maanantai 2. joulukuuta 2013

Noitaneiti Anelma Unelman nimien päivä

Tänään se on. Miten monta kertaa olemmekaan juhlineet erilaisin muodoin näin neidin nimien päivänä tv:n joulukalentereissa ja monessa muussakin sarjassa mukana ollutta Histamiinin hyvää ystävää, noitaneiti Anelma Unelmaa. Tänään mieli on vain täynnä haikeutta, sillä rakas ystävä, Histamiinin elävöittäjä Matti Ranin ei ole enää hörhöttämässä onnentoivotustaan.

Ensimmäinen ajatus ystävän kuolinviestin saamisen jälkeen oli: Elämässäni on nyt suuri aukko. Mutta jo hetken päästä tajusin, että eihän se niin ole. Elämässäni on edelleen mukana suuri rikkaus siitä, että olen ja olemme saaneet sellaisen ystävän.

Yhteisiin hetkiimme mahtuu niin paljon. Siellä ovat yhä ne hörhötykset, hullut jutut, naurut ja onnen hetket, jos tosin murheen aikakin Irja Raninin sairauden ja kuoleman aikaan. Elämä toi kuitenkin Matin luokse Vuokon, ja me ystävätkin saimme iloita uudesta onnesta.

Matti oli nopeasti oivaltava ja tavattoman ahkera ihminen. Lastenkulttuuri oli hänelle ainakin yhtä tärkeää kuin aikuisia varten tehty työ. Aikoinaan ihmettelevää kunnioitustani herätti esimerkiksi se, miten silloin teatterinjohtajana toimiva Matti makasi tuntikausia mahallaan hankalissa televisiolavasteissa liikuttamassa melkoisen painavaa Histamiini-marionettia. Se ei ollut niitä kaikkein kevyimpiä töitä eikä työergonomiasta ollut tietoakaan. Silti Histamiini hypähteli iloisesti ja kevyesti hänen ohjastuksessaan.

Veneilyharrastus oli meille yhteistä ja Matti tietenkin itseoikeutettu kummi Histamiini-purkkarillemme, niin kuin me molemmat olemme olleet kummeja Allergialiiton Histamiini-päiväkodillekin. Kerran jumituimme myrskyn vuoksi kolmeksi yöksi samaan laituriin. Sen jälkeen olivatkin vatsalihakset kipeinä pitkän aikaa. Sellaista saa aikaan hillitön päiväkausien nauraminen.

Kun kerän aukaisee, sieltä tulvii muistoja muistojen jälkeen. Ne tosin eivät enää lisäänny, mutta pysyvät mukana. Kiitollisuus on se sana, jonka tänään Anelma Unelman nimien päivänä haluan nostaa päällimmäiseksi, kiitollisuus Matin kaltaisesta ystävästä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti