Tervetuloa arki!

Pyhät ovat kivoja oman aikansa, mutta nyt niitä on ollut jo vähän liian kanssa. Tuntuu hyvältä, että on taas arki. Voin ottaa yhteyksiä sinne, minne asiaa on, ja yhteydet toimivat taas. Ylimääräistä harmia, ja kyselyjä omalla kohdallani on aiheuttanut se, että Saksassa asuvan tyttäreni perhe ei ole saanut joulupakettiaan vieläkään. Toivo alkaa jo hiipua. Suomeenkaan se ei ole palannut.

Vaikka olen kuullut muutamista hävinneistä postilähetyksistä, me Suomessa voimme yleensä luottaa siihen, että posti kulkee perille, joskus aivan vaillinaisella osoitteellakin. Tässä paketissa osoite oli oikein ja selvä, se oli lähetetty hyvissä ajoin ennen joulua, ja - tietenkin - siellä oli aika monta lahjaa, joista kaikkia en edes pystyisi uudelleen hankkimaan vaikka yrittäisin.

Vasta tällaisissa tilanteissa huomaan, miten tottunut olen siihen, että järjestelmämme on yleensä luotettava ja toimii. En ole edes tullut vakavasti ajatelleeksi, että postipaketti järjestäytyneestä Suomesta mielestäni myös varsin järjestäytyneeseen Saksaan voisi kadota. Pidän silti vielä peukkuja, että niin ei olisi lopullisesti tapahtunut nytkään.

On paljon asioita, joita pitää aika itsestään selvinä, koska ne ovat niin tärkeitä. Niinkin hienoa järkestelmää kuin kirjastolaitostamme ollaan kuitenkin pala paralta nakertamassa. Monia sivukirjastoja on jo lakkautettu ja uhka lepää vielä useamman päällä.

Erityisen tärkeitä lähikirjastot ovat niille, jotka eivät ajele näppärästi omalla autollaan vähän pitemmällekin: lapsille, vanhuksille, autottomille. Eikä kirjasto totisesti ole vain keski-ikäisten naisten rakkausromaanien lainauspaikka, kuten eräskin kunnanvaltuutettu on vähän aikaa sitten esittänyt. Ehkä paikalliset kirjastoihmiset voisivat kutsua miehen tutustumaan kirjastoonsa. Tässä ovat taas joutuneet kilpailijoiksi kirjaston käyttäjät ja liikunnan harrastajat. Valtuutetulle voi olla yllätys sekin, että varsin monet harrastavat molempia lajeja.

Sääli jokaista, joka ei ole kirjastoaan löytänyt ja käyttänyt. Kirjoilla on monia etuja, yksi niistä se, että huomaa maailmassa olevan muunkinlaisia ihmisiä ja muunlaista ajattelua kuin se ainoa oikea, eli oma.