Olen tietysti kuullut sienistä, jotka sekoittavat pään ja nyt myös kokeillut monia. Viime aikoina metsä on tulvinut herkkutatteja, lampaankääpiä, kantarelleja, kehnäsieniä ja tänä vuonna on taas noussut männyn tuoksuvalmuskaakin eli japanilaisten suuresti himoamaa matsutakea. Sienipaljous totisesti sekoittaa pään, ja kuivatut sienet täyttävät hyllyt. Äsken piti rientää ostamaan uusi pieni arkkupakastinkin, että talviset nautiskelut ovat turvattuja.
Viime yönä katselin sängyn päällä olevasta kattoikkunasta paljon mainostettuja revontulia. Näkyivät, siis mökillä Mäntyharjussa, mutta värittöminä. Leimahtelivat ne kuitenkin yli taivaan ja tekivät mielen iloiseksi. Nehän ovat kuin revon hännän huiskauksia taivaankannen laidasta laitaan. Harvemmin me etelän ihmiset niitä näemme.
Tänään oli vähän hankalampi R-kioskikäynti. Miehen passi oli noudettavissa sieltä. Ensimmäisellä kierroksella häneltä puuttui tarvittava henkilöllisyystodistus, ajokortti ei kelpaa. Minä hain oman passini kotoa ja sain häneltä valtakirjan, mutta silloin olikin jo Vuosaaren Columbuksessa päällä hälytys. Hälytysääni oli kova käytävällä R-kioskiin mennessäni, mutta itse äRrässä sitä ei kuulunut yhtään. Pienen odottelun jälkeen sain passin, ennen kuin poistuin viimeisenä asiakkaana henkilökunnan mukana ulos. En tiedä, mistä oli kyse, mutta selvä savun haju alkoi tuntua ennen poistumista. Miehellä on nyt kuitenkin passi, joten loppu hyvin ainakin siltä osin.
Tällä kerralla ei siis mitään kirjoitusrintamalta, mutta kohta sienet ovat säilössä ja muut työt voivat jatkua. Sienten poiminta antaa ajatuksille vapaat reitit, joten aina niiltä retkiltä pari uutta ajatusta löytyy. Sieniä ja uusia oivalluksia meistä itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti