maanantai 19. maaliskuuta 2018

Sapiskaa tuli

Menin kuuntelemaan tiedotustilaisuutta Hilja Pärssisestä. Hänestä on nyt ilmestynyt kolmen kirjoittajan voimin tehty tietokirja. Loppujen lopuksi poistuin paikalta aika hämmentyneenä. Omaa kirjaani ei suinkaan mainittu, enkä sitä ollut odottanutkaan. Erehdyin kuitenkin esittelemään itseni yhdelle tekijöistä, Hiljan sukulaiselle. Kuulijakunta olikin vahvasti suvun edustajia, mikä oli tehty selväksi muillekin paikalle tulleille nostattamalla heidät seisomaan.

Kirjaa Hiljasta tehdessäni oli tarkoitukseni nostaa esille paljon tehnyt mutta unohdukseen vaipunut Hilja. Enkä tietenkään tiennyt kenenkään muun olevan samalla asialla. Olin pahoittanut sukulaisten mielet väärillä tiedoilla Hiljan ja hänen vanhimman veljensä keskinäisistä väleistä.

Kenenkään mielen pahoittaminen ei suinkaan ole ollut tarkoitukseni, mutta siltä osalta aikalaisten antamat tiedot poikkesivat melkoisesti veljen jälkeläisten nyt antamista. Valitettavasti kirjailija kirjoittaa saamiensa tietojen pohjalta, eikä minulla ollut mitään syytä epäillä niitä.

Yleisellä tasolla jäin miettimään sitäkin, miten luotettavia noin yleensä ovat kaikki sukulaisten tai omaisten antamat tiedot. Tämä ajatus tulee oikeastaan omasta äidistäni. Minulla on ollut varsin kiinnostava vaari, eli äidinisä. Äidin kertomukset hänestä olivat aivan toisenlaisia kuin myöhemmin sukujuhlissa muilta kuulemani. Vaarin tekemiset ovat olleet huomattavasti huimempia ja riskejä ottavampia kuin äiti oli antanut ymmärtää. Ison talon laiskanpulskea poika on muuttunut turhankin yritteliääksi liikemieheksi. Hän vain kuoli niin aikaisin, että minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa hänestä.

Ja varmuuden vuoksi: nämä olivat omia pohdintojani noin yleensä tästä aiheesta. En siis ole osoittelemassa sormellani Hiljan sukulaisia.

Yksi iso ihmetyksen aihekin osui tässä jokin aika sitten eteeni. Kuinka moni meistä kirjastoapurahojen hakijoista tietää, että tänäkin vuonna noin 660 hakemusta lukeva kaunokirjallisuusraadin jäsen saa vain pienet kokouspalkkiot + matkat halvimman mukaan Helsinkiin, ei mitään palkkiota hakemusten määrän mukaisesti. HUH!

Millä perusteella tällainen käytäntö on otettu? Eikö Suomen kirjailijaliitto ja muiden osalta Suomen tietokirjailijat sekä Arvostelijain liitto voisi saada muutosta tähän asiaan. Miksi kirjoihin liittyvää työtä vaaditaan aivan liian usein tekemään ilmaiseksi? Kysyn vaan!

Mutta nyt, työ odottaa. Tämä jokseenkin ilmainen tämäkin.

3 kommenttia:

  1. Raili. Näkövammaisena olen kuunnellut Hilja kirjasi kahteen kertaan. Minusta se on suuremmoinen. Tiedän ja tunnen, että teet paljon ja rehellistä tutkimusta aiheestasi.
    Perhesuhteet ovat usein kinkkisiä ja monimutkaisia. Kukin perheenjäsen muistaa tapauksia omalla tavallaan.
    Kirjasi Hiljasta on hyvä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Vieno! Niinhän se on kaikissa suhteissa. Emme me toistemme ajatuksia arvaa, emmekä aina osaa tunteitakaan tulkita.

    VastaaPoista
  3. Sain ihanan puhelun. Yksi Hilja-kirjan tekijöistä, Oivan jälkeläinen Armi Viita soitti. Hän kertoi monenlaista tietoa, jota minulla ei Hiljasta kirjaa tehdessäni ollut. Niin kuin ei tietysti ollut tietoa tekeillä olevasta kirjastakaan. Mikä harmi, että en sitä tietoa silloin saanut, emmekä voineet jutella aiemmin. Ja mikä ilo, että Armi Viita soitti nyt ja kertoi.
    Kumpikin kirja on tehty kiinnostuksesta paljon tehneeseen, omapäiseen, fiksuun naiseen. Ja romaani on tietysti romaani, mutta pyrin aina silti siihen, että tietoihin romaanin taustalla voisi luottaa. Tyyppeihini yritän tietysti tutustua niin hyvin kuin mahdollista, luoda oman käsitykseni heistä sen perusteella, saada heidät elämään mielessäni ja yrittää saada saman tapahtumaan lukijan mielessä.
    Samaan tietokirjailijakin epäilemättä pyrkii faktojen kautta. Eivätkä nämä pyrkimykset yleensä ole ristiriidassa keskenään, jos ei romaanissa nyt vallan villeille teille lähdetä. Saa toki niinkin tapahtua, kunhan lukijalla silloin on mahdollisuus ymmärtää se.
    Mutta tänään olen siis hyvin iloinen. Kiitos siitä Armi Viidalle!

    VastaaPoista