maanantai 5. tammikuuta 2015

Omantunnon tolkuttama

Hups! Huono omatunto on kolkutellut jo pitkään, mutta tänään vasta huomasin, että edellisestä kirjoituksesta on tasan kuukausi. Mitä tämä tämmöinen oikein on. Seli-seli-selityksiä tietenkin on pitkä lista, mutta ketä kiinnostaa! Ei edes minua. Siispä on annettava periksi ja otettava omantunnon huomautukset vakavasti.

Sen verran voin sentään kertoa syistä ja seurauksista, että olen kyllä ahkeroinut täällä koneen ääressä. Kun koiraakaan ei ole enää ulkoilutettavana, pelkään, että alan kasvaa pieniä juuria tähän kirjoitustuoliin. Senpä vuoksi olen jo alkanut tiedustella kääpiösnautserin pentua. Jos siis tiedät mielellään Etelä-Suomessa hyvän kasvattajan, jolle nyt kevään kuluessa on tulossa pentue, otan auliisti vastaan vinkkejä. Vain tummat värit kelpaavat, sillä silloin pentu muistuttaa ulkonäöltään eniten kerry blueta.

Kaksi viimeistämme ovat olleet ihania iloisia ja aktiivisia kerryjä. Päivittäinen reipas lenkki koiran kanssa on hurjan tärkeä koneen ääressä tuhertavalle kirjailijalle. Ja miten monta naurua ja hyvää mieltä koirakaverin kanssa saa. Kaipaan kaikkea sitä.

Seuraava työn alla oleva kirja vaatii taas valtavasti taustatyötä, sillä tulen siinä -20 ja -30-luvuille, jotka ovat olleet aika musta piste historian tiedoissani. Ja huh-huh tuo 30-luku. Tottahan siitä aika paljon tiesin, mutta nyt yksityiskohtia lukiessa en voi kuin järkyttyä. Pelkään kaiken lisäksi, että taas olemme menossa samaan suuntaan: suvaitsemattomuuteen, kahden kerroksen väkeen, silmien sulkemiseen kaikelta muulta omaa etua tavoiteltaessa ja oman totuuden ehdottomuuteen.

Opin mielelläni koko ajan lisää omasta historiastamme, että tietäisin ja voisin välittää edes jotain siitä tiedosta muillekin. Monta kertaa toistettu totuus - ja se tosiaan on totuus - on, että ilman tietoa menneestä emme voi rakentaa hyvää tulevaisuutta. Siihenhän suurin osa meistä kuitenkin pyrkii, niin uskon vakaasti. Muisti, kansakunnankin muisti on vain niin surkean lyhyt. Ja jos ei ole niin kiinnostunut historiasta, että lukisi tietokirjoja, hyvin taustoitettu romaani on hyvä vaihtoehto.

Lastenkirjan tai historiallisen nuortenromaaninkin kirjoittaisin taas mielelläni, mutta niistä ei kukaan tunnu olevan erityisen kiinnostunut. Tarkoitan siis minun kirjoittamanani. Muutamaa ideaa olen tarjonnut, niistä on jopa alkuun innostuttu, mutta lopullinen porras kustannustalossa ei sitten olekaan. Minusta on aina ollut hauskaa vuorotella eri genrejen välillä, mutta hyvä näinkin. Pääasia, että saan tehdä työtä, jota en voi olla tekemättä: kirjoittaa.


2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Täytyykö tänne nyt tosiaan antaa varmistuksia, ennen kuin pääsee kommentoimaan? Näin minulle kerrottiin, vaikka en ole tehnyt muutoksia. Asetukseni ovat aivan samat kuin ennenkin, tarkistin ja varmistin. - Poistin äsken tämän saman kysymyksen, koska siinä oli ylimääräinen rivinvaihto kesken sanan. Toivottavasti nyt ilmestyy oikein.

    VastaaPoista