keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Taas mennään

Voi että! Nyt olen taas niin innoissani, että pakkohan tätä on vähän muillekin jakaa. Edellinen käsikirjoitus lepäilee nyt hetken ja elelee omaa elämäänsä vielä vailla varmaa kotia. Se ei kuitenkaan huoleta, sillä kuten kai olen ennenkin sanonut, olen toivoton optimisti. Sen sijaan uusi idea rynni taas niin vauhdilla kimppuuni, että sen mukaan on kiidettävä.

Törmäsin - näinhän nämä aina menevät - muussa yhteydessä henkilöön, josta olen jo aiemmin ollut lievästi kiinnostunut. Kun kyselin taustatietoja varten hänestä löytyvää materiaalia, selvisi, että juuri vähän aikaa sitten on saatu uutta ja juuri sellaista aineistoa, jota kaipaan.Tämän voi hilpeästi nähdä Kohtalottaren sormena, sillä nämä sormet ovat lähes aina ennenkin olleet tökkimässä minua eteen päin.

Sen lisäksi sekin on jo selvinnyt, että ilmeisesti jo minua varten ennalta valitun tulevan sankarittareni vaiheet liippaavat jopa kahdelta suunnalta henkilöitä, jotka jo tunnen. Eipä kun kolmelta, huomasin juuri. Mitä tässä siis enää räpistelemään.

Hauskinta näissä innostumisissa on aina se, että yht'äkkiä huomaa, miten jokin aihe vain päättäväisesti tunkee ajatuksiin. Onko siis tosiaan niin, että minä en niitä valitse, vaan ne valitsevat minut. Siltä se useimmiten ainakin on tuntunut. Ja tuntuu taas.

Olenkin tästä jo lähdössä kiireesti arkistoon. Kiireesti tosiaan, aivan kuin arkistomateriaali katoaisi jonnekin, jos en käy sen kimppuun heti. Ei, katoamista en pelkää, vaan minua ajaa uteliaisuus. Mitä kaikkea mahdan löytää? Siitä myöhemmin, nyt vain menoksi!

3 kommenttia:

  1. Sitä on liikkeellä, kuule!

    Innostumista. Jokin aihe vain päättäväisesti tunkee ajatuksiin. Niin on nyt käynyt. Eikä vain yksi, vaan monta. Hullua, että joutuu jättämään keskeneräisen homman ja tottelemaan sitä, joka tunkee. Se on kai tämän duunin suola ja kirouskin joskus.

    Iloa arkistoon!

    T von L

    VastaaPoista
  2. Kiitos T von, on sitä siellä. Olen ehtinyt jo lukea 50 kirjettä, juuri ne vasta tulleet. Päiväkirjat ja kirjeet ovat parhaita, vaikka tietysti myös asiallinen tieto hyvin tarpeellista.

    Ja siis sinulla sama juttu! Eikö vain tunnu hyvältä. Vaikka pitäisi välttämättä tehdä jotain aivan muuta, se saa jäädä. Eikä tämä onneksi merkitse sitä, että keskeneräinen jäisi kokonaan. Se vain hengittelee hetken omissa oloissaan ja pääsee uuteen käsittelyyn, kun on sen aika.

    Iloa omaan työhösi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos juu.
    Nyt on iloa, kun vain selkä kestäisi istumisen. Ja tosi on, se, mikä hengittelee omissa oloissaan, pääsee kyllä uuteen käsittelyyn.
    Ja kevätkin tulee!

    T von L

    VastaaPoista