Saa nähdä, mitä on tulossa

Hätäisimmät jouluvalmistelut, tosin aika vähäiset, on tehty. Tänne on pitänyt ehtiä jo monena päivänä, mutta tässä vasta olen. Minussa taitaa joutua hukkaan hyvät taipumukset karhuksi, supikoiraksi, mäyräksi, lepakoksi, rantakäärmeeksi ja mitä kaikkia noita talven nukkujia onkaan. Annan lukijan vapaasti valita, miksi kuvittelisit minun parhaiten soveltuvan. Voisin aivan hyvin kaivaa pesän jonnekin ja käpertyä sinne. Tosin siinä täytyisi olla ikkuna, että voisin kurkata ulos silloin tällöin kylkeä kääntäessäni.

Kirjailijapuolenikin on talviunilla. On ollut ilo seurata Iivari-tonttua karkuteillään. Hyvin näyttää selvinneen. Sen sijaan historiallisen aikuisten käsikirjoitukseni vaihe on - jaa-a, no, vaihe tosiaan. Entisen aikuisten kirjojeni kustantajan  uuden kustannuspäällikön kanssa ei löytynyt yhteistä näkemystä. Minulle kirjan päähenkilö on jo lihaa ja verta sellaisena kuin on enkä pysty häntä muuttamaan. En tosin haluakaan. En ole lähtenyt tarjoilemaan käsikirjoitusta laajalla jakelulla, mutta otan tietysti auliisti vastaan kiinnostuneiden kustantajien yhteydenotot. Jonotuslaput ovat täällä jo valmiina. 

Uups, no. Ehkä odotan sittenkin joulupukkia ensin ja vasta sitten alan keskittyä tähän uuteen tilanteeseen. Jossa tosin en liioin ole ripotellut päälleni tuhkaa enkä repinyt vaatteitani. Oikeastaan minulla on tällaisesta tilanteesta hyvää kokemusta. Aavikoiden seikkailija tyrmättiin aikoinaan yhdessä kustantamossa, päätyi Tammelle ja sai Topelius-palkinnon, joten ei se nyt ihan huono ollut. Odotan siis uteliaana, mitä nyt tapahtuu.

Mutta sitä ennen: Jos joku nyt vielä näin aatonaattona käy täällä lueskelemassa, toivotan hyvää ja toiveita täyttävää joulua. Suurempi mahdollisuus tulla ajoissa perille lienee kuitenkin tällä toivotuksella:
                                           Onnekasta vuotta 2014

Kuva on tietysti Laura Valojärven ja kuvassa Iivari

 

Kohti korkeuksia!