Julia-ahman lukuinto

Suuri ja pieni ahma -kirjan julkistustilaisuus Ähtärin eläinpuistossa oli rento ja iloinen tilaisuus. Toimittajat ja muut mukana olleet kyselivät aktiivisesti. Syntyi hyvää keskustelua ja paljon naurua. Tuntui, että koko joukko oli vilpittömiä ahman ystäviä.

Kiitos Ähtärin eläinpuistolle ja kaikille osallistujille! Jäi hyvä mieli.

Ahmojen hoitaja Tiina Sarkkinen oli  myöhemmin kokeillut, kiinnostavatko kirjat myös Juliaa. Kyllä vain. Ahmahan on utelias, joten Julia halusi napata Meren ja ikävän kiertolaiset -kirjani itselleen lukeakseen sen omassa rauhassaan. Ehkä vasta illalla olkivuoteella selällään. Julia livisti kirjan kanssa vauhdikkaasti, mutta kuljetti sitä niin hellästi, että Tiina sai lopulta kirjan takaisin vain muutamilla hampaanjäljillä koristeltuna. Oikeastaan haluaisin pyytää kirjan muistoksi itselleni, mutta koska siinä on omistuskirjoitus Tiinalle, en sentään tee sitä. Muistattehan vanhan kansan sanonnan: "Joka ottaa ja antaa, se kanan paskan kantaa." En halua moista. Ylimmän kuvan Tiina on jo julkaissut eläinpuiston Facebook-sivuilla. 

Ähtärin eläinpuistossa sattui juuri sinä päivänä olemaan kaikkien aikojen yleisöennätys. Jonot olivat pitkiä ja parkkipaikat tupaten täynnä. Eläinpuiston poluilla oli silti rauhallinen tunnelma. Edes lasten itkua ei kuulunut, mikä yleensä tapahtumissa lasten kanssa on normaalia.

Saksassa asuva tyttäreni antoi tunnustusta myös vanhemmille. Lapsille ei kertaakaan huudettu eikä heitä komenneltu.


Olin yrittänyt löytää yöpymispaikan meille neljälle ja kahdelle pikku koiralle välille Ähtäristä Raippaluotoon, mutta en onnistunut. Jos vapaata olisi ollut, ei huolittu koiria. Ähtäristä olin löytänyt yhden pienen huoneen vailla mukavuuksia, joten siihen oli tyydyttävä. Seuraavalle päivälle tulikin sitten ajoa liian kanssa.

Olen nyt tekemässä Suomen lasten aarresaaaret -kirjaa ensi keväälle. Suomen ainoa Unescon luonnon maailmanperintölistalle päässyt Merenkurkun saaristo kuuluu kirjaan ilman muuta. Käynti siellä kannattaa jo Raippaluodon sillan vuoksi. Se on Suomen pisin ja aivan omannäköisensä. Kunpa sen näkisi joskus vielä valaistuna. Raippaluodon suuntaan ei onneksi ollut sellaisia autojonoja kuin Turun saaristossa, jopa Saltkaretin näköalatorniin saattoi kavuta vaikka turvavälit muistaen. Kapuaminen kannattaaa sekin, sillä merimaisema sieltä katsottuna on aivan omanlaisensa. Täällä jääkauden vaikutukset näkyvät parhaiten koko maapallolla.

Jos ette enää tänä kesänä ehdi, suosittelen Raippaluodon vierailua ensi vuonna. Saimme kaiken lisäksi ravintola Arkenissa Svedjehamnissa aivan hurjan hyvän lounaan. Vähään aikaan en ole niin maukasta syönyt. Jokainen meistä valitsi erilaisen ja kehui omaa annostaan vuolaasti.

Matkareittimme ei mennyt pitkin tylsiä moottoriteitä, joten saimme ihailla vaihtelevia kulttuurimaisemia lähes 700 kilometrin verran. Maisemat olivat tosiaan monenlaisia ja alueelliset kulttuurierot näkyivät selvästi. Onneksi meitä oli kaksi ajamassa, mutta jo pelkkä istuminen riitti. Olin aika väsy perillä, mutta hyvä mieli korvasi vaivat. Onpahan taas mitä muistella.

Suuri ja pieni

Minulla on ilo esitellä: Hän on täällä tänään!

Tätä kirjaa olen tehnyt hyvin uteliaana ja suurella ilolla. Satunnaisen kymmenen vuotta sitten tapahtuneen lyhyen tapaamisen jälkeen vasta nyt todella löysin ahman. Se otti minut lempeästi pikku tassuihinsa ja kynsiinsä - jotka kansikuvassa näkyvät hyvin - aivan kokonaan.

Ahma on hauska, leikkisä, aika salaperäinen ja erittäin uhanalainen metsiemme ihme. Se on suurpedoistamme pienin ja näätäeläimistämme suurin. Euroopassa sitä esiintyy Suomen lisäksi vain Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä, mutta niin huonon maineen me olemme sille antaneet, että jopa saksan kielessä sen on nimi ahmatti.

Tämän kirjan tekeminenkin on poikennut kaikista aiemmista. Vakiokustantajani epäilivät, ettei se maineensa vuoksi kiinnosta ketään. Olin jo varma, että joudun tekemään ensimmäisen omakustanteen, mihin tosin olin saanut VaLas-yhteisön Sari Peltoniemeltä ja Antti Tammelalta sekä Anne Leinoselta paljon tärkeitä vinkkejä. Luonnonystävä ja kustantaja Heikki Savola Robustos Kustannuksesta tuli viime tingassa mukaan. Olin jo silloin saanut Ähtärin eläinpuistosta upeita kuvia ja löytänyt graafikko ja luonnonkuvaaja Sami Säilyn taittajaksi. Samin mukana kirjaan tuli lisää ymmärrystä ahmojen asuinalueista.

Voin täydellä syyllä sanoa, että tätä kirjaa on tehty rakkaudesta monipuoliseen luontoomme ja sen tärkeänä osana ahmaan, joka oli jo vaarassa kuolla meillä sukupuuttoon. Kirja on tehty ala-asteelaisille, mutta veikkaan, että suurin osa vanhemmistakin saa siitä paljon tietoa ahmasta.

Kuten näette olisin valmis vaikka kirjoittamaan oodin ahmalle, jos se jotenkin auttaisi siihen, että kirja löytäisi tiensä lukijoiden pienempiin tai isompiin käsiin. Ahman vuoksi.