Onnea on

Minustahan alkaa tulla varsinainen vetistelijä. Olen viime viikolla saanut kaksi kertaa kyyneliä silmiini silkasta ilosta.

Meillä on nyt jo toinen kummityttö Zimbabwen Aids-Orvot -yhdistyksen kautta. Vuonna 2004 vierailimme Zimbabwessa, ja sen seurauksena ilmestyi seuraavana vuonna kirjani Elefantti, joka luuli olevansa puhveli, jossa kerroin zimbabwelaislasten elämästä. Kirjan päähenkilö oli Chipo, pieni tyttö, jonka tapasimme. Hänen vanhempansa olivat kuolleet aidsiin jo vuosia sitten ja vähän ennen vierailuamme myös Chipoa elättänyt isosisko kuoli. Chipo asui ilkeän setänsä luona, nukkui betonilattialla, alhaalta avoinna olevan oven lähellä, vaikka Hararessa voi talvisin olla pakkastakin, ja oli hyvin onneton. Käyntimme jälkeen hän karkasi, nukkui öitään puhelinkopeissa ja ties missä, ajeli tukkansa kaljuksi, ettei häntä huomattaisi tytöksi jne.

Olin kirjoittanut Chipon tarinaan kirjassa onnellisen lopun, vaikka sitä silloin vasta etsittiin. Chipo pääsi lopulta asumaan opettajansa kotiin, menestyi koulussa, niin kuin oli tehnyt jo alaluokilla asuessaan siskonsa kanssa, ja voi hyvin. Nyt tulee kyynelten vuoro: Aids-Orvot yhdistys on tehnyt ensi vuodelle kalenterin, jossa on joka kuukaudelle kuva. Yhdessä kuvassa kaunis, hyvinvoiva 18-vuotias saa juuri elämänsä ensimmäisen henkilöllisyystodistuksen, minkä puuttuminen katkaisee monen lapsen koulutien alkuunsa. Kun kuulin, että kuvassa on Chipo, liikutuin. Kirjassani Chipon sisko sanoo ennen kuolemaansa: "Älä ole huolissasi, pikkusisko. Vaikka välillä saattaa tuntua synkältä, aurinko pilkistää aina lopulta esiin. Et saa lannistua, vaikka joskus voi tuntua hirmuisen vaikealta."

Zimbabwen Aids-Orvoilla on nettisivut, joiden kautta kalenteria voi tilata vaikka lahjaksi. Kesäkuun, oman syntymäkuukauteni kuvassa Chipo saa ensimmäisen syntymätodistuksensa. Voi olla, että kesäkuussa kurkin kalenteria tavallista useammin.

Ja sitten se toinen kerta. Aina joskus saa niin kaunista palautetta, että yhden sellaisen haluan nyt jakaa. Tanja Laakkonen lähetti minulle viestin, josta osan hänen luvallaan lainaan tähän:

"Olen nuoresta saakka haaveillut kirjoittamisesta, ja kirjoittanutkin omaksi iloksi. Opiskelin suomen kielen maisteriksi ja tein töitä ensin kustannustoimittajana tietokirjapuolella, ja nyt kirjakerhoissa. Huomaan, että olen hilannut luovan kirjoittamisen riman kauhistuttavan korkealle, niin teknisesti kuin myös sisällön kannalta. Kuitenkin niin sinun, kuin monen muun hyvien tarinoiden kertojan esimerkki kannustaa yrittämään. Ehkäpä uskallan, jonakin päivänä, itsekin luoda tarinan.

Tämä maailma kaipaa kauneutta, oikeudenmukaisuutta, hyvyyttä, sinnikkyyttä, selviytymistä, lempeyttä. Sellaiset tarinat elävät, vaikka aika meistä ihmisistä jättääkin. Tuokoon uusi käsikirjoituksesi iloa ihmisille pitkään!"

Onnea on!