Huomasin kesäisen lojumisen (lue kiihkeän keskittymisen käsikseen) olevan korkea aika loppua ja siirtyä normaalielämään, johon kuuluu myös tämä selkeästi kesannolle jäänyt blogi. Toivottavasti kaikki lukijat eivät ole jo lopullisesti kaikonneet. Siispä: Huhuu, onko täällä ketään?
Tällä välillä olen oppinut itselleni uuden asian, joka kai pitäisi tietää, niin kuin kaikki muutkin itseään koskevat lait, asetukset ja sopimukset. Se on isyysoikeus omaan teokseen. Suomen tietokirjailijoiden sivuilla se määritellään näin:
Tekijänoikeudet jaetaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin.
Taloudellisia oikeuksia ovat oikeus teoskappaleiden valmistamiseen ja oikeus teoksen saattamiseen yleisön saataville. Tekijällä on yksinoikeus määrätä näistä oikeuksista, ellei hän ole nimenomaisesti luovuttanut oikeuksia esimerkiksi kustannussopimuksessa.
Moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Näistä tekijä ei voi sitovasti luopua millään tavoin. Isyysoikeus tarkoittaa tekijän oikeutta tulla hyvän tavan mukaisesti mainituksi silloin kun teosta käytetään. Respektioikeus tarkoittaa kieltoa muunnella teosta siten, että se loukkaa tekijän taiteellista arvoa tai omaperäisyyttä.
Isyysoikeus on tullut ajankohtaiseksi, koska uskomme mukaan kustantajan muuttokiireiden ja ehkä inhimillisen erehdyksenkin vuoksi ensi kuussa ilmestyvästä yhteistyöstämme Iivari-tonttu karkuteillä on nettitiedoissa tippunut pois Laura Valojärven nimi. On siis tapahtunut isyysoikeuden rikkominen. Pahoittelin asiaa jo aikaisemmin täällä blogissa, vaikka isyysoikeudesta en ollut silloin vielä kuullutkaan. Tieto eteni netissä vauhdikkaasti, niin kuin kaikki tieto siellä nykyisin etenee. Ensimmäisessä syksyn kirjojen luettelossa Savon sanomissa se vielä oli väärin. Hesarin tiedot ovat onneksi jo oikein, ja toivottavasti asia korjaantuu pikaisesti muuallakin.
Asia on hyvin harmillinen Lauralle, mutta ikävä se on minullekin. Lauran kuvat ovat enemmän kuin tärkeä osa kokonaisuutta. Kunhan näette lopputuloksen, tiedätte, mistä puhun. Teksti ja kuvat yhdessä luovat kokonaisuuden.
Termi isyysoikeus tosin vähän huvittaa vanhanaikaisuudellaan. Siitä nousee tietysti heti mieleen isänmaa, joka täytyy lausua vähän juhlallinen ilme kasvoilla ja pieni värähdys äänessä. Äidinmaastakin voi puhua, mutta siihen ei liity patetiaa. Onhan meillä sentään äidinkieli. Isällä on siis maa ja äidillä kieli. Hm!
Tätä oli helppo kirjoittaa omalla äidinkielellään, jota rakastan. Seuraavaksi kirjoitankin jo sähköpostiviestin englanniksi, mikä vaatii huomattavasti suurempia kielellisiä ponnistuksia.
Raili, kyllä täällä ollaan;) Tuosta miesalkumääreestä on ollut viimeaikoina monenmoista juttua. Hauskin ja muistettavin oli minusta viikon sisällä Hesarissa ollut juttu, joka koski Saksaa. Siellähän artikkeli die on femiiini ja der maskuliini. Tähän asti professorit ovat olleet siellä der Professor (toivottavasti oikein, en ehtinyt tarkistaa) sukupuolesta riippumatta eli myös naisprofessorit ovat olleet tämän maskuliinin sanan alla. Nyt on tullut muutos, jossa kaikki professorit sukupuoleen katsomatta ovat Die Professorin, joka on minusta ihan tasa-arvoista, vaikka asia on herättänyt monenlaista naurusta kiukkuun;)
VastaaPoistaPS. Ja toivotan sinulle lumoavaa samtti-iltakuukauden jatkoa♥
PoistaTästäkin näkee, miten metsässä olen ollut ehkä jo vähän liian pitkään. Ei ollut lehtiä, telkkaria en avannut kertaakaan, keskityin vain käsikirjoitukseen. Se teki niin hyvää, vaikka sitten jääkin paitsi noin hauskoista jutuista. Jos professorit ovat erinäisiä vuosisatoja olleet derejä, olkoon nyt yhtä monta vuosisataa dietä. Onhan se selvää tasa-arvoa.
PoistaKiitos, Leena. Elokuu on ihana kuukausi. Nautin siitä nyt viikon täällä kaupungissa kaikenlaisten menemisten vuoksi ja sitten kiirehdin taas mökille. Jos on kirkasta, näen sängyn päällä olevasta kattoikkunasta tähdet. Nuorena makasin usein ulkona tähtiä katselemassa, mökillä olen löytänyt ne uudellen.
Suloista elokuuta myös sinulle!