torstai 6. marraskuuta 2014

Satumaassa

Nyt kaikki silmän ja mielikuvituksen ihmiset, huomio! Jos haluatte hymyillä herkeämättä koko päivän, vierailkaa Turkin Kappadokiassa, josta juuri palasimme. Kuvat ja kertomukset eivät tee sille oikeutta, se täytyy nähdä ja kokea. On se niin uskomaton paikka. Aina kun heräsin huomaamaan itseni, totesin hymyileväni. Sellaista en muista tapahtuneen matkoilla koskaan ennen, vaikka paljon ihmeellistä olemme nähneetkin. 

Olen suunnitellut tätä matkaa yli kolmekymmentä vuotta. Varsinkin alkuun Turkin keskiosissa tapahtui kuitenkin jatkuvasti monenlaista hämmentävää, joten sinne ei ollut viisasta työntää nenäänsä. Nyt matka vihdoin toteutui ja oli kaiken odottamisen arvoinen.

Matkamme järjestäjä oli kaikkien Sanoman lehtien välissä mainostanut Azuro-matkat, erittäin edullinen. Järjestelyissä oli plussaa ja miinusta, mutta autoomme osui aivan mahtava opas, yksi parhaista, joita meillä on ollut. Hän puhui englantia hyvin ja selkeästi, oli suorittanut tutkinnot taidehistoriassa, historiassa ja uskontotieteessä, puhui paljon ja innostuneesti alueen historiasta niin kristinuskon kuin islamin osalta ja oli huumorintajuinen ja nopea. 

Kappadokia kuuluu maailmanperintökohteisiin ja on valtava alue täynnä eri muotoisia kallioita, joihin ihmiset ovat kaivertaneet kotejaan ja lukemattomia kirkkoja, ensimmäiset jo noin 4000 vuotta sitten. Luolissa on jäljellä freskoja ja hautoja. Itselleni tosin ihmiset käden jäljet eivät olleet alueen paras anti, vaan se oli maisema karussa aivan omalaatuisessa kauneudessaan.

Tulivuorten purkaukset levittivät alueelle laavaa ja tuhkaa, joiden kerrostumia vesi ja tuuli muokkasivat. Eri laaksoissa muodot ovat hyvinkin omanlaisiaan. Hyvä tapa katsella kaikkea tätä on liikkua kuumailmapalloilla huippujen yllä ja väleissä. 

Aamuherätys jo kohta viiden jälkeen oli lievästi tukala alku, mutta asiaan kuului nähdä auringonnousu vuorten takaa.   


Tässä vasta lämmitellään palloa.

Onneksi tuolla ei ollut enää asukkaita.
Palloja oli kaikkiaan yli 90 yhtä aikaa ilmassa.

Ressukin oli herännyt ihailemaan auringonnousua.

Huomaa kuivumassa oleva pyykki. Täällä siis asutaan.

Pallot laskeutuivat korin kokoiselle vetoalustalle.


Seinämä on pystysuora, kolot portaita.

Kaupuaminen ylös linnakkeen huipulle kävi lenkistä.

Tämän jälkeen tiedän, missä smurffimaailma on.


6 kommenttia:

  1. Tuo smurffimaailmakin oli pienen kaupungin kokoinen. Aivan ihana.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia. Tosiaankin satumaailma. Siellä olisi hieno käydä.

    VastaaPoista
  3. Paula, sinne pääsee omallakin porukalla Istanbulin kautta lentämällä helposti. Otin pari vuotta sitten jo selvää asiasta. Tosin meiltä olisi silloin jäänyt kuulematta Muratin oiva opastus.

    VastaaPoista
  4. Tuolla olin minäkin, vaan en kuitenkaan palloreissulla vaan muuten Kappadokiassa. Opas lieni sama mies Emrah?

    VastaaPoista
  5. Pappilanmummo, ilmeisesti myös sinulla oli hyvä opas, vaikka ei saman niminen ollutkaan kuin meillä. Toivottavasti myös nautit matkasta yhtä paljon. Meidän bussissamme antoi tietoa Murat Aksu.

    VastaaPoista