On tämä Suomen historia sivistysvaltiona vaan melkoisen nuorta, ja aina penkoessani historiaa seuraavaa kirjaa varten törmään uusiin asioihin. Tämä paitsi yllätti, kauhistuttaa edelleen.
Vielä pitkälti 1900-luvun alkupuolella, siis vajaa sata vuotta sitten, vankiloissa oli käytössä raipparangaistus. Myös Hämeenlinnan naisvankilassa se oli. Ja näin se tapahtui:
Vanki sidottiin alastomana kiinni alustaan, hänen suuhunsa tungettiin kapula, ettei huuto kuulu ja päälle heitettiin märkä lakana. Lääkäri, jonka sanotaan suhteutuneen hyvin ikävästi, ylimielisesti ja piittaamattomasti vankeihin, tarttui kiinni vangin ranteesta ilmeisesti tarkistaakseen, ettei nainen vaan kuole käsittelyyn. Sehän olisi ollut vaikea selittää ylemmille vankeinhoitoviranomaisille. Näiden varmistusten jälkeen kaksi miesvartijaa löi rottinkiraipoilla epäilemättä aika estoitta. Kun käsittely oli ohi ja kapula poistettiin suusta, hakatun huuto kaikui joka puolelle vankilassa.
Naisvankila oli tuohon aikaan vanhan linnan kivisen kylmissä ja kosteissa tiloissa. En ole vielä käynyt Hämeenlinnan maakunta-arkistossa, jossa säilytetään vankilan aineistoja, mutta sinne aion. Samalla tietysti käyn katsomassa myös entistä vankilan paikkaa, joka tosin ei enää ole entisessä kuosissaan. Kiviseinät ovat kuitenkin siellä edelleen.
Huhhuh! Aivan liian usein joudun miettimään sitä, mihin kaikkeen me ihmiset pystymme.
Hämeenlinnan naisvankila on melkoisen kolkko paikka. Siellähän pidettiin myös poliittisia vankeja. 30-luvun meno on hiuksianostattavaa. Anneli
VastaaPoistaPoliittisia vankejahan minä oikeastaan jäljitänkin, mutta samalla tulee tietysti paljon muuta. Totta, 30-luku, toivottavasti sen henkeä ei ole palailemassa, niin kuin vähän pelottaa.
VastaaPoista