Innostuneisuutta kaamokseen!

Puhun täällä yleensä vain omasta kirjoittamisestani ja tunnoistani, mutta nyt olen taas saanut muistutuksia siitä, miten monenlaista elämää kirjoillamme on muiden luovien ihmisten käsissä. Ihanaa, että heitä on. Saammehan me kirjoittaa mitä kirjoitamme, kuvittaja saa tehdä ihania kuvia, mutta sen jälkeen tarvitaan vielä monenlaista innostunutta tekijää, että kirja tosiaan löytää vastaanottajia.

Iivari-tonttu karkuteillä on jo innostanut yhtä ihanaa opea suunnittelemaan joulukalenteria lasten kanssa yhteistyössä. Odotan jännittyneenä, mitä kaikkea he keksivät. Ja haluan ehdottomasti kuulla niistä, ehkä saan jopa nähdä tuloksia. Yhtä tekstiäni pyydettiin juuri oppikirjaan selkotekstiksi muunnettuna, ja sekin ilahduttaa kovasti. Olen kuulunut pitkään selkokielityöryhmään, ollut välillä pois muutamia vuosia ja mukana taas. Tähänkin siellä on tähdätty: selkokieleen sulavasti muiden tekstien lomassa, että heikomminkin lukeva löytäisi itselleen sopivaa tekstiä. Joskus taas olen istunut katsomassa kirjani pohjalta tehtyä näytelmää, ja hyvin monia runojani on sävelletty lauluiksi.

Kirjastoihmiset ovat sitten vielä luku erikseen. Heillä on monenlaisia näkymättömiä haaveja, joilla he kaappaavat lapsia kirjojen ääreen. Kirjavinkkarit ovat suorastaan villitsijöitä niissä hommissa. Pakko sanoa, niin kuin miehelläni on tapana: En voi nostaa kuin olematonta hattureuhkaani heille kaikille.

Kirjailijavierailulla tapasin vielä ihanien neljäsluokkalaisten lisäksi opettajan, joka on aloittanut Facebookin puolella Toiminnallisen kieliopin ryhmän, joka kehittää kielen opetusta laaja-alaisesti ja toiminnallisempaan suuntaan.Asiasta kiinnostuneet voivat liittyä mukaan. Luovia ihmisiä on niin ihanan monenlaisia. Tässäkään eivät tulleet vielä suinkaan kaikki, mutta nämä olivat nyt viimeaikaisista päällimmäisinä.

Ja taas, kaikessa on mukana vanha totuus: Kun innostut, niin onnistut.

Innostunutta kaamosta itse kullekin!