tiistai 1. heinäkuuta 2014

Oi oi.

On oikeastaan hienoa, miten paljon aikaa ottaa koiran kuolema. Vaikka miksi ei ottaisi. Se on osa perhettä, erittäin osallistuvainen kaiken lisäksi ja jättää jälkeensä suuren ikävän ja väsymyksen. Vaikka minulla on aina ollut koira tai koiria perheessä, vaikka tiedän tämän jossain vaiheessa olevan edessä, niin se vain käy. Ja hyvä niin. Mitään tärkeää elämässä ei saa ohittaa huolimattomasti. Kati-kerrymme sai nopeasti etenevän keuhkosyövän, jolle ei ollut mitään tehtävissä.

Täällä mökillä luonnon keskellä tämäkin asia on helpompi käsitellä. Me jokainen olemme sittenkin vain osa luontoa, sen kiertokulkuun jossain muodossa aina palaavia. Täällä sen muistaa paljon selvemmin kuin kaupungin ihmiskeskeissä hulinassa.

Työ on aina hyvä tapa olla hetken ajattelematta omia henkilökohtaisuuksiaan. Siihen liittyen olen miettinyt aika tavalla kirjamaailman uutta, täysin muuttunutta kulttuuria. Paljon ja monenlaista tapahtuu kaiken aikaa, mutta miten kirjojen suosio lopulta määräytyy? Lähteekö se lukijasta, vai onko paljon aikaisempaa hallitsevampi tekijä markkinointi?

Kysyn, koska en tiedä vastausta. Sen tiedän, että jos jonkun kirja menestyy hyvin, kustantamo tarttuu kirjailijaan ja takaa markkinoinnilla, että menestys jatkuu. Tai no, takaa ja takaa. Ei se nyt aivan noinkaan mene. Paljon kirjoittavilla on tietysti myös heikompia kirjoja, joskus jopa floppeja. Mutta silloin se on yksinomaan kirjailijasta itsestään kiinni.

Nuorena ihmettelin joskus hartaasti Eino Leinoa. Miehellä oli aivan loistavaa, sydämeen käyvää lyriikkaa ja sitten outoja mitättömyyksiä. Vasta aikuisena minulle selvisi, että osa Leinon tuotantoa olikin tehty syyntakeettomassa tilassa. Syyntae olisi silloin pitänyt olla julkaisijalla.

Entistä vaikeammaksi markkinoinnin tekee kirjailijan kannalta se, että jopa näytevarastot on nyt, ei täysin lopetettu, mutta huomattavasti vähennetty. Näytevarastoon lähettivät kustantamot ainakin suurimman osan julkaisemistaan kirjoista. Myymättä jääneet kirjakauppa saattoi palauttaa sovitun ajan kuluttua. Kirjoja oli siis helposti saatavilla, mutta ei ole enää. Nyt tilalle on tullut näytevalikoima, johon kirjoista valitaan puolet tai neljäsosa. Näin sanoo tietokirjailijoiden tiedote: "Kustantaja päättää, mitkä kirjat hyötyvät näytevalikoimassa mukana olosta eniten." 

Kun myynti pienenee, on tietysti helppoa osoitella vähentyneitä myyntilukuja todisteeksi siitä, ettei kirjailijan tuotanto nyt oikein mene. Tarjonta kapenee. Oma lukunsa ovat sitten vielä sähkökirjat. Näyttää siltä, että sopimusviidakko sillä alueella on vallan villi. Yhteinen hyvä silläkin alueella pitäisi löytyä mahdollisimman pian.

Tiedän toki, ettei kustannusmaailmassa tällä hetkellä ole helppoa. Edellisen laman aikana kirjamyynti putosi hurjasti, mutta elpyi sentään laman loputtua. Nyt kilpailevat niin monet vempaimet kaiken ikäisten ihmisten ajankäytöstä, että kirjojen myynti on pudonnut  pysyvästi ja paljon. En minä kirjan kuolemaa pelkää, monen kirjailijan kuolema näyttää todennäköisemmältä. Jos kirjottamisesta ei saa leipäänsä, on valittava muu ammatti. Kirjoittaminen on keskittymistä vaativaa pitkäjännitteistä työtä. Kokemuksesta tiedän, ettei se ole helppoa muun työn ohella.

Paljon on siis mietittävää ja aika paljon murehdittavaakin kirjailijan tulevaisuuden näkymissä. Kirjoittamista en silti vaihtaisi, ei se monellekaan taida olla valinnan asia. Ilman sitä minusta puuttuisi jotain ainakin itselleni hyvin tärkeää.




6 kommenttia:

  1. Voi, olen niin pahoillani!

    Koira, ihmisen ukollisin ystävä, jättää suuren aukon. Ja niin luonnollista kuin se onkin, on suru karvaisen perheenjäsenen menettämisestä suuri. Kukaan ei ole niin taatusti hyvällä tuulella, häntä ilakoiden päivästä toiseen kuin oma koira.

    Tämän kevään olen itse tehnyt surutyötä rakkaan tunneilmapuntarini vuoksi. Jokainen lenkki on tehtävä uusin silmin ilman nelitassuääntä. Jokainen uusi reitti käytävä muistellen ja toisella kerralla jo vähän hellittää. Tämän kevään lenkit ovatkin olleet kovin kosteita, eivät pelkästään sateen vuoksi.

    Kaunis teksti, jossa on paljon ajattelemisen aihetta. Kirjoittamisesta ja elämästä.

    Toivon sinulle kesään lämpöä ja hyviä kirjoittamistuulia!

    VastaaPoista
  2. Voi, sinullakin sama tilanne. Lämmin halaus!

    On niin monia hetkiä, jolloin sydäntä kouraisee, kuten äsken kaupassa ohittaessani lemmikkiosastoa. Päivittäiset hymyt ja naurutkin ovat paljon vähentyneet.

    Vilkutukset taivaskoirillemme.

    VastaaPoista
  3. Pahoillani olen minäkin!

    Kaunis on teksti ja lohduttava. Olen myös menettänyt rakkaan lenkkikaverini kesäkuun alkupuolella. Lujille ottaa koiratan elämä, vaikka osasin siihen valmistautua, sairasti meidän Minttu niin paljon.


    Ensimmäisen kerran tänään pystyin kävelemään tuota meidän rakkainta yhteistä rantalenkkiä, missä niin monet kerrat yhdessä seurailtiin ja valokuvattiin lintujen elämää..

    Hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista
  4. Voi, Minttuli, myös sinulla on tämä suru. Koira-ystävämme ovat tämänkin meille antaneet, mutta sitä ennen niin paljon paljon muuta.

    Kiitos Valkoiselle kirahville ja sinulle ja hyvää kesää!

    VastaaPoista
  5. Liityn karvaisen perheenjäsenen menettäneiden joukkoon. Kirjoitin aikoinaan muistokirjoituksen paikallislehteen ja sain ällistyttävän määrän palautetta. On ihmisiä, jotka eivät ollenkaan ole saaneet kokea hännänheiluttajan ystävyyttä. Ja jotka eivät ollenkaan ymmärrä suurta surua. Tai sitä, miten hienoa on saada olla osa karvakuonon elämää. Sääli heitä.

    Ja mitä tulee kirjailijoiden kuolemiin tai "kuolemiin", on erityisesti tämänkokoisessa maassa syytä olla todellakin huolissaan asiasta. Oma kieli ja kulttuuri ovat kaiken perusta. T-L Waris kirjoitti hienon pääkirjoituksen asiasta viime Kirjailija-lehdessä.
    Me nurkissa puurtajat ei välttämättä olla barrikadi-ihmisiä. Mutta aina kun voidaan, yritetään ainakin pitää ääntä.

    Kirjoittamisiin!

    T von L

    VastaaPoista
  6. T von L, Tuula-Liinan kirjoitus oli hieno ja niin oli ruotsinkielinen författareiden puheenjohtajankin. Täydensivät toisiaan. Kirjailija-lehteähän saa nykyään ostaa. Suosittelen.

    Elämässä voi olla niin monenlaisia hyviä puolia, kun vain annamme niille mahdollisuuden.

    VastaaPoista