Olen juuri lukenut käsikirjoituksen viimeisen kerran ennen kustannustoimittajalle lähettämistä ja nyt pari syvää hengitystä: huuh, huuh! Vaikka kyseessä on vain pikkuinen Histamiini-kirja, jota on ollut ilo kirjoittaa, kässärin lähettäminen on aina yhtä jännittävä vaihe.
Joskus ennen muinoin vein käsikirjoituksen henkilökohtaisesti kustannuspäällikölle ja keskustelin hänen kanssaan siitä ja muistakin maailman asioista joskus pitkänkin aikaa. Seuraavassa vaiheessa lähetin paksuja kirjeitä ja toivottelin niille hyvää matkaa puikauttaessani ne postilaatikkoon. Mutta nyt: syvä hengähdys ja napin painallus. Sinne meni! Pari päivää on lupa olla vapautunut olo ennen kuin jo alan odotella palautetta. Nyt en onneksi voi odotella sitä heti, koska toimittajani lomailee. On siis pari oikeaa lomapäivää.
Onhan minulla tietysti toinen, paljon isompi aikuistenkirjan kässäri tuossa odottelemassa vuoroaan. Pohdin, luenko sen vielä kertaalleen, vain painanko jo nappia senkin kohdalla. Tämä on ikuinen ongelma: Paraneeko käsis, jos jatkan itsekseni sen vatvomista, vai eikö ole jo aika antaa se ensimmäisen kerran asiantuntijan luettavaksi. Siinäkin suunnassa kustannuspäällikkö kuitenkin lomailee, joten minulla on hetki aikaa pohtia.
Kolmas työ on taas materiaalinkeruuvaiheessa, joten kovin pitkiä lomakausia tässä ei ole syytä pitää. Tosin materiaalin etsiminen ja varsinkin löytäminen on tietokirjojen kohdalla aina niin mielenkiintoista, että uuden aiheen kimppuun ryntään ilomiellä. Kovaksi työksi se muuttuu vasta faktojen tarkistusvaiheessa. Sillä tarkistusten ja taas tarkistustenkin jälkeen kirjaan voi jäädä synkeä pikku virhe.
Suomen lasten linnakirjassa se on niin hullu, että naurattaa ja harmittaa yhtä aikaa. Juuri tulossa olevaan uuteen painokseen se on onneksi nyt korjattu. Siellä nimittäin lukee Auroran ja hänen siskonsa pukujen olevan muslimikangasta, vaikka tarkoitin kirjoittaa musliinista, jota käytettiin paljon noihin aikoihin. Onko siis minunkin syytä alkaa pelätä muslimien tunkeutumista joka paikkaan, kuten aivan liian monet jo näyttävät tekevän? No, en aio, vaan päätin leikkiä, että tyttöjen leninkikangas oli arabimaista hankittua hehkuvakuvioista silkkiä, sillä niitäkin noihin aikoihin oli.
Huomenna on edessä oikein kiva kirjoittamiseen liittyvä tapaaminen. M.E. Kuusi ja sen Tilhi-jengi tapaa nokikkain Tampereella. Melkeinpä yllättäen jokainen pääsee tulemaan kesästä ja kesälomista huolimatta. Veikkaan, että aika tsirputus siinä käy, toivottavasti toimittaja saa meistä edes jotain tolkkua. Uusi kirjamme Keikalla katoaa Gibson ilmestyy jo ensi kuussa ja onhan sen pian tapahtuvaa ilmestymistä lupa vähän yhdessä juhlia.
Iloista oloa itse kullekin!
No nyt on tilhet pyrähtäneet taas tahoilleen. Mukavaa oli. Suorastaan hullun hauskaa.
VastaaPoistaTyön iloa, Raili, mutta muista, että lomaakin täytyy pitää.
Täällä Muhukulmilla netti tökkii tosi pahasti, ei meinaa onnistua mikään. Siksipä kirmaankin laiturille haaveilemaan.
T von L
Saitko kiinni haaveen pyrstösulista?
VastaaPoistaNiin, totta, tilhi-jengin tapaaminen on aina täysi energialataus. Miten sattumalta kasaan osunut kirjailija-joukko ylipäänsä VOI sopia näin hyvin yhteen? Tämä on niitä elämän mysteerejtä, joista voi olla vain vilpittömän iloinen ja kiitollinen.
No haaveen pyrstösulista en tiedä, mutta tiirat ja lokit tarjoilevat niin pyrstö- kuin irtosulkiaan auliisti. Miten niitä yhtäkkiä onkin maailma täynnä.
VastaaPoistaHieno aamu. On jo uitu. Nyt katsotaan aamutelkkarista kuinka itsetehty marinadi valmistetaan. Ihmetyttää vain, että kaikki on aina yhtä maailmaa: on makumaailmaa, värimaailmaa jne. Oudosti on Suomi alkanut puhua. Tuokin kokki haluaa "mennä mausteisiin lihan kautta"!!!! Herran jestas.
Onko se niin, että kun päästään telkkariin, niin täytyy yrittää olla jotenkin enemmän kuin on vai mitä ihmettä. Miksei tavallinen hyvä ja runsas ja kaunis suomenkieli riitä?
ihmettelee
T von L (joka ihmettelee sitäkin, ettei netti nyt juuri pätki. Eilinen oli sietämätön päivä...)
No mutta tietty telkkarissa pitää olla vaikuttava ja sinähän vaikutuit (vaikku-vaikuttua?).
VastaaPoistaMinäpä luin Ilkan kolumnin, jossa eräs kollega on selvästikin lukenut tätä blogia. Hienoa. Seuraavan kerran mainitse myös blogi ;).
Kuuman päivän kunniaksi tein väsyttävän ja täysin turhan retken Helsingin keskustaan. Yhtäkään etsimääni tavaraa en löytänyt. Tämmöistäkin on kesä!
Ou jees.
VastaaPoistaKun ei aina tiedä, mitä saa mainita, niin ei aina uskalla.
Mitäköhän etsit Helsingin keskustasta? Olisipa kiintoisaa tietää. Minä etsin äsken tiliotteita. Olin piilottanut ne laatikkoon AVAAMATTOMINA. Lopulta löysin. Netti ei toiminut. Hermostuin siitäkin. Mies neuvoi, että ei kannata hermostua, niin kaikki sujuu. Onko niin? En ole kuullutkaan... =))))
T von L