Tämän syksyn lastenkirjani, Iivari-tonttu karkuteillä sen sijaan on valmis ja pino niitä tuossa sivupöydällä. Katse livahtaa sinne aina välillä, sillä värikäs kansi tekee mielen iloiseksi. Ja muuten olen sitä mieltä, että Laura Valojärvi on ihana kuvittaja.
Jouluun on kieltämättä vielä aikaa, mutta kirjamessuihin ei. Turussa alkoi jo tänään, itse olen menossa sinne huomenna. Turusta en voi olla pois, se kuuluu syksyymme itsestään selvästi. Olen ollut mukana joka kerta, oikeastaan jo ennen ensimmäistäkin, sillä kuuluin aikoinaan messuja suunnittelevaan toimikuntaan.
Seuraavaa lasten tietokirjaakin pitäisi alkaa, jos ei aivan tehdä, ainakin kerätä siihen aineistoa, mutta ensin on saatava tämä aikuisten kirja valmiiksi. Tai valmiiksi on ehkä väärä sana, mutta riittävän hyvään vaiheeseen, että voin huokaista ja ajatella vähän muutakin. Niin kuin vaikka tuota ihanaa auringonpaistetta ulkona. Ja tähtiä. Olimme viime viikonvaihteessa maalla ja tajusin unohtaneeni, miten kaunis on tähtitaivas. Siitä ei pääse nauttimaan täällä kaupungissa juuri ollenkaan. Onneksi mökissä on kattoikkuna, joten saatoin maata pitkään valveilla tähtiä ihaillen.
Nyt etsin runon ja proosan pätkän huomista varten ja sen jälkeen vielä mietin hartaasti, mistä kirjasta haluan puhua Fiilaten ja höyläten osuudessa. Historiallisia kirjoja saa tosiaan aina fiilata ja höylätä niin pitkään, että niistä voisi ottaa käsiteltäväksi melkein minkä vaan. Ehkä kuitenkin valitsen Karhun kumarruksen, kirjan ujon ja juron tehtaantytön, Miina Sillanpään nuoruudesta. Tällaisen vilkkaan osakarjalaisen oli nimittäin erityisen vaikeaa puikkia hänen nahkoihinsa.
Iloista viikonvaihdetta itse kullekin. Tulkaa mahdollisimman moni Turun kirjamessuille, sinne kannattaa aina tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti