Yhdessä asiassa en ole viisastunut, vaikka olen kyllä yrittänyt. Mikä on kiertoviestien salaisuus? Enkä nyt tarkoita kauniita mietelmiä tai hauskoja juttuja, vaan niitä joissa luvataan kahdeksan kaunista ja yhdeksän hyvää sille, joka jatkaa viestiä, mutta kauheuksia sille, joka uskaltaa olla niin tekemättä.
Viimeksi saamassani kerrottiin, miten se on pantu alulle jo 50-luvun lopulla ja tuonut aivan ihmeellisiä onnenpotkuja viestin jatkajille. Se on kaiken lisäksi kiertänyt maailman jo ties miten monta kertaa. Hirveät tapahtumat ovat tietenkin osuneet niille, jotka eivät ole sitä jatkaneet. Esimerkkinä oli lapsen syntyminen vakavasti sairaana.
Miten se siis kiersi 50-luvulla? Kirjeitse ilmeisesti. Miten myöhemmin kerrottiin, mitä kaikkea hyvää tai pahaa kierrättäjille tai luopioille oli tapahtunut? Lähetettiinkö perään kirjeitä, jotka sitten seurasivat niitä aikaisemmin lähetettyjä samassa ketjussa? Kuka ne käänsi kaikille maailman kielille vuorollaan?
Sama koskee tietysti myös sähköpostia. Kuka niistä tapahtumista oikein raportoi ja kenelle?
Se, että aivan täysjärkisen oloiset ystäväni niitä jatkavat, on minulle aina yhtä suuri ihme. Jos viestissä on hyviä ajatuksia, nehän toki voi kopioida, mutta ne lupaukset ja uhkaukset. Miksi? Onko taustalla suurimpana pelko, että uhkat käyvät tosiaan toteen? Vai onko siellä sittenkin toive, että se Kaikkein Suurin Onni osuu omalle kohdalle?
Minusta ne ovat puhdasta ihmisten kiusaamista. Voin suorastaan nähdä silmissäni ilkiön, joka sellaista laatii ja hykerrellen lähettää eteenpäin. Sukupuolta sillä tosin ei ole, sillä, kuten jo sanoin, en pysty ymmärtämään edes näiden jatkajaa saati sitten laatijaa.
Pystyykö joku valistamaan?
Minusta ne ovat hupaisia! Vähän joulukortin kaltainen juttu. Harvoin kyllä lähetän eteenpäin, ellei sitten teksti ole erityisen nokkela.
VastaaPoistaEn ole tullut ajatelleeksi, että joku näkee viestien takana ilkiön. Tosin en ole tainnut törmätä viesteihin, joissa uhkaillaan sairauksilla sun muilla kohtalon kostoiskuilla.
En pysty enkä muistaakseni ole kolmeenkymmeneen vuoteen eteenpäin laittanut. Amerikkalaisen verkkolehden Slate sivuilta voi lukea jutun You Must Forward This Story to Five Friends - The curious history of chain letters, josta selviää, että alkuperäinen kiertokirjeiden tarkoitus oli kerätä rahaa.
VastaaPoistaAnneli, sinulla on sitten ollut hyvä tuuri. Viimeisessä tosiaan viestin saaja sai ensin ilouutisen, että oli saanut lapsen. Kai hän siis oli mies. Mutta kun ei lähettänyt viestiä eteenpäin, tulikin pian tieto, että lapsi on vakavasti sairas. Sitten kiireesti lähetti ja jo kohta sai viestin, että sairaus on parannettavissa tai jo parantunut. Että näin.
VastaaPoistaOlen minäkin saanut monia hauskoja ja kuten jo sanoin, ei niissä mitään pahaa ole. Nauruhan on aina hyvä asia. Sellaisen voin hyvinkin panna eteenpäin.
Kaisa, täytyypä lukea juttu. Kiitos tiedosta.
Hauska kirjoitus! Olen samaa mieltä ketjukirjeistä Rinnastan niihin myös blogimaailmaan haasteet, nehän ovat kuin moderneja ketjukirjeitä. Luen mielelläni toisten vastauksia, mutta olen enemmän tai vähemmän kauhuissani, jos joku erehtyy antaamaan haasteen minulle. En ole koskaan päättänyt tarkoituksella katkaista ketjua, mutta aika monta kertaa olen niin tehnyt. Pitäisi ehkä laittaa vanhanaikaisten rappukäytäväkylttien "ei kerjäämistä eikä kaupustelua" vastineeksi blogeihini ukaasit "ei nettihaasteita". ;)
VastaaPoistaEn ole ennen oikein ajatellutkaan, kun olen suhtautunut kiertoviesteihin - niin kuin aiemmin kiertokirjeisiinkin - lähinnä hupailuna. En ole ottanut vakavasti; osaa olen jatkanut, osan jättänyt jatkamatta joko ajanpuutteen tai muun takia.
VastaaPoistaMutta nyt kun kysyit... voisiko vanhalla ja sinänsä jo melkein unohdetulla taikauskolla olla asiassa mitään osuutta?
Jos et tee jotakin, niin tapahtuu jotakin (pahaa tai ainakin harmillista). Sehän on taikauskoon pohjaava ajatuskulku. Me olemme mielestämme niin nykyaikaisia, niin moderneja, niin viisaita, emmekä ainakaan missään nimessä taikauskoisia. Paitsi että olemme kuitenkin. Hieman. Kaksinaismoralistisesti.
Tai sitten pinnallisesti asiaan hauskuutena suhtautuvia, kuten minä.
Totta on, että aivan varmasti meissä on vanhoja uskomuksia, myös taikasellaisia sisällämme enemmän kuin tiedämmekään. Ne tulevat niin kaukaa, että tavallaan on sääli niistä kokonaan luopuakaan. Kun ajattelen, että esivanhemmat ja vielä niitäkin esimmät jo uskoivat näin, siinä on jotain viehkoa.
VastaaPoistaOlen aika paljon tutustunutkin vanhoihin uskomuksiin ja ainakin osan voi selvästi löytää nykyajasta, vähän toisenlaisessa muodossa tosin.Mutta kiertokirjeitä eivät esivanhempammekaan lähetelleet. Eiväthän?
Mua kiertoviestit ärsyttävät, en lähetä niitä koskaan edelleen vaan yleensä poistan lukematta. Jos tulee joltain kenestä en ole pitkään aikaan kuullut, vastaan kyllä takaisin mutta ns. normaalilla Moi, mitäs kuuluu? -tyyppisellä kirjeellä.
VastaaPoistaIhmetyttää myös se, miten moni näyttää ihan vakavissaan uskovan niitä "Lähetä tämä kaikille jotka tunnet, jokaisesta meilistä Yritys xx lahjoittaa yy penniä syöpälääkkeeseen/eläinsuojeluun/muuhun maailmanparannukseen" -juttuja.
On kivaa että pidetään yhteyttä, mutta jos se tehdään jollain geneerisellä kiertiksellä joka vaan humautetaan valikoimatta menemään koko osoitekirjalle (ja pahimmassa tapauksessa tosiaan mukana tuo uhkaus, että kehnosti käy jos et lähettele näitä eteenpäin), niin ei kyllä kauheesti lämmitä.
Rasittaa sekin että kun spämmiä kulkee kaistoilla jo valmiiksi niin tajuttomia määriä että kohta koko helkkarin internet kaatuu, niin sitten tällaista soopaa pitää oikein tarkoituksella tulvehtia ympäriinsä. Ja vielä käskeä lähettämään taas niin ja niin monelle >_<
"Viimeisessä tosiaan viestin saaja sai ensin ilouutisen, että oli saanut lapsen."
No nyt en AINAKAAN lähetä noita eteenpäin! ;D
Raili, minä en ikinä laita eteenpäin viestiä, joka on aikarajattu ja sisältää uhkauksen. Varmaan minä sitten tuhoudun jollain kammottavalla tavalla.
VastaaPoistaTyttäremme kummisetä, rikospoliisi, sanoi aina, että 'älkää ikinä jatkako mitään ketjukirjeitä tai -viestejä, sillä niiden takana voi olla ihan mitä vain'. No, jos ne ovat hupailuksi tarkoitettuja, niin minä en moista hupia kaipaa. En ole ikinä noita ymmärtänyt, joissa on tuo uhkaus mukana eli suoraan roskapostiin vain.
Anu ja Leena, hyvä, emme siis ole syyllisiä, kun internet kaatuu. Ja hyvä tietää tuo rikospoliisin ohjekin.
VastaaPoistaLeena, Marja-Leenan kanssa jonain päivänä nähdään, kiitos sinun. Olemme siis pikkupikserkkuja. Pik tulee siitä, että isäni ja hän olivat pikkuserkkuja, joten minä olen se pik.
"Pik tulee siitä, että isäni ja hän olivat pikkuserkkuja, joten minä olen se pik."
VastaaPoistaKiitos aamun nauruista :D
"Rinnastan niihin myös blogimaailmaan haasteet, nehän ovat kuin moderneja ketjukirjeitä."
Niin joo, jossain muuallakin kuulin tän rinnastuksen. Mä taas en haasteita näe ihan samanlaisina - haasteissahan yleensä kerrotaan itsestä jotain uutta (ja mahdollisesti hauskaa tai kiinnostavaa), se on siis aktiivisempaa meininkiä eikä pelkkää robottimaista "Lähetä" -nappulan painelua.
Ja blogihaasteissa en ole vielä kertaakaan törmännyt mihinkään mystisiin lupauksiin tai uhkauksiin...
Oon kylläkin ajatellut että jatkossa laitan kaikki blogihaasteet eteenpäin "heille, jotka tähän haluaa osallistua" -tyyliin, niin niihin saa sitten osallistua vain ne joista se on kivaa :)
Eniten noissa kiertokirjeissä ärsyttää juurikin se, että niissä taikauskoisilla lupauksilla ja/tai pelotuksilla yritetään PAKOTTAA osallistumaan.
Anu, juuri se!
VastaaPoista