Aina nuo vanhat tekstit saavat tuntemaan itsensä hyvin hyvin virkanaismaiseksi niukkailmaisijaksi. Olen nyt viimeksi lukenut hengennostatuksia vuosilta 1905 ja 1906. Tekstit liittyvät naisten äänioikeuteen ja yleensä tasa-arvon toteutumiseen Suomessa. Esimerkiksi lentokirjanen Taisteleville siskoille. Mietteitä äänioikeus-asiasta loppuu: Entistä lujemmin siis käsi kädessä taisteluasentoon!
Wau!
Miten minusta tuntuu, että monessa asiassa olisi tosiaan taas löydettävä kunnon taisteluasento sen sijaan, että purnaamme Facebookissa, jossa se tosiasiassa on aika lailla itsekseen mutisemista. On vain tainnut unohtua, miten asento otetaan.
Vaikka varsin hyvin näen, miten tärkeä on asia ja miten tosissaan lehtisiä on aikoinaan kirjoitettu ja jaettu, nauran aina välillä ääneen. Kielenkäyttö on muuttunut aika tavalla, vaikka itse kieli ei niinkään. Toisaalta vilpittömästi kunnioitan silloisten puurtajien työtä. Vaikka monissa lähimaissa oltiin edellä naisten kunnallisessa äänioikeudessa, valtiollisen saimme aktivistien suurten ponnistelujen tuloksena. Se tosin ei tullut ensimmäisenä maailmassa, mutta ensimmäiset naiskansanedustajat tulivat. Esimerkiksi niissä matkustusoloissa agitatsioonin tekijät eivät todellakaan säästelleet itseään. He tiesivät oikean taisteluasennon.
Hurjan kiinnostavia ovat sen aikaisia kirjoja ja kirjasia lukiessa tilastotiedot, jotka antavat todellisuuspohjaa väitteille. Vaikka olen paljon lukenut ja kai vähän oppinutkin viime vuosisadan alun tilanteesta, yllätyin taas, miten pieni oli koulua käyvien lasten osuus ja miten suuret erot eri koulumuotojen yhteiskunnan maksettaviksi tulleista kustannuksista.
Kun luen tekstejä aina välillä ääneen miehelleni, hän sanoi minun jo kohta tarvitsevan lipun, jota voisin samalla liehuttaa. Ei hassumpi ajatus. Antaisi varmaan entistä enemmän oikeaa henkeä hihittelyjen sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti