiä kirjoittavat kriitikot ovat ammattilaisia, eri juttu. Ja saavat työstään palkan. Siksi nuo lainausmerkit paninkin.

    Selvennykseksi: en tosiaankaan ole vaatimassa sensuuria blogaajille, mutta mielipiteitä odotan uteliaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Tietysti runsas lukijamäärä on mukava. Muutenhan sitä kai kirjoittaisi vain oman pöytäkoneen kätköihin. Mutta se varmasti vaihtelee, millä keinoin sitä yleisöä halutaan tavoitella. Pelkkä laatu ei aina riitä ja siitäkin voidaan olla monta mieltä mikä on laatua ja mikä ei. Minun "laadukkaani" voi olla erilainen kuin sinun, teini-ikäisen lukijan, ulkosuomalaisen tai vaikka maahanmuuttajalukijan laatu.
      Laatua enemmän tuntuu merkkaavan aiheet. Ainakin sen mukaan miten blogiin päädytään. Paljon keskustelua mediassa herättäneet kirjat ovat varmoja täkyjä, samoin seksi ja klassikkokirjat. Puhun toki vain omasta kokemuksestani. Mitään "virallista" tietoa minulla ei ole.
      Tästä syystä en siis näe, että suosio ja laatu kulkevat käsi kädessä (mutta eivät tietysti ole tosiaan poissulkeaviakaan).

      En ole nähnyt kirjablogeissa ainuttakaan ei-fiksua kirjoitusta. Monta sellaista, joista olen ollut eri mieltä tai joista en itse kirjoittaisi, mutta en mitään ei-fiksua (so. älytöntä).
      Suomalaiset kirjablogit ovat minusta hyvin asiallisia ja kilttejäkin. Toiset selostavat enemmän lukukokemustaan, toiset ovat analyyttisempia. Jotkut kirjoittavat pitkiä juttuja, jotkut lyhyitä, monet sekä että.
      Oletko törmännyt tekstiin, jonka kohdalla olet miettinyt, että olikohan se nyt fiksua? Millainen teksti se oli?

      Kyseenalaistan myös sen, että blogikirjoitus olisi ilman muuta kritiikkiä. Onko lukukokemuksestaan kertominen kritiikkiä? Mikä on kritiikkiä?
      Mutu-tuntumalla sanoisin, että kritiikki on tekstiä analysoivaa ja arvottavaa. Se tietysti edellyttää jo jonkinlaista alan tuntemusta ja siksi niin moni bloggaaja ei halua itseään tituleerattavan kriitikoksi edes ei-ammattillisuutta korostaen.

      Kirjablogeja on laidasta laitaan. Uusia, vanhoja. Nuorten pitämiä, vanhempien pitämiä. Kirja-ammattilaisten pitämiä, puhtaasti harrastepohjalta ponnistavien pitämiä. Kaikki yhtä arvokkaita ja osoittamassa sitä monimuotoisuutta, jonka pohjalta kirjoja luetaan. Sehän on rikkaus!
      Siksi niiden niputtaminen tietynlaisiksi on aika turhanaikaista hommaa. Kirjo on liian laaja sellaiseen ja hyvä niin.

      Tai niin minä sen näen.

      Poista
  4. No, ehkä olen joskus ärsyyntynyt huonosta kielestä, ja sitä ainakin esiintyy. Silloin olen kieltämättä ajatellut, aiheuttaako kirjoittaja vain itselleen haittaa arvostelemalla muiden kirjoituksia, jos itse ei osaa edes omaa kieltään. Myönnän, että minulle kieli kirjoissakin on hyvin tärkeää, joten ehkä tämä on tiukkapipoisuutta.

    Toisaalta, en varmasti ole lukenut läheskään kaikkia blogeja, vaikka olen yrittänyt tutustua alueeseen. Mutua tämä puheeni on. Halusin mielipiteitä tietääkseni bloggaajien ajatuksista vähän enemmän. Voi olla, että turhaan.

    Totta on, että lukijoita on laidasta laitaan ja siksi on hyvä, että kirjojakin on laidasta laitaan. Nykyisin kirjoja tosin on jo niin paljon, että lukijan voi olla vaikeaa löytää ne omansa. Rajoitettu osa pääsee edes julkisuuteen, joten ehdottomasti kirjablogien tuoma julkisuus on suuri rikkaus. Siitä emme missään nimessä ole eri mieltä. Tuosta tasokysymyksestä ilmeisesti jossain määrin.

    Mutta kuten sanoin, blogit ovat julkisia siinä kuin kirjakin. Jos jokainen saa arvostella kirjoja, miksi ei voisi keskustella myös blogeista?

    Kiitos, että olet vastannut "haasteeseeni".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaan tässä hieman ystäväni hienoa ajatusta: ehkä tätä kirjablogimaailmaa kannattaa ajatella nimenomaan kahvipöytänä, jossa kirjallisuuteen intohimoisesti suhtautuvat pääsevät vihdoinkin tarpeeksi lätisemään rakkautensa kohteesta :D

      Kirjablogien ehdoton rikkaus on musta tässä: lukukokemus voidaan reilusti myöntää subjektiiviseksi. En oikein itse osaa kirjaa enää huonoksi moittiakaan, mutta ajastani kirjan parissa voin kyllä kirjoittaa. Ja kertoa, jos se ei toiminut. (Minusta on muuten ehkä vielä pelottavampaa kehua lukukokemusta kuin haukkua sitä: entä jos joku lukee kirjan minun suosituksestani ja pettyy?)

      Enkä sillä, etteikö kirjablogeja voisi arvostella samalla tavalla kuin mitä tahansa julkista. En vain oikein ymmärrä, miksi kukaan haluaisi käyttää aikaansa puhumalla blogeista kun saman tien voisi puhua siitä, mikä on todella tärkeää - kirjoista :)

      Poista
    2. Lisään omasta puolestanikin sen, että kyllä kirjablogejakin voi ja saa arvostella. Ne ovat julkista tekstiä samaan tapaan kuin itse kirjatkin.

      Kirjablogien (ja blogien kohdalla yleensä) täytyy vain ottaa huomioon se monimuotoisuus. On kohtuutonta arvostella vaikkapa 15-vuotiaan vasta "blogiuraansa" aloittelevan blogia samalla tavalla kuin kirja-ammattilaisen (vapaa-aikanaan) pitämää blogia (jätän nyt ulkopuolelle ihan ammattikriitikot).
      Tästä syystä blogeille on vaikeaa ja tarpeetontakin esittää mitään kovin tarkkoja, yhteisiä tasovaatimuksia.

      Tietysti yleinen nettiketin ja lain noudattamista ym. voidaan pitää kaikille bloggaajille sopivina tasovaatimuksina. Näitä rikkovia kirjablogeja en ole nähnyt, paitsi jonkin verran tekijänoikeuksien osalta (esim. kuvien käytön suhteen). Tästä on käyty blogeissa keskusteluakin.

      Rohkenen kuitenkin arvata, ettei kukaan perusta tarkoituksella huonoa blogia. Bloggaaminen on myös kehittävä harrastus. Kyllä minäkin punastellen vilkuilen niitä alkuaikojen tekstejäni. Voi herttinen... :D

      Poista
    3. Ajatus siitä, että jos kirjabloggaaja ei itse täysin hallitse äidinkieltään ja olisi siten ns. epäpätevä arvostelemaan/kertomaan lukukokemuksestaan, on mielestäni jotenkin omituinen. Tässä mennäänkin mielestäni bloggaamisen ytimeen. Me kirjabloggaajat emme kutsu itseämme kriitikoiksi eivätkä juttumme ole kritiikkejä. Kuitenkin moni muu sitten tuntuu laittavan sanoja suuhumme tuon asian suhteen. JOS olisimme kriitikoita, silloin toki voisi olettaa edes sen kielen olevan hallussa, mutta ei kirjablogin juttu vain ole sama kuin kriitikon maksusta tekemä kritiikki. Kriitikko ruotii kirjaa analyyttisesti ja tavallaan ulkopuolelta persoonattomasti kun taas me kirjabloggaajat arvioimme kirjaa oman lukukokemuksen perusteella.

      Toki itse koitan kiinnittää omissa teksteissäni huomiota oikeinkirjoitukseen, mutta en todellakaan ota siitä paineita. Tai edes siitä, että varsinkin blogini ensimmäiset jutut ovat niin hauskan jäsentelemättömän tunteellisia purskahduksia ;)

      Liinan vertaus on todella hyvä tuossa ylempänä; kirjablogit ovat meille itse bloggaajille tietynlainen virtuaalinen kahvipöytämaailma. Miksi se ei saisi olla? Emme me ole missään vaiheessa väittäneetkään olevamme kriitikoita tai ammattimaisesti asialla.

      Ehkä suren sitä, että vähän väliä kirjablogistit otetaan suurennuslasin alle jotenkin negatiivisessa valossa. Lukeminen on niin ihana asia, että eikö kuitenkin ole upeinta se, että lukukokemusten ja kirjavinkkien jakaminen on levinnyt jo näin voimakkaana sosiaaliseen mediaankin?

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjoitus ja mielenkiintoista keskustelua. Tunnen kirjablogeja ja -bloggareita melko laajasti ja en voi kyllä sanoa tuntevani yhtään, joka haluaisi tahallaan ilkeillä kirjailijoille. Kaikista kirjoista ei voi pitää ja jokaisella kirjoittajalla on oma tyyli mielipiteensä esittämiseen, toisilla räväkämpi kuin toisilla. Mutta jos haluaa huomiota, julkisuutta ja lukijoita, kannattaa kyllä valita jokin aivan muu bloggausaihe kuin kirjat. Siksi uskon, että kirjablogeja ylläpidetään nimenomaan rakkaudesta kirjoihin ja kirjallisuuteen.

    Kokonaan toinen kysymys on, onko kirjablogiarvio kritiikkiä vai ei. Itse miellän oman blogini sisällön keskusteluksi. Luen kirjan, kirjoitan ylös, miten sen koen ja jään innolla odottamaan keskustelua. Tietenkin on hienoa, jos joku on kokenut kirjan samoin kuin minä. Yhtä arvokasta on sekin, jos joku toinen avaa kirjasta sellaisen puolen, mitä minä itse en ole ymmärtänyt. En osaa sanoa, mitä ammattikriitikko ajattelee kirjoja arvostellessaan, mutta ainakin itse miellän kritiikit ja blogit juuri tältä peruslähtökohdaltaan erilaiseksi. Blogiarviota kirjoittaessani en etsi absoluuttista totuutta vaan esitän mielipiteeni.

    Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö blogejakin saisi arvostella. Tasoeroja löytyy omankin blogini sisältä: joskus tuntuu, että kylläpä tuli sutaistua melkoinen sunnuntaipäivän tekele, joskus taas ihastelen aidosti kirjoittamaani. Usein se tuntuu vielä menevän itselläni niin, että hienosta teoksesta kirjoittaa helposti hienon arvion, keskinkertaisesta keskinkertaisen.

    Itse en ole kovin herkkä oikeakielisyyden suhteen. Toki monenmoista blogikirjoittajaa on olemassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että blogi on erinomainen tapa kehittää kirjoittamis- ja kielitaitoaan! Itsellänikin yksi syy blogin perustamiseen aikoinaan oli se, että halusin pitää yllä kirjoittamisrutiinia vanhempainvapaan aikana.

    T. Amma Amman lukuhetkestä

    VastaaPoista
  6. Voi, ihania olette! Ja kiva, että olette olemassa, kai se tässä jo tuli selväksi. Ehkä olen vain itse ottanut blogit vähän liian juhlallisesti.

    Eikös koko nettimaailmassa ole pikkuisen tämmöinen nuorempien ja vanhempien netinkäyttäjien ero. Meille nettikin on julkista kirjoittamista, jossa pitäisi olla joku roti, nuoremmille siellä esiintyminen saattaa olla aika paljon enemmän hälläväliä-tyyppistä. Enkä nyt puhu bloggaajista, vaan yleensä nettimaailmasta.

    Kaiken kaikkiaan olen saanut tästä juuri sitä, mitä toivoin. Ehkä jopa vähän ymmärrystä lisää, mistä suuri kiitos!

    Oikeastaan kaikkein ärsyttävintä kirjablogeissa onkin se, että kaikkia niissä vakuuttavasti esiteltyjä ihania kirjoja ei koskaan ehdi lukea :)

    VastaaPoista
  7. Jokainen valitsee itse bloginsa - ei kenenkään ole pakko lukea jotakin tiettyä blogia. Kuten Morrekin kommentoi, bloggaajia on erilaisia. Jos ei ole kunnolla perillä kieliopista, ei sen kuitenkaan pitäisi estää bloggaamista. Tai mielipiteiden ilmaisua. Suurin osa bloggareista ei pyri hankkimaan suurta lukijamäärää tai nimitä itseään kriitikoiksi. Meistä enemmistö bloggaa siksi, koska haluamme vaihtaa ajatuksia. Toki kaikesta saa ja pitää keskustella, sehän kuuluu netin henkeen.

    Jos löytää blogista jotakin epämiellyttävää, voi tietenkin kommentoida kyseiseen postaukseen ärsyyntymystään. Varmasti moni bloggari on valmis ottamaan vastaan kritiikkiä ja toivookin sitä. Rakentava ja suora palaute on hyvä keino avustaa jotakuta vaikkapa kieliopin kanssa.

    En ole kanssasi samaa mieltä haukkumisesta. Eikö jostakin kirjasta saa ilmaista mielipidettä kärkkäästi ja julkisesti? Nuorena ihmisenä koen välillä turhautuvani pehmokritiikistä. Minulla on henkilökohtainen tarve suoraan puheeseen. Se tarve ei ole yhtään sen huonompi kuin jonkun tarve miedompaan kriitiikkiin. Monet blogit lisäksi korostavat, etteivät kritisoi kirjailijaa vaan teoksia, jotkut jopa painottavat yksittäistä ja henkilökohtaista lukukertaa. Mielestäni tämä on arkista erottelua, joka pitäisi osata tehdä, luki sitten ammattikritiikkiä tai "kritiikkiä".

    Jos haet Internetistä ihan millä hakusanalla tahansa jotakin, kuinka suurella todennäköisyydellä saat tasokkaan tuloksen? Netti on pullollaan mahdollisuuksia. Aina ne eivät ole juuri kyseiseen hakuun sopivia mahdollisuuksia, mutta ne ovat mahdollisuuksia yhtälailla. Blogejen rikkaus piilee juuri niiden monimuotoisuudessa: löytyy pehmeää kritiikkiä, kärkkäämpää kritiikkiä, pelkkiä juonikuvauksia tai kirjaesittelyjä. Blogeja pitäisi mielestäni enemmänkin tukea lukemalla niitä kuin vaatimalla niiltä yhtäläistä asennoistumista tai tiettyä tasoa. Annetaan kaikille tilaa. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu toki keskustelu, niin kuin edellä mainitsin, ja se on kenties hedelmällisintä juurikin kritisoitavien postausten kommenteissa. Niissä näkeekin usein hyviä keskusteluja ja erimielisyyksiä. Joskus jopa huomaa itse, että näkee kirjan aivan erilaisena jonkun kommentin jälkeen.

    Hyvää herättelyä, ja rohkeasti vain kommentoimaan omia kokemuksia blogeista myös postauksiin!

    VastaaPoista
  8. Hyvä! Samaa mieltä, erilaisuus on rikkautta. Tuskin kukaan ilahtuisi yhtäläisistä asennoitumisista, haukotushan siinä tulisi.

    Olet oikeassa siinä, että bloggaajien tyylit ovat omanlaisiaan, ja ne varmaan pitäisi oppia tuntemaan, kuten esimerkiksi lehden kriitikot oppii. Toinen kertoo lähinnä kirjoista, joista on pitänyt, toinen - kyllä, joskus varsin ilkeästi - kirjoista, joissa tuntuu olevan paljon huomauttamista.

    Jos lukee vain muutamia blogeja, voi jäädä lukematta juuri ne, jotka oikeastaan pitäisi.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen keskustelunavaus. Ja tämä keskustelu on kaikkineen avartavaa ja parhaimmillaan eri osapuolten näkemyksiä lähentävää.

    Jo aiemmin on keskusteltu paljon siitä, ovatko blogikirjoitukset kritiikkiä. Itse ajattelen kirjoittavani omaa lukukokemusta painottavia tekstejä, joissa ainakin jossain määrin pyrin analysoimaan kirjaa ja joskus jopa kytkemään kirjan laajempaan kehykseen. En halua kutsua tekstejäni kritiikiksi, sillä kirjoitan blogiin harrastepohjalta. Sitä paitsi olen kirjoittanut kritiikkiä tutkimuskirjoista enkä edes halua ryhtyä kirjoittamaan blogissani samantyyppisesti. Ja epäilenpä etten siihen edes kykenisi eikä aikakaan siihen riittäisi, kunnollista kritiikkiä kun ei tuosta vain kirjoiteta.

    Sen verran haluan vielä omista intresseistäni bloggaajana avautua, että luen lähtökohtaisesti vain itseäni kiinnostavia kirjoja. Eli sellaisia joiden oletan antavan itselleni jotain ja joiden odotan olevan ns. hyviä kirjoja. En halua käyttää aikaani sellaisiin kirjoihin, joista en usko pitäväni. Se taas johtaa siihen, että suurin osa blogissa esittelemistäni/arvioimistani kirjoista saa kehuja. Toki vastaan on tullut sellaisiakin kirjoja, joista en ole tykännyt. Pyrin kuitenkin tuolloin kertomaan, mikä mättää, toki asiallisuuteen pyrkien.

    Niin monet asiat vaikuttavat siihen, miten jonkin kirjan kokee ja blogikirjoittamisen hyvänä puolena onkin se, että voi rehellisesti kertoa, mitä ajatuksia jokin kirja juuri tiettynä ajankohtana herätti. Mielestäni blogikirjoituksia pitäisikin lukea tuosta lähtökohdasta ja ajatella, että tässä nyt yksi lukija on tätä mieltä, mutta se ei ole koko totuus.

    Meissä bloggaajissa on todella paljon erilaisia ja erilaiset lähtökohdat omaavia lukijoita ja kirjoittajia, kuten edellä onkin monesti tullut esille. Mielestäni se on rikkautta. Mutta on tosiaan huomattava, ettei blogeja voi siksikään niputtaa yhteen. Uskon kuitenkin vakaasti, että ihan jokainen kirjabloggaaja tekee tätä rakkaudesta kirjoihin, kukin omalla tyylillään, taidoillaan ja tavoillaan. Kuten Amma edellä kirjoitti, on blogikirjoittaminen hyvää kirjoitusharjoitusta. Itse olen aikamoinen kielipoliisi ja loppujen lopuksi aika harvoin ärsyynnyn kirjablogitekstien äärellä (tai sitten seuraan vain hyvin kirjoitettuja blogeja). Ja mitä tulee huonoon suomen kieleen, niin sitä nyt näkee kyllä myös ammattilaisten teksteissä (esim. lehdissä, tutkimuksissa).

    VastaaPoista
  10. Todella kiinnostavaa keskustelua! Kesällä Tuula-Liina Varis luonnehti bloggaajia mutuhutun keittäjiksi. Oletko, Raili, Variksen kanssa samaa mieltä?

    Media on keskellä murrosta. Valtamedia ei oikein vielä tiedä, mitä tällä kaikella sosiaalisella meidalla teksisi. Siitä ollaan kai jo päästy yli, ettei tätä voi kieltää, vaikka se kuinka häiritsevästi pyörisi jaloissa, mutta millä sen ääntä saisi edes pienemmälle? Vai voisikohan sen kanssa liittoutua? Kenties sen voisi valjastaa, ja sen jälkeen sitä voisi ohjastaa?

    Ihana ja voimakas moniäänisyys on täällä! Se on valtoimenaan. Niin kirjablogeissakin, kuten yllä on todettu. Oikeastaan kirjallisuuskritiikitkin alkavat jossakin vaiheessa takuulla muuttua - no, muutoshan on jo havaittu tason laskemisena yhtä nopeasti kuin lehmän läjä. Eivätkö blogit osaltaan paikkaa tätä vajetta - kirjoista kirjoitetaan takuulla nykyään monin kerroin enemmän kuin aiemmin!

    Koen blogikirjoitukset kuitenkin juuri sellaisina kuin yllä on kuvattu: lukukokemuksina en kritiikkeinä. Omassa blogissani annan kirjoille jopa tähtiä, mutta olen tähdet selittänyt: ne kertovat minulle siitä, minkälainen jälkimaku kirjasta jäi - taideteoksen arvokkuuteen ne eivät pyri ottamaan kantaa ollenkaan, mikä on siis käsittääkseni kirjallisuuskritiikin yksi tarkoitus.

    Kirjoitin ihan äsken Ville Rannan sarjakuvasta, ja jouduin antamaan kovasti ihailemalleni piirtäjälle vain yhden tähden (http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/10/ville-ranta-ohjeita-rakastaville.html). Kaikki teokset eivät ole yhtä onnistuneita - eivät siis blogikirjoituksetkaan. On silti aivan mainiota, että tuosta pettymystä tuottaneesta lukukokemuksesta kertoessani sain vinkata muista Rannan loistavia teoksista, kuten Isi on vähän väsynyt, jonka olikin jo löytänyt lukulistalleen heti ainakin yksi lukija!

    Koetko, että olen kirjoittanut Rannan vihkosesta ikävästi ja että siinä pamputan taiteilijapoloista? (Eivätkö muuten jotkut kriitikotkin tee sellaista? - Blogeissa sen soisi tietysti pysyvän poissa, sillä eihän se tee kenellekään hyvää! Muutenkin maailma on mukavampi paikka, jos kukaan ei pamputa ketään.)

    Blogit tarvitsevat kuitenkin ravistelua - kiitos siitä ja tästä keskustelusta! :-)

    Lisäksi haluan taas kiittää siitä, miten kokeneena kynänkäyttäjänäkin pystyt tuomaan oman epävarmuutesi esille. Se on todella arvokasta muille kirjoittajille. "Ähke, miksi en voisi olla parempi kirjailija, on liiankin tuttua. Mutta ehkä sen pitää niin olla, että jaksaisi yrittää aina uudestaan tehdä vihdoinkin sen Todella Hyvän, sen mihin on aina pyrkinyt." Samaa miettii itse asiassa moni bloggaaja aika usein, uskon.

    Oikein hyviä messuja! Helliköön syksy!

    VastaaPoista
  11. Olen myös samaa mieltä siitä että kirjablogeja on monenlaisia, kirjoitustavoissa on eroja, tasoeroja löytyy yksittäisten blogien sisältäkin ja kielen tasosta voi toivoa että se kehittyy kullakin omaääniseksi mutta ymmärrettäväksi (tunnustan omasta kirjoitustyylistäni joitain maneereja jotka saattavat joitain ärsyttää mutta ne vastaavat minun tapaani ajatella). Kirjablogien kirjoittajat ovat myös eri-ikäisiä ja erilaisilla elämänkokemuksilla varustettuja.

    En kuitenkaan pysty yhtymään tehtyihin johtopäätöksiin bloggaamisen vaikuttimista. Kirjablogeja pitävät lukijat, jotka kirjoittavat lukukokemuksestaan, ja joka tällaista lähtee tekemään (tai ainakin joka tällaista tekee pitempään) käytännössä aina rakastaa lukemista ja kirjallisuutta. Riippumatta itseilmaisun tasosta tai lukukokemuksen analysoinnin perinpohjaisuudesta.

    Toisaalta blogien lukijan on hyvä pitää mielessä, että niissä on kyse yleensä lukukokemuksista. Harva bloggaaja pitää itseään kriitikkona tai väittää kirjoittavansa kritiikkejä, kritiikki on eri tekstilaji ja ehdottomasti kiinnostava ja kannatettava sellainen. Vaikka en itse niitä kirjoita niin kyllä minä mielelläni laadullisesti hyvää kritiikkiä luen.
    Toisne ihmisen kokemuksia ei suotta kannata negatoida vaikka toki niitä voi analysoida ja pohtia, niistä voi keskustella ja niitä voi jopa punnita että voinko oppia jotain tästä kokemuksesta. Ja keskustelun yhteydessä myös se kokija voi oppia jotain.

    Tunnustan että itse olen blogissani ollut usein varsin negatiivinen ja liikun ahkerasti oman kirjallisen mukavuusalueeni laitamilla.
    Ensinnäkin syynä tähän on sen mukavuusalueen ja kirjallisen maun laajentaminen, itseni haastaminen ja kehittäminen, koska kirjallisuus an sich on hieno asia.
    Toiseksi blogini alkusysäyksenä oli jonkinasteinen ärtymys havaitsemaani kirjallisen keskustelun tasoon ja yksipuolisuuteen, aivan kuin kirjallisuus pitäisi marginalisoida vain tiettyjen pienten piirien yksityisomaisuudeksi josta väärillä kokemuksilla tai mielipiteillä varustettujen kuuluu pitää näppinsä erossa. Kieltäydyn. Kirjallisuus ja kulttuuri laajemmin ovat liian tärkeitä asioita että antaisin sen pois.

    Jos hakukoneissa kirjallisuuskritiikki jää blogien jalkoihin niin, no, pidän sitä enemmän kritiikin, sen tason ja merkityksen ongelmana, vähän sama kuin jos sunnuntaihölkkääjä voittaa treenatun ammattilaisen juoksukisoissa. Mutta se on pitkän sivukeskustelun aihe.

    VastaaPoista
  12. Paula, tuo Rannan sarjakuvan käsittely on oikeastaan juuri sellaista, jota toivoisinkin. Perustelet selvästi tuntemuksesi ja mikä hauskinta, saat myös eriävän mielipiteen lukijalta. Hyvä bloggaus. - Ja kyllä, kriitikot pamputtavat usein eikä heille kannata yrittää vastata, tai seuraus on entistä hurjempi. Blogin hyvä puoli on keskustelu.

    Tuulaliina on hyvä tyyppi ja hänenkin tapansa ilmaista asioita on aika usein terävä. Mietin silloin tuota ilmaisua, ja onhan se kieltämättä aika vähättelevä. Mutta tulisiko siinäkin esille se, että varmaan useimmat kirjailijat ottavat kirjablogit arvosteluina.

    Ehkä tässä olisi hyvä aihe johonkin yhteiseen kokoukseemme. Muutama kirjabloggaaja paikalle kertomaan, miten te asian näette vastassaan kuoro kirjailijoita. - Ei taida tuntua kovin houkuttelevalta bloggaajan kannalta, mutta voisi olla aika valaisevaa kummallekin osapuolelle. Niin kuin tämä keskustelu on minulle.

    Eihän makuasioissa oikeastaan ole "oikeita" tai "vääriä", ei lukukokemuksissa ainakaan. Ne ovat jokaisella omansa. Pääasia on, että luetaan. Intänkö, jos sanon, että vaikkapa kahvipöydässä tai kirjallisuuspiirissä puhujat kuitenkin tuntevat toisensa ja osaavat ottaa toisen arvostelun sen mukaisesti. Tarkoitan vaikka hdcaniksen tunnustusta, että olet usein varsin negatiivinen. Jos sen tietää, ei kai tarvitse ripottaa tuhkaa päälleen, vaikka sattuisi joskus omaankin nilkkaan. Mutta jos ei tiedä, voi sattua aika pahasti.

    Ja eikös ihmiset aina ja kaikkialla muodostele pieniä piirejään, joihin muilla ei ole asiaa. Sitä tapahtuu kulttuurissa paljon, aivan niin kuin muuallakin. Se on perusvirheitämme, ei sille mitään mahda. Mutta hanttiin voi sentään aina panna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmoittaudun kiinnostuneeksi tulemaan keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten johonkin kokoukseen. Minusta se nimittäin kuulostaa houkuttelevalta ja olen asiaa jonkin verran blogissani pohtinutkin esim. esikoiskirjailijoiden suhteen. Keskustelu oli hieno ja antoisa!
      http://morrenmaailma.blogspot.fi/2012/04/armotontaaaa-menoaaaa.html

      Tuosta pamputtamisesta vielä... Tunnustaudun itse aika tiukkasanaiseksi kaveriksi. Pyrin perustelemaan mielipiteeni mahdollisimman hyvin ja kaikki kommentit julkaistaan eli vastaan saa inttää vapaasti.
      En kuitenkaan koe pamputtavani ketään. Pamputtamisesta tulee se mielikuva, että se tehdään silkasta ilkeilyn riemusta. Onko siis negatiivinen bloggaus aina pamputtamista? Tuskin. Onko se joskus pamputtamista? En tiedä. En ole nähnyt/lukenut/kokenut. En tosin ole kirjailijakaan. Olen yhden novellikokoelman toimittanut ja sekin sai kyllä kritiikkiä, hyvin perusteltua sellaista, jonka otan opikseni.

      Poista
    2. Morre, olipa tosiaan monta ja hyvää mielipidettä asiasta. Jos olisin lukenut tuon blogisi, en varmaan olisi tätä omaani edes kirjoittanut. Olen kuitenkin iloinen, että tämän tein. Tännekin tosin toivoisin vielä myös toisten kirjailijoiden mielipiteitä. Nyt olen edustanut yksin tätä puolta.

      Totta, pamputtaminen on ilkeyttä. Ja sitäkin on. Eikä se suinkaan tarkoita samaa kuin negatiiviset mielipiteet. Kaikkia mielipiteitä saa ja pitää olla. Blogissasi puhuttiin paljonkin siitä, että esittämistapaa voi olla monenlaista ja vastaanottajatkin varsin erilaisia.

      Sanoit ottavasti mielelläsi vastaan kirjailijan oman mielipiteen. Siihen en itse kyllä ryhtyisi. Siinä voi tulla tunne, että kirjailija haluaisi rajoittaa tai ohjata toisten mielipiteitä . En halua, tuskin haluaa kovin moni muukaan. Yleisiä mielipiteitähän aina voi esittää, mutta en menisi vastaamaan omasta kirjastani esitettyihin.

      Poista
    3. Muistelen että olet Raili ottanut osaa kirjojesi blogiarviokeskusteluihin. Muistanko ihan väärin?

      Poista
    4. Muistan joskus kiittäneeni, mutta en tosiaankaan väitelleeni bloggaajan kanssa tai esittäneeni omia mielipiteitäni kirjastani. Niitä tarkoitin.

      Poista
  13. Kukaan muu kuin kokki ei saisi kirjoittaa nettiin kokemustaan esimerkiksi jostakin ravintolasta ja sen ruoasta? Vainko ammattilainen saa arvostella julkisesti elokuvia, tv-sarjoja, musiikkia? Entä vaatesuunnittelijan mallistoa? Arkkitehdin suunnittelemaa rakennusta? Menee ehkä jo hieman saivartelun puolelle, mutta enkö saa julkisesti kertoa, että esimerkiksi ostamani auto tai polkupyörä olivat mielestäni huonoja, jos en ole ko alan ammattilainen? Oletko ajatellut, että monet, jotka toimivat ihmisten parissa, saattavat netissä saada kritiikkiä itsestään. Kokeilepa Googlettaa esimerkiksi jonkin lääkärin nimeä, saatat löytää keskustelupalstan jossa joku arvostelee kyseistä lääkäriä tai päinvastoin suosittelee häntä muille.

    Tunnustan, että tämä on hieman yleistävä kommentti, tiedän että on eri asia arvostella polkupyörää kuin kirjaa. Mutta mielestäni siinä vaiheessa kun haluaa julkaista kirjan, on syytä miettiä, kestääkö myös mahdollista kritiikkiä, vaikka se olisikin vain amatöörimäistä tai perustelematonta sellaista. Ja jos ei kestä, on ainakin syytä välttää oman nimen Googletusta.

    VastaaPoista
  14. No, enpä nyt yrittänyt väittää, että vain kirjailija saa kirjoittaa kritiikin omasta kirjastaan. Ja oikeastaan juuri tuota tarkoitin tuolla aiemmin puhuessani nettimaailmasta. Täällä on PALJON täysin asiatonta julkisuuteen pantua arvostelua eri alueilta, joskus suorastaan törkeää. Omasta mielestäni sellainen ei ole rakentavaa kenellekään.

    VastaaPoista
  15. Tarkoitinkin, että vain ammattikriitikkoko saa tuoda mielipiteensä julki, en suinkaan että kirjailija kirjoittaisi omasta kirjastaan kritiikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En liioin ole väittänyt, että vain kriitikko saa kommentoida kirjoja, päinvastoin. Olen moneen kertaan sanonut, että erilaiset mielipiteet ovat rikkaus. En ole sensuroimassa kenenkään blogeja, sen sijaan tämä keskustelu on valaissut asiaa itselleni paljonkin. Ei siis ollenkaan turha, jos edes yksi ihminen valaistui.

      Poista
  16. Niin, minä näen tässä kyllä kaksi eri asiaa. Toisaalla on sananvapaus ja tämä ihana, ihana vapaa blogistania. Tässä minä hengitän ja elän. Puolustan omaa nurkkaani vimmatusti.

    Toisaalla on henkilö, kirjailija, vaikka kuinka kokenutkin, kuten Raili Mikkanen. Hän on suhteensa kritiikkeihin varmasti jo rakentanut, mutta minä kyllä ymmärrän sen mahdottoman hyvin, ettei tunnu hyvältä lukea omasta hengentuotteesta riepottelevaa kommentointia. Sehän on inhimillistä!

    Minä näen sen itse asiassa upeana asiana, että tällaisesta pystyy kirjailija kertomaan! Ehkäpä asiaa olisi voinut avata vielä enemmänkin, osoittelematta, mutta suoremmin. Railin tavoin kaipaisin myös muiden kirjailijoiden näkemuksiä asiasta.

    Olen miettinyt, kun kirjoitan kotimaisista kirjoista blogiini, kuinka uskallan kirjoittaa siitä, etten ole saanut kirjasta itselleni oikein mitään. Yksi tällainen kirja oli Tuomas Vimman Raksa, jonka kanssa painiskelin kovin. Se nimittäin ei ollut minun kirjani. Päätin kuitenkin, että kirjoitan tunnelmistani rehellisesti. Ehken kuitenkaan pamputtanut. Toivottavasti en. Toiset taas tykkäävät samasta kirjasta vietävästi.

    Kirjailijoiden ja bloggarien tapaaminen on erittäin hieno ajatus! Itse pääsen harvemmin Helsinkiin, mutta epäilemättä saan lukea siitä blogeitsa, jos tilaisuus joskus järjestyy, enkä pääse mukaan. Kustantamothan kestitsevät bloggaajia jo nyt - miksei kirjailijoita kutsuttaisi niihin paikalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alanpas ehdotella.

      Olen itse oikeastaan saanut aika vähän kritiikkejä blogeissa. Mutta aina jos kirjailija herättää keskustelun kritiikeistä, tai vaikka bloginpitäjien mielipiteistä (kuten nyt on minullekin selvinnyt), siitä tulee henkilökohtainen juttu, kuten jo tuolla alussa sanoin. Siksi näitä yleensä varotaan.

      Ei kukaan tietenkään negatiivista arvostelua toivo eikä odota, mutta ajateltava ne aina on läpi. Jotain niistä vusein saa, vaikka joskus ärsyttää, erityisesti historiallisten romaanien kohdalla väärät luulot.

      Teen aina niin huolellisen taustatyön, että kovin paljon virheitä kirjoissani ei ole. Jos oikea virhe on, kuulen sen kyllä mielelläni, etten ainakaan moista erehdy toistamaan. Nuoret lukijat eivät usein tunnu ymmärtävän niitä valtavia eroja, joita ajoissa ja tavoissa on. Jopa niin, että jo välillä vallinnut vapaamielisyys onkin kuvaamassani ajassa ja paikassa muuttunut päinvastaiseksi. Luen esimerkiksi paljon kirjeitä ja lehtiä noilta ajoilta.

      Mutta nämä olivat nyt niitä henkilökohtaisuuksia, joihin en olisi halunnut mennä. Paula, mitäs vokottelit!

      Poista
    2. Minähän tänään julkaisin omassa blogissani aika tyrmäävän Joel Haahtelan romaanin kritiikin. Tai no en sanoisi, että se on "oikea" kritiikki, koska en tiivistä siinä juonta jne. Mutta olin tuohtunut ja halusin tuoda tuohtumukseni esiin - olen blogissani muutenkin hyvin rehellinen.

      Mietin joskus, että uskallanko lähteä arvioimaan kenenkään hengentuotetta blogissani. Etenkin kun olen itsekin kirjailija. Toisaalta miksi pitäisi piilotella omaa mielipidettä - etenkin jos harrastaa bloggaamista?

      Kun kirjansa on kirjoittanut, ja kun se on julkisuuteen pyrähtänyt, täytyy olla valmis myös negatiivisiin kommentteihin. Minua on nyljetty jo kirjoituskouluaikoina niin paljon, että en ihan ikkunasta hyppää, jos joku vaikka vähän paiskookin. Tosin totta kai, kuten Paula kirjoittaa tuolla ylempänä, on inhimillistä, että kirjailija pahoittaa mielensä. Mutta sitten taas silmät voi sulkea, kaikkea ei tarvitse lukea. Tai sietää. Voi vain ajatella, että pah, ole sinä sitten tuota mieltä.

      Mutta kysyt postauksessasi, että onko hyvä vai huono ilmiö, kun kirjoittaa jotakin negatiivista. Minusta se on vain tervetullutta. Kylmästi. Sekä kirjoittajana että vastaanottajana. Ja jos se loukkaa jotakuta, niin minua voi sitten vaikka hiekkalaatikkoleikkimäisesti tulla loukkaamaan takaisin. Mutta muistaa täytyy, että kriitikko tai "kriitikko" ei yritä loukata ketään. Hän vain kertoo, mitä mieltä on. Välillä on puuduttavaa lukea kirjablogeista arvioita, kun kaikki tuntuvat vain ylistävän sitä ja tätä. Sitten taas on raikkaita tuulahduksia, joissa ärjytään ärtymystä. Sekä kehut että haukut saavat usein arvion lukijan kiinnostumaan kirjasta, oletan. Ainakin minut saa.

      Poista
    3. Helmi-Maaria, en oikeastaan tarkoittanut kysyä, onko huonoa kirjoittaa negatiivisesti, vaan asiantuntemattomasti. Mutta täällä on jo moneen kertaan tullut esille, että bloggaaja ei pidä mielipiteitään kritiikkinä, vaan ehkä pikemminkin kirjan herättämien tunteiden kuvauksena. Vaikka ovathan ne mielestäni toki usein kritiikkiä. Hyvä kuitenkin tietää bloggaajien lähtökohta.

      Kirjoitin itsekin aikoinaan lehteen kirja-arvioita. Palstatila oli kuitenkin sen verran niukka, että nostin esille vain kirjat, joita halusin suositella. Niissäkin saattoi tietysti olla kritiikin sijaa, mutta ideani oli esitellä vain niitä, joista pidin. Tämä ei kuitenkaan ole yritys suositella tällaista käsittelytapaa, niillä palstatiloilla se vain tuntui järkevältä.

      Ja totta, kuoroylistys jostain kirjasta on turhaa toistoa. Jos se on jo muutamaan kertaan sanottu, se ei ole informattiota enää kenellekään.

      Muuten bloggaaja/kirjailijatapaaminen sai jo kirjailijakannatusta Facebookin puolella.

      Poista
  17. Yöllä valvoessa nousi mieleen, että oikeastaan pähkinän ydin jäi selventämättä. Jos ei itse pidä mielipiteitään kritiikkinä ja sen vuoksi aika vapaasti suoltaa ajatuksensa kaiken kansa luettavaksi, palveleeko se tosiaan kirjaa, jota kaikki sanovat rakastavansa ja epäilemättä rakastavatkin? Tähän oikeastaan läksin hakemaan vastausta, en puhumaan omien kirjojeni kohtaloista.

    Aika useinhan kommenteissa näkee ajatuksen: Eipä tosiaankaan tee mieli tarttua tuohon kirjaan. Silti kirja voisi hyvinkin tuntua siitä toisesta lukijasta jopa hyvältä. Nyt siihen ei tule edes tarttuneeksi.

    Juuri tästä voisi olla hyvä keskustella siinä toivottavasti tulevassa yhteisessä tapaamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, en ole varma ymmärsinkö ajatuksesi oikein. Suo anteeksi, jos ymmärsin väärin ja vastaan sen muikaisesti. Ehkä näkemyseromme johtuvat osittain näkökulmaerosta. On kirjailijan näkökulma ja lukijan näkökulma. Kun kirjoitan lukukokemuksestani en juurikaan ajattele kirjailijaa, en edes oleta, että kirjailija tulisi lukemaan arvioni. Jos tulee, niin hieno homma ja luulen sekä toivon, että kirjailijaakin kiinnostaa, miten olen hänen kirjansa kokenut.

      Uskon, että useimmat kirjabloggareista kokevat kirjoittavansa nimenomaan toisia lukijoita, ei kirjailijoita varten. Ehkä negatiivinen lukukokemus ei ole kirjailijan kannalta hyödyllistä, pikemminkin masentavaa, mutta toiselle lukijalle se voi olla tärkeä.

      Ja kuten aiemmin täällä on jo mainittu, bloggarin negatiivinen lukukokemus ei itsessään saa muita lukijoita kaikkoamaan, vaan ne perustelut. Olen itse tarttunut moneen sellaiseen kirjaan, josta joku bloggari ei ole pitänyt, koska se on vaikuttanut kiinnostavalta siitä huolimatta tai juuri siksi.

      Poista
    2. Tämän kirjoitti siis Amma, olin näemmä kirjautunut toiseen tiliini :)

      Poista
    3. Onko tämä ymmärrettävä niin, että mielestäsi negatiiviseen sävyyn kirjoista saisivat kirjoittaa vai ne, jotka pitävät itseään ihka oikeina kriitikkoina ja muiden pitäisi tyytyä ylistämään rakkauttaan tai vaieta kokonaan? Sehän kaiketi tarkoittaisi sitä, että pieni harvalukuinen blogien joukko saisi liimata etusivulleen merkinnän "Kirjailijoiden hyväksymä kriitikko", ja ne loput taas kirjoittaisivat pelkästään positiivisia ja ylistäviä mielipiteitä, mikä puolestaan tuhoaisi kaikkien niiden blogien merkityksen kokonaan. Jos nimittäin on tiedossa, että blogissa saadaan julkaista ainoastaan positiivisia arvioita, niin miksi blogata lainkaan? Silloinhan pelkkä kirjan nimen mainintahan riittäisi, koska kaikki lähtökohtaisesti tietäisivät kyseessä olevan ylistävä arvio.

      Toivottavasti ymmärsin väärin, sillä tuollaista ehdotusta varten ei ole tarvetta kenenkään kokoontua.

      Poista
    4. Kyllä, ymmärsit väärin, ja olen yrittänyt tuolla aiemmin jo sen sanoakin. En puhu negatiivisuuden kieltämisestä missään, mutta halusin herättää keskustelua siitä, mitä tyrmäävä kirjakritiikki vaikuttaa toiseen, joka ei ole kirjaa lukenut. En puhunut kirjailijan tunnelmista, kuin kysyttäessä jotain. Eikä se ollut lähtökohtani, vaan kirja. Olen saanut paljon mielipiteitä, ja se on hyvä. Kiitos kaikista! Myös sen ajatuksen olen mielestäni sanonut, että en suinkaan yritä vaatia raatia arvottamaan, kuka saa kirjoittaa ja kuka ei.

      Mutta ehdottomasti olen lukenut blogikritiikkejä, joiden varsin ärhäkät perustelut ovat olleet vähintäänkin asiantuntemattomia. Enkä odottanut keskustelua aloittaessani joutuvani nostamaan käteni antautumisen merkiksi ja pyytämään anteeksi, että tulin aloittaneeksi. Kuvittelin tämän jotenkin selventävän asiaa itselleni, mutta ehkä myös bloggaajille. Jouduinkin syytettyjen penkille. Hm!

      Poista
    5. Kirjabloggareita varmaankin ahdistaa eniten tämä maininta asiantuntemattomista kriikeistä. Siispä ihan vain selvyyden vuoksi: ehdotatko jotain toimenpidettä niiden vähentämiseksi vai onko tämä vain harmittelua niiden vuoksi? Minä arvelen, että useimmat ovat automaattisesti ajatelleet, että niille pitäisi jotain tehdä, ja se jokin tarkoittaisi enemmän tai vähemmän samaa asiaa kuin sensuuri.

      Poista
    6. Tulin tuossa ajatelleeksi, että vaikka lähtökohtani tähän keskusteluun ei ollut kirjailijan surkuttelu omista arvioistaan, tämä voi olla bloggaajille hyvä sikäli, että tuntemuksenne saattavat olla nyt vähän samat kuin kirjailijan sen tyrmäävän kritiikin jälkeen. Vaikka siis en tosiaankaan ollut tyrmäämässä blogien arvoa. EN!

      Ei, en ajatellut ehdottaa toimenpiteitä, joskin se yhteinen keskustelu voisi olla hedelmällinen. En tosin ole siitä varma, jos siitä tulisikin huutokuoro. Halusin herättää ajatuksia, niitä heräsi, vaikka vain bloggaajien suunnalta. Itselleni ne ovat kuitenkin olleet hyödyllisiä, toivottavasti myös jollekulle muulle. Ylipäänsä keskustelu on hyvä asia, ja sitähän on blogeissa.

      Niissäkin tosin saattaa ongelmana olla keskustelun pituus. Itse bloggauksen lukee jokainen, mutta ehtiikö lukea niitä muita tärkeitä mielipiteitä, jotka voivat kertoa päinvastaisesta kokemuksesta.

      Poista
    7. Minä kiinnitin huomiota tuohon kirjoituksesi kohtaan, jossa totesit, että mahdollinen lukija ei tartu kirjaan, jos se on arvioitu huonoksi. Niin tosiaankin voi käydä, mutta silti en ymmärrä, miksi sitä negatiivista palautetta ei saisi antaa.

      Ainakin itse painotan, että blogissani/lukupäiväkirjassani kyse on VAIN minun mielipiteestäni. Tämä koskee myös tilanteita, joissa kehun kirjaa. Samalla otan riskin, sillä jonkun toisen lukijan mielestä kirja, josta minä pidän kovasti, voi olla huono tai keskinkertainen. Minun mielipiteeni ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus kuten ei kenenkään muunkaan bloggaajan tai lukijan mielipide. Kirjablogeja olisikin luettava tästä lähtökohdasta.

      Poista
    8. Edellinen kommenttini olisi siis reaktio lauseeseesi:
      "Jos ei itse pidä mielipiteitään kritiikkinä ja sen vuoksi aika vapaasti suoltaa ajatuksensa kaiken kansa luettavaksi, palveleeko se tosiaan kirjaa, jota kaikki sanovat rakastavansa ja epäilemättä rakastavatkin?"

      Blogini palvelee ennen kaikkea toisia lukijoita. Silloin tällöin luen niin mahtavan kirjan, että haluan sille mahdollisimman paljon huomiota, blogisavuja, kuten on tapana sanoa. Silloin blogini palvelee myös kirjaa ja sen kirjoittajaa. Ymmärsin lauseesi niin, että kirjablogin arvo määrittyy sen mukaan, onko siitä kirjalle (ja kirjailijalle) hyötyä. Mutta kuten tuolla jo vastasit, ymmärsin väärin ja hyvä niin.

      On epäilemättä vaikeaa ja ahdistavaakin ottaa vastaan kritiikkiä, tämä pätee niin kirjailijoihin kuin varmasti myös bloggareihin. Toistan kuitenkin sen, ettei kukaan tuntemani bloggari halua tahallaan ilkeillä kirjailijoille. Kuten et varmasti sinäkään bloggareille, vaikka jotkut kommentit ovat siltä hieman vaikuttaneet. Siinä varmasti keskeisin syy saamiesi vastausten määrään.

      Poista
    9. Amma, kiitos vielä tästäkin. Kieli on vaikea väline, varsinkin suht lyhyt teksti antaa helposti aihetta väärinkäsityksiin, kuten täälläkin ilmeisesti on tapahtunut. Puolin ja toisin.

      Toivotaan ymmärryksen vähän lisääntyneen.

      Poista
  18. Minusta ajatus siitä, kuka saa kirjoittaa kirjoista blogiin on yhtä absurdi kuin kysymys siitä, kuka saa kertoa mielipiteitään julkisesti, tai kuka saa lukea - tai opiskella. Kysymys on oikeastaan vain vallasta ja kenelle se annetaan.

    Olen kirjabloggarin ominaisuudessa tavannut itse asiassa aika monia kirjailijoita, ja kukaan ei ole ainakaan päin naamaa pitänyt kirjablogeja mitenkään huonona asiana. Päin vastoin, monien kirjailijoiden mielestä on upeaa, että kirjablogit rikastuttavat kirja-arvioiden maailmaa ja tuovat esiin sellaisiakin kirjoja, jotka eivät lehtiarvosteluihin nouse.

    Kuten aiemmin on tullut ilmi, yksi kirjablogien parhaita puolia on keskustelevuus. Minulle tulee paljon kysymyksiä, joita kriitikot eivät varmasti saa, kuten tiedänkö, milloin joku sarja jatkuu tai mistä voisi jonkun kirjan saada. Kerran minulta jopa kysyttiin voisinko lainata yhden vaikeasti saatavan kirjan.

    Ja ne kerrat, jolloin lukija päättää olla lukematta kirjan bloggarin arvion takia, ovat aivan varmasti vähäisempiä kuin ne, joissa lukija päättää lukea kirjan juuri sen arvion takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta kertaa olenkin jo sanonut, että kirjablogit ovat hieno asia, vallankin nyt, kun kritiikit lehdissä ovat reilusti vähentyneet. Olen lukenut monia kerta kaikkiaan hienoja arvioita ja ihaillut niiden kirjoittajia. Minusta tässä keskustelussa on pantu mielipiteikseni aika monta asiaa, joita en ole sanonut enkä tarkoittanut.

      Suoraan sanoen, olen aika hämmentynyt.

      Poista
    2. Pyysit kirjoituksessasi mielipiteitä, joten tarjosin omani. Ehkä käsitin väärin?

      Poista
    3. Marjis, kiitos. Sanoit hyviä mielipiteitä, ja oma vastaukseni sinulle oli ikään kuin väärään osoitteeseen. En tarkoittanut syytellä sinua. Anteeksi kömpelyys.

      Juuri valtakysymystä mietin itsekin viime yönä, mutta sitä en uskaltanut ottaa esille. Senkin olen nyt tässä todennut, että jos haluaa pitää vilkasta blogia, se vaatii valtavasti aikaa. Missä välissä te oikein ehditte lukea ne kirjat? Minä en ainakaan saisi yhtään kirjaa aikaan, jos jatkaisin tämänkaltaisilla aiheilla.

      Hyvä kokemus. Lainaan mieheni välillä käyttämiä sanoja: Kunnoitukseni hattureuhka nousee teille!

      Poista
  19. Nyt haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita, vilpittömästi. Vähän voipuneena tosin. Huomenna ja ylihuomenna kirjamessuilen, on korkea aika alkaa keskittyä siihen.

    VastaaPoista
  20. Hei Raili, nostat tässä keskustelussa paljon sellaisia kysymyksiä esiin, joihin eräänlaisia vastauksia bloggaajanäkökulmasta kirjoitin puolitoista vuotta sitten Pahat kirjabloggaajat? –postauksessani. Kannattaa lukea myös kommentit, sielläkin on paljon asioita, jotka vastannevat mietteisiisi. Myös eräät kirjailijat ovat kommentoineet.

    http://sbrunou.blogspot.fi/2011/02/pahat-kirjabloggaajat.html

    Pari pointtia tuosta kirjoituksestani nostan tännekin:

    "Mutta jos pitäisin ravintolablogia, jossa kerrottaisiin ruokailukokemuksista eri ravintoloissa, niin en jättäisi mainitsematta huonoista puolista vain siksi, että "kyllä se henkilökunta varmasti yritti parhaansa". Sama koskee kirjoja."

    "Olisi hyssyttelyä unohtaa negatiiviset kommentit ja kirjoittaa vain positiivisista. Moni blogin lukija on antanut palautetta, että on löytänyt kivoja kirjavinkkejä täältä. Jos kirjoittaisin kaikesta lukemastani vain hyvät puolet ja sensuroisin huonot, niin kävisipä tylsäksi. Kyllä mainoslehtiä painetaan jo tarpeeksi muutenkin, kannattaa lukea niitä jos haluaa vain positiivisia kommentteja kirjoista."

    Vielä vastaus tähän kysymykseesi: "Jos ei itse pidä mielipiteitään kritiikkinä ja sen vuoksi aika vapaasti suoltaa ajatuksensa kaiken kansa luettavaksi, palveleeko se tosiaan kirjaa, jota kaikki sanovat rakastavansa ja epäilemättä rakastavatkin?"

    Oma mielipiteeni: kyllä palvelee. Olen kuullut kirjailijoiden sanovan, että vaikeneminen on pahin reaktio, minkä kirja voi osakseen saada. Kai tästä voisi päätellä, että parempi reippaat haukut kuin ei palautetta ollenkaan?

    Kun luen itse toisten kirjoittamia kirjablogeja, arvostan sitä, että bloggaaja uskaltaa tuoda rehellisesti esiin tyytymättömyytensä, jos jokin seikka kirjassa ei miellytä. Negatiivisten mielipiteiden esiintuominen myös korostaa positiivisia mielipiteitä. Minun silmissäni kirjabloggaajan kehuilla on enemmän painoarvoa, jos voin suhteuttaa niitä kirjabloggaajan antamiin moitteisiin.

    Silti kovin harva etsii tietoisesti luettavakseen vain sellaisia kirjoja, joita arvelee pääsevänsä haukkumaan. Minulle lukeminen on harrastus. Odotan kirjan antavan minulle ajattelemisen aihetta, tunteita, uppoutumista toiseen maailmaan... Jos uppoutumiseni häiriintyy esimerkiksi kielivirheiden tai tarinan epäloogisuuden vuoksi, olen "lukija-asiakkaana" pettynyt. Tiedostan sen, että kun kirjoitan mielipiteeni blogiin, on sillä enemmän painoarvoa kuin kahvipöytäkeskustelussa lausuttuna. Olenkin yrittänyt opetella entistä enemmän perustelemaan negatiiviset mielipiteeni asiallisella tavalla, jotta kukaan ei kokisi niitä henkilökohtaisina loukkauksina tai muina asiattomuuksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, kiitos, paljon hyviä mielipiteitä. Luen blogisi vähän paremmalla ajalla.

      Kirjoja painetaan nykyisin niin valtavasti, että väkisinhän siellä tosiaan on sellaisiakin, joista vaietaan kokonaan.

      Saatan silti edelleen olla eri mieltä siitä, palvelevatko kaikki bloggaukset käsiteltyä kirjaa. Onneksi meillä jokaisella kirjoja rakastavalla on lupa pitää omat mielipiteemme, minulle lukijana ja kirjailijana, teille lukijana ja bloggaajana.

      Poista
  21. Keskustelu on täällä jatkunut hyvin mielenkiintoisena.

    Ihan ensin lukuajasta; tämäkin vaihtelee blogeittain ;) Osa lukee paljon, osa vähemmän. Osa hitaasti, osa nopeasti.
    Minä en juuri lainkaan katso esim. telkkaria, vaan luen mieluummin. Olen lapsesta asti lukenut paljon, joten lukutahtini on vuosien saatossa tullut nopeaksi. Luen noin kaksi kirjaa viikossa (keskiarvo).
    Lisäksi opiskelen kirjallisuutta, joten lukeminen kuuluu paljolti myös toimenkuvaani.

    Moni bloggarikin on varmasti tästä avauksestasi hämmentynyt. Siitä kertoo jo vilkas kommentointi. Olit aluksi aika tiukka; puhuit "kriitikoista" (lainausmerkkejä itse käyttäen) vaikka olisit voinut puhua bloggaajista. Lainausmerkit tuovat usein vähän vähättelevän nyanssin; kriitikko vs. "kriitikko". Harva bloggaaja on tituleerannut itseään kriitikoksi tai "kriitikoksi" – useampi haluaa olla (kirja)bloggaaja.

    Sitten kirjoitit: "On todella hyviä, suuresta rakkaudesta kirjallisuuteen kirjoittavia bloggaajia, kuten Leena Lumi ja muutamia muita. "
    Tämähän antaa oletuksen että ne kaikki muut kirjabloggaajat (paitsi Leena ja muutamat muut) eivät rakasta kirjallisuutta vaan pitävät kirjablogia... öh... Miksi? Pamputtamisen ilostako?
    No. Tämä selveni tässä keskustelun lomassa.

    Kirjoitit: "Mutta ehdottomasti olen lukenut blogikritiikkejä, joiden varsin ärhäkät perustelut ovat olleet vähintäänkin asiantuntemattomia."
    Nyt puhutaan sitten asiantuntevuudesta. Siis kirjasta ei saa sanoa negatiivisesti jos ei ole alan (minkä alan?) asiantuntija. Siis että ollaan asiantuntemattomia. Siis minkä alan asiantuntija pitäisi olla? Kieliopin? Narratologian? Kirjaa koskevan aiheen?

    On haastavaa saada otetta siitä, mitä haluat oikein sanoa.

    VastaaPoista
  22. Tervehdys, en olekaan tähän blogiin aiemmin kommentoinut! En nyt puutu tuohon vanhaan aiheeseen blogien tasosta - jos on kirjablogien keskusteluja seurannut laajemmin, tietää, mitä tuleman pitää, jos sitä muurahaispesää lähtee sohaisemaan. Ja ärsyyntyneitä kommentteja saa kenties ihan syystäkin: mutta en halua siihen nyt ottaa kantaa, sillä olen tehnyt sitä omassakin blogissani jo ihan riittämiin.

    Mutta tuo näkökulmasi ns. ammattikriitikoiden (joiden taso on myös yhtä lailla kirjava, laidasta laitaan) tekstien häviämiseen blogirintaman voittokululle on kyllä omalla tavallaan perusteltu. En tunne Internetin hakukoneiden (google yms.) logiikkaa, mutta oletan, että nämä isot ja kansainväliset blogialustat ovat siinä vahvoilla.

    Toinen pointti on se, että monien lehtien kritiikit eivät yksinkertaisesti ole verkossa (esim. jotkin kirjallisuuslehdet ja aikakauslehdet) ja toisaalta monien päivälehtien arkistot ovat nykyisin maksullisia. Niihin pääsee käsiksi vain omilla tunnuksilla. Olet siis oikeassa: harrastajakirjoittajia on yleensäkin paljon enemmän kuin noita ns. ammattikriitikoita ja koska blogit ovat helpommin saatavilla, suhde on vielä ylikorostunut.

    Kritiikkiportti oli hyvä yritys tuoda eri julkaisujen kritiikkejä saman käyttöliittymän alle. Harmi, että se loppui - ja harmi siksikin, että ainakin itselleni se oli aika valaiseva näyttö suomalaisten ns. ammattikriitikoiden sangen kirjavasta tasosta. Nykyisellään jotakin hyvällä linkkilistalla varustettua blogia (esim. Sallan lukupäiväkirjassa on hyvä lista - ei tietenkään kattava, koska ei kellään bloggaajalla sellaista voi olla - jonka avulla solahtaa kirjablogien maailmaan aika mukavasti. Mutta jos menee vaikkapa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen sivuille, niin eipä siellä ole linkitetty muiden sanomalehtien kritiikkeihin.

    Mielelläni näkisin minäkin Kritiikkiportin heräävän uudelleen henkiin. Ja erittäin mielelläni nautin kirjablogien postauksista, jotka vaihtelevat tyyliltään kritiikeistä kirjavinkkeihin, esseistisistä pohdiskeluista lukupäiväkirjanomaisiin tiivistyksiin, omien lukukokemusten esittelyistä tutkijatasoisiin artikkeleihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaseurannalta odotin paljon silloin, kun se aloitti toimintansa. Jotenkin koko sivusto vain vaikuttaa turhan sekavalta, vaikka siellä onkin hyvin arvosteluja - en ole oppinut käymään siellä. Ja jos kaipaa pelkkiä kritiikkejä (joiden onnistumista voi arvioida nimenomaan kirjallisuuskritiikkeinä, ei sinänsä mainioina lukukokemusten esittelyinä tai kirjallisuusesseistiikkana), niin siihen Kirjaseuranta ei istu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Siellä kun on edustettuna monenmoista tyylilajia - mikä toisaalta onkin kieltämättä Kirjaseurannan rikkaus, tekee siitä elinvoimaisen ja tuo sen lähelle lukijoita.

      Kritiikkiportti oli huomattavasti yksinkertaisempi, selkeämpi suuntautumisessaan. Mutta kyllä olen Kirjaseurantaakin käyttänyt, esimerkiksi Kritiikkiä-sarjaa varten.Ja vertailu ns. ammattikriitikoiden (pakko lisätä aina tuo "ns.", sillä ammattikriitikkous on Suomessa kovin löyhässä käytössä) ja bloggaajien välilläkin onnistuu, jos sellaista haluaa tehdä. Usein jälkimmäiset saavat parempia osumia teksteillään - blogeissa kun palstatilaa voi käyttää enemmän ja kokemuksellisuuttakin saa vapaammin korostaa kuin tiukassa kirjallisuusanalyysissä.

      Poista
  23. Hmmm, näköjään tuo kommenttisi joidenkin bloggaajien huonosta suomen kielen taidosta oli myös osuva - edes äidinkielenopettaja ei tunnu saavan näppäimiä osumaan kohdilleen ... Siis:

    Nykyisellään jotakin hyvällä linkkilistalla varustettua blogia (esim. Sallan lukupäiväkirjassa on hyvä lista - ei tietenkään kattava, koska ei kellään bloggaajalla sellaista voi olla) seuraamalla solahtaa kirjablogien maailmaan aika mukavasti.

    VastaaPoista
  24. Penjami, kiitos. Vastasit oikeastaan aika pitkälle puolestani myös Morrelle. Tuossahan se ongelma juuri on. Ja kritiikki on kritiikki myös blogissa. Kritiikkiporttia kaipaan kovasti itsekin.

    Inttää en enää kuitenkaan jaksa. Toivon, että se, mitä halusin sanoa, on edes jollekin selvinnyt. Ainakin itselleni on auennut bloggaajien maailma aika pitkälle. Olen siitä iloinen. En ole edes tiennyt, miten paljon teitä on, vaikka aika monia seuraan silloin tällöin. Jos olisi aikaa, lukisin varmasti enemmänkin.

    VastaaPoista
  25. Minusta on vaan jotenkin kamalan surullista, että jotkut kirjailijat (kanssasi myös esim. Tuula-Liina Varis) kokevat kirjablogit jotenkin uhkana. Minä kirjabloggaajana olen ennen kaikkea LUKIJA. Joskus toki myös kriitikko (ihan ilman lainausmerkkejä) tai asiantuntija, mutta ennen kaikkea lukija. Tuntuu kurjalta, että kirjailijat kokevat lukijoiden nettiin kirjoittamat lukukokemukset jotenkin negatiivisena. En vain voi ymmärtää kuinka kukaan kirjailija voi kokea, että aktiivinen kirjabloggaaja-yhteisö voisi olla huono asia. Mehän niitä teidän kirjojanne ostamme, luemme ja niistä muille vinkkaamme!

    Itse ulkosuomalaisena olen juuri aloittanut uuden kirjallisuusblogin, jonka avulla yritän lisätä suomalaisen kirjallisuuden tunnettavuutta Norjassa. Ihan ilman palkkaa ja omalla ajallani. (Tuohon aiempaan ajankäyttökysymykseesi viitaten: Jokaisella on aikaa siihen mitä pitää tärkeänä, meille kirjabloggaajille tärkeää on lukeminen.) Ehkäpä blogistani on joskus sinullekin hyötyä, jos kirjojasi käännetään norjaksi. Ennen kaikkea koen kuitenkin olevani vastuussa muille lukijoille, en kirjailijoille tai kustantamoille.

    Totta kai kirjablogejakin saa arvostella. Meitä on monenlaisia, emme ole homogeeninen joukko samanmielisiä bloggaajia. Mutta se, että kirjailijoiden taholta on useammankin kerran tullut negatiivista palautetta tuntuu loukkaavalta ja suorastaan lukijoiden väheksymiseltä. Lukekaa vaan ja ostakaa kirjoja, mutta älkää herran tähden puhuko lukukokemuksestanne ääneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonpa taas kerran tämän keskustelun aikana, että en ole arvostellut tai väheksynyt kirjabloggaajia, halunnut vain keskustelua asiasta. Sillä tosiaan, siellä on hyvin monentapaista ja -tasoista, jopa minun pienen kokemukseni mukaan. En myöskään koe kirjablogeja uhkana muuta kuin mahdollisesti kirjan kannalta kovin kärjekkäiden bloggausten osalta. Sama koskee tietysti lehtikritiikkejä. Mutta tästä minulla ei oikeastaan blogien osalta ollut selvää mielipidettä, halusin muokata omaani tämän keskustelun avulla.

      Olen hämmästynyt siitä, että minun puheenvuoroni nyt olisi jotenkin väheksyvä. Eihän tämän kärjekkyys ole mitään verrattuna moniin blogeihin. En ikimaailmassa kuvitellut, että tulen tuomituksi kirjablogivastaiseksi, kun en sitä ole. Tai mistä minä tiedän, miksi nyt olen tullut leimatuksi kaikista vastaväitteistäni piittaamatta.
      AUTCH!

      Kirjaseurannan ongelma on, että en tiedä, kenen sinne pitäisi, tai kuka sinne lähettää tietoa kritiikeistä. Jos muistan oikein, niitä pyydetään lähettämään. Ehkä joku niin tekee, mutta paljon sieltä ainakin puuttuu. Hyvä yritys kuitenkin. Toivotaan, että vielä kehittyy.

      Reetta, hurjan hieno juttu, että teet työtä Norjassa. Onnea blogillesi!

      Poista
    2. Raili, älä ota liikaa itseesi. Kuten jo edellä totesin, keskustelu aiheesta on lähes kaikille kirjabloggareille tuttu, argumentit ja puolustuslinjat on ikään kuin valmiksi hiottu. Alkuperäisessä kirjoituksessasi on juuri sen verran tulkinnanvaraa ja ehkä pari sävyltään hieman huolimattomasti muotoiltua lausetta - niinpä se helposti niputetaan samaan kategoriaan monien aikaisemmin kirjabloggareihin hieman halveksivasti suhtautuneiden tutkijoiden/kirjailijoiden/kriitikoiden kanssa.

      Ärhäkkyys korostuu siksikin tässä kommenttilaatikossa, että luultavasti lukijakunnastasi kaikkein aktiivisimpia kommentoijia ovat juuri omaa blogiaan pitävät lukijat.

      Itse kyllä luulen ymmärtäneeni alkuperäisen pointtisi, ja luulen että periaatteessa moni muukin hieman ärhäkkäämmin kommentoinut - mutta kun tästä aiheesta on aina niin mukava jurmuttaa!

      Ainakin minun mielestäni ...

      Poista
    3. Penjami, kiitos! Sait nauramaan. Juu, valitsen sanani huo-lel-la, jos joskus otan kantaa näihin asioihin. En ollut lukenut aiemmin niitä edellisiä. Nyt luin yhtä ketjua ja luen vielä sen toisenkin messujen jälkeen. Sittenpähän tiedän, mihin pääni pistin, viaton ohikulkija ;)

      Poista
  26. Penjami viittasi kommentissaan internetin hakukoneisiin, mm. Googleen. Google omistaa Bloggerin, joten Google-hauissa sen blogit ovat hyvin esillä. Se nostaa keulille sellaiset blogit, joihin on linkattu usein muista blogeista, ja joissa kävijöitä on paljon Bloggerin tilastoinnin mukaan. Se tilastointi on minusta aika hämärä juttu kaiken kaikkiaan. Kuukaudesta toiseen Sanat- blogissa on kävijöitä lähes 5000, vaikken päivittäisi sitä viikkoihin. Ehkä se johtuu siitä että olen pitänyt Sanat-blogia vuodesta 2005 asti. Sekin on tavallaan kirjablogi, koska kirjoitan siellä lukemistani kirjoista, mutta paljon muustakin, kuten puutarhanhoidosta, kalakotkaksista, kissoista ja mistä milloinkin.

    Olin pitkän linjan kirjabloggaajana kauhean loukkaantunut, kun Tuula-Liina Varis moitti kirjablogeja mutuhutuksi. Tosin hän tunnusti olevansa Dinosaurus, joka ei näitä uuden ajan kotkotuksia ymmärrä.

    VastaaPoista
  27. Anita, hyvää tietoa tuo Bloggerin näkyvyys.

    Tunnethan sinä Tuula-Liinan tyylin. En usko, että hänkään tarkoitti loukata. Jos Tuula-Liina lukisi kirjablogeja vähän enemmän, eiköhän pyörtäisi pyhät sanansa. Se oli väärä yleistys, mutta on siellä joukossa mielestäni sitäkin.

    Toisaalta on perusteellisesti mietittyjä ja perusteltuja arvioita. Aivan niin kuin kirjoissa on eri tasoisia, enkä minä ainakaan ikinä ole kuvitellut omiani erinomaisiksi. No, jaa, joskus sen pienen hetken tuore kirja kädessäni, mutta se menee pian ohi, eikä ole kovin vakavaa.

    Kirjoilla on tosin yleensä toimittaja, joka jo on esilukija. Siis yksi, joka on kirjasta pitänyt. Saattaa niitä silloin olla muitakin. Lukijoiden toivossahan niitä kirjoitetaan. Vihoviimeinen asetelma on, jos kirjailijat ja kirjabloggaajat asetetaan jotenkin vastakkain. Se ei ole hedelmällistä kenellekään, ei liioin kirjoille.

    VastaaPoista
  28. Kirjoitin ehkä turhan kärkkäästi. Kuten Penjami tuossa sanoi, tästä aiheesta on tosiaan väännetty kättä ennenkin ja olen ollut bloggaajana yllättynyt ja pettynyt, etteivät kirjablogit kaikkien kirjailijoiden mielestä olekaan positiivinen ilmiö.

    Kai kirjablogit vaan ovat edellen niin uusi ilmiö, etteivät kaikki (kustantamot, lukijat, kirjailijat, kriitikot) oikein hahmota kirjablogien luonnetta kirjallisuuskentässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reetta, tuosta uutuudesta varmasti on kyse. Ja siitä, että netin luonne on paljon räväkämpi kuin se, mihin olemme lehdissä tottuneet. Mutta eiköhän tässä opita vähitellen.

      Poista
  29. Tämä on ollut avartava keskustelu monin tavoin. En silti usko, että tällaista käydään viimeistä kertaa. Kiitos, että saimme käydä sen nyt täällä.

    Totaalisilla hehkutuksilla ja lyttäyksillä on tapana tulla suhteutetuiksi ympäristöönsä, vähän niin kuin mäkihyppykisoissa parhaat pisteet jätetään huomiotta. Jos joku haukkuu kirjan, minä ainakin haluan tietää siitä lisää, vähintään toisenkin mielipiteen. Siksi en näe, että lyttäykset välttämättä olisivat yksinomaan vahingoksi. En niitä silti toivo yhdellekään teokselle.

    Kiitos, Raili, että kerroit omista tunnoistasikin - vieläpä vastoin aikomuksiasi. Pidän sitä hyvin arvokkaana. Vaikka olenkin jotenkin kummasti imenyt itseeni Bathesin tekijän kuolema -filosofian ja väitän, että kirjan pitää pärjätä täällä arvaamattomassa blogistaniassakin omilla siivillään sen jälkeen, kun kirjailija sen päästää pesästään, ymmärrän sen näkymättömän napanuoran, joka kirjan ja kirjailijan välille jää.

    Antoisaa messuviikonloppua!

    VastaaPoista
  30. Onpas täällä vilkasta.

    Jälkijättöisesti hyppään keskusteluun muutamalla huomiolla.

    Pienet erityiskustantamot ja omakustanteina kirjoja julkaisevat yksityiskhenkilöt tiedottavat todella halukkaasti kirjabloggareille tulevista uutuuskirjoistaan. Kun isommat sanomalehdet jatkuvasti niukentavat palstamillejään kirjallisuuden näkyvyyden osalta, niin pienet toimijat näkevät markkinaraon blogeissa.

    Myös isot kustantamot näyttävät olevan aika ajoin kiinnostuneita blogisteista, vaikka samaan aikaan monen pitkän linjan kriitikon vapaakappaletilauksiin on saatettu suhtautua nuivasti. Tästä oli taannoin puhetta Parnasson Jarmo Papinniemen blogissa.

    Itse perustin Lastenkirjahylly-blogin kolme vuotta sitten tilanteessa, jossa lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä ja keskustelua oltiin ajamassa monessa isossa lehdessä alas. Ajattelin blogin väliaikaiseksi protestiksi vallitsevalle tilanteelle, mutta tuntuu, että ajat ankeutuvat koko ajan lisää!

    Jokainen blogisti voi halutessaan määrittää blogissaan henkilökohtaiset "tavoitteensa" ja positionsa, ja näin myös blogin lukija pystyy suhteuttamaan sen sisältöä paremmin.

    Itse olen toiminut vapaana lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikkona jo yli 25 vuoden ajan ja tutkijana hiukan lyhyemmän ajan. Tämä tuo toivoakseni Lastenkirjahyllyyn myös sellaista pitkällä juoksulla syntynyttä näkemyksellisyyttä.

    Toisaalta ihailen tavattomasti monien harrastelijapohjalta blogeja pitävien freesejä ja nappiin osuneita lukukokemuksia uusista tai vähän vanhemmistakin lasten- ja nuortenkirjoista.

    Vaihtelua, uusia näkökulmia ja mielipiteiden runsautta, sitä monet blogit suomalaiseen kirjallisuuskeskusteluun eittämättä tuovat!

    VastaaPoista
  31. Mä käytin lähes kaikki argumenttini jo heinäkuussa, kun Tuula-Liina Varis sohaisi vahingossa tähän samaan ampiaispesään. Mutta tulen mielelläni toistamaan mutuhuttujani ihan elävien ihmisten seuroihin täältä interwebsin virtuaalihuutelojengeistä.

    Omalla kirjablogiurallani olen myös havainnut, että mitä enemmän ihminen kirjoittaa mutuhuttujaankin internetiin, sitä enemmän tulee mietittyä paitsi teknisen suorituksen, myös emotionaalisen sisällön laatua. Olen omista mokistani tällä saralla pyrkinyt ajattelemaan, että ehkä sitten kuitenkin parempi, että kirja saa jotain julkisuutta, kuin että se vaiettaisiin kuoliaaksi, niin kuin ammattikriitikot tekevät. Blogeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden arkistot ovat myös kätevästi saatavilla. Vähänkään vakavammin aikein liikkeellä oleva blogilukija pystyy hyvinkin nopeasti arvioimaan, onko bloggaajalla samanlainen kirjamaku kuin itsellä tai miten hän kyseisen kirjailijan/genren/jne yleensä arvottaa, ja asettamaan blogauksen tässä mielessä oikeaan arvoonsa suhteessa omaan luku- ja odotushorisonttiin.

    VastaaPoista
  32. Täällä on kirjoitettu paljon ja olen lukenut kommentteja mielenkiinnolla, paikoin ärtyen, toisinaan innostuen ja välillä nyökytellen. Voi olla, että toistan jo jonkun kommenttiketjuun kirjoittaneen kommentteja, mutta haluaisin (ehkä vielä kerran) korostaa sitä, että "me kirjabloggaajat" emme ole yksimielinen tai yksioikoinen porukka, vaan meitä on kaiken ikäisiä, monenlaisesta koulutustaustasta lähteviä, lukevia ihmisiä, joita kaikkia - ja uskon, että ihan kaikkia - yhdistää vain yksi asia: rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen. Bloggaaminen on siinä määrin aikaa vievä ja ajattelua vaativa harrastus, ettei säännöllisesti päivittyvää blogia jaksaisi ylläpitää ilman tuota kirjarakkautta.

    En nyt mene blogistien ja kriitikoiden eroihin ja yhtäläisyyksiin, mutta monella kirjabloggaalla on kirjallisuuden kentällä kaksois- tai kolmoisrooli. On useita bloggaajia, jotka kirjoittavat myös lehtikritiikkejä, on kustannusalalla toimivia bloggaajia, kirjakauppatyöläisiä, ammattitiedottajia ja äidinkielen opettajia. Vaikka bloggaaminen on harrastus, on monella bloggaajalla periaatteessa sama pohja ja samat taustatiedot kirjallisuuden suhteen kuin kriitikoiksi luonnehdituilla ihmisillä. Perspektiiviä siis löytyy kyllä! Blogeissa on samalla hienoa se, ettei korkeakoulutus ole edellytys (ei se tosin ole sitä lehtiin kirjoittavilla kriitikoillakaan - ja tosiaan bloggaajia voi olla heidänkin joukossaan), vaan lukuharrastus on kaiken lähtökohta, vapauttava lähtökohta.

    Itse toivon ja uskon, että kaikki kirjallisuutta käsittelevät kirjoitukset julkaisualustasta ja kritiikin/esittelyn/arvion/mutuhutun kiltteydestä tai kärkevyydestä riippumatta ovat kirjallisuuden puolella. Se, mikä itse kunkin mielestä on hyvää kirjallisuutta tai ansiokas tapa kirjoittaa kirjallisuudesta, on jokaisen oman tulkinnan varassa.

    VastaaPoista
  33. Kiitos, Paula, Rouva Huu, Taika ja Katja!

    Eiköhän näihin kirjoituksiinne ole hyvä lopettaa tämä keskustelu. Pyysin mielpiteitä ja sain niitä - paljon! Opinkin, ja se on aina hyvä asia.

    Vilkkaita kirjablogeja on enemmän kuin olen tiennyt, ja tämä tosiaan ottaa aikaa, jos se tällaista on. Kirjablogeja tarvitaan, ilman muuta, se sentään oli selvää alusta asti.

    Rakastetaan ja luetaan kirjoja, kirjoitetaan ja blogataan niistä ja hulmutetaan kirjan lippua korkealla!

    VastaaPoista
  34. Olipas tätä ketjua kiinnostava lukea! Kiitos!

    Muutama ajatus tuli mieleeni, vaikka huomaan keskustelun jo hyvää vauhtia laantuvan. Tämä onkin ollut suorastaan ennätyksellisen pitkä blogikeskustelu ajallisesti.

    Aivan niin kuin missä tahansa, missä ihmiset toimivat, helposti ryhmäännytään ja toimitaan joukolla. Näin myös kirjablogeissa ja tässä keskustelussa. Tämä voi näkyä myös siten, että samasta kirjasta näkyy useissa blogeissa hyvin samansuuntaisia kirjoituksia. Moni kirjablogin pitäjä pyrkiikin kirjoittamaan tästä syystä tekstinsä ilman, että lukee muiden tekstejä.

    Kirjailijankin näkökulma on tärkeä. Kun olen saanut viestejä kirjailijoilta, ovat ne olleet positiivisia. On ollut ilo huomata, että olemme tekstin välityksellä kyenneet kohtaamaan.

    Ajan myötä olen huomannut, että blogi voi olla myös vaikutuskanava. Otan kantaa asioihin, joita pidän kirjallisuudessa tärkeinä. Tällöin teksti saattaa olla terävääkin.

    Kirjoista kirjoitettaessa pyrin itse siihen, että olen rehellinen ja tuon lukukokemukseni esille, mutta pyrin miettimään kirjan vahvuuksia. Sellaiset kirjat, jotka eivät lainkaan puhuttele, jätän surutta kesken. Harva kirja on todella niin huono, ettei siitä olisi jotakin hyvää sanottavaa.

    Toivon antoisaa kirjasyksyä ja -talvea!

    VastaaPoista