te ette ole ne jotka näkivät sataman
loittonevan tai ne jotka kerran poistuvat laivasta.
Täällä lähtörannan ja vastarannan välissä,
kun aika on etäällä, nähkää tuleva
ja mennyt kiihkottomin mielin.
Hetkenä, jossa ei ole toimintaa eikä toimettomuutta
te pystytte ottamaan vastaan tämän: 'mihin tahansa elämänpiiriin
ihmisen mieli on keskittynyt
kuoleman hetkellä' - tämä on se ainoa toimi
(ja kuoleman hetki on joka hetki)
joka kantaa hedelmää toisten elämässä:
älkääkä ajatelko toiminnan hedelmiä.
Tehkää matkaa.
Oi, merenkävijät, oi merimiehet,
te jotka saavuitte satamaan ja te joiden ruumiit
saavat kärsiä meren käräjät ja tuomion
tai minkä tahansa tapahtuman, tämä on todellinen määränpäänne."
Näin Krishna, kuten hän opasti Arjunaa
taistelukentällä.
Ei hyvää matkaa,
vaan tehkää matkaa, merenkävijät.
Tämä oli T.S. Eliotin Neljästä kvartetosta (suom. Juha Silvo). Aika mahtavaa tekstiä kun sentään olin vain viikonlopun retkellä Utössä turvallisilla yhteysaluksilla. No, ensimmäinen vähän hajosi ja siksi jouduimme toiseenkin, vaikka se ei ollut tarkoitus. Turvallisia ne silti ovat ja sääkin suosi.
Meri, ulkosaariston kauneus, majakan prismojen välke yön pimeydessä vaikka vain kahtena siellä vietettynä yönä, saivat ajatukset hetkeksi pois omista pikku ympyröistä. Lyhytkin irrottautuminen koneen äärestä kannatti. Ehkä lapsuuden ainainen muuttaminen on asuttanut sisääni vahvan Nuuskamuikkusen, vai onko siellä sittenkin Muumipappa meren kaipuineen. En silti aio muuttaa autiolle majakkaluodolle, mutta ulkosaaristossa käyminen on aina juhlaa.
Tämä oli Suomen majakkaseuran retki ja liittyy ehkä tulevaan työhönikin jollain tavalla. Aina siis pitää olla muka hyvä syy reissaamiseen, ei sitä muuten tee täysin puhtaalla omallatunnolla. Vaikka tosiasiassa aina pätevä syy on irrottautuminen, asioiden ja omien töiden katselu vähän toisenlaisissa ympyröissä. Pikku portteja avautui nytkin. Kotona en väsymyksestä huolimatta saanut unta seuraavana yönä, sillä ajatukset pörräsivät liian vilkkaina.
Ylemmän kuvan oikeassa reunassa näkyy vähän koria, joka jäljittelee Utön ensimmäisiä varoitusvaloja. Korissa paloi öisin liekki ja päivisin jotain hyvin savuavaa.
Alemmassa kuvassa näkyy paluulaivamme m/s Aspö. Molemmista kuvista huomaa myös, miten poikkeuksellisen tyyntä oli.
Tehkää siis matkaa, merenkävijät, ja minun luvallani kaikki muutkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti