torstai 16. lokakuuta 2014

Syksyisiä naputuksia

Varmaan tästä hiljaisuudesta jo arvasi, että olen uudelleen käynyt käsikirjoitukseni kimppuun tosi mielessä. Taukoa oli välillä sen verran, ettei yhtään harmita, vaikka olen aiemmin käynyt tekstin läpi jo aika monta kertaa. Tällä erää se tosin ei ole vielä loppuun kahlattu, työtä riittää. Väliin tulee kuitenkin pakollinen tauko parin matkan vuoksi. Jos en ehdi blogata ensi viikon lopussa, siis Helsingin kirjamessujen aikoihin, seuraavan kerran on mahdollisuus vasta marraskuun puolella. Tulen taas pitäneeksi täällä blogin puolella liian pitkän tauon, kun esitän hetken menevää naista. Käsikirjoitusta tauko ei niinkään haittaa, sillä ajattelemaan pystyn liikkuessanikin.

Naapuri oli nähnyt täällä meidän nurkilla lumihiutaleita, itse onneksi en vielä. Syksy on niin kaunista ja värikästä aikaa, että en haluaisi sen loppuvan. Eilen näin jopa pari vastanoussutta kantarellia ja ilahduin niiden räväkästä keltaisuudesta. Tahdon pitää syksystä kiinni, tahdon! Mutta niin luonnon kuin säänkin kanssa harmittelu on energian tuhlaamista. Niille ei onneksi mahda mitään.

Tuttu Turusta oli järkyttynyt Helsingin keskustan Akateemisen kirjakaupan muuttumisesta. Onnekseen hän ei ollut pistäytynyt Itiksen Stockmannilla. Siellä kirjakauppa on viimeisimmässä nurkassa vailla mitään ohjaavia kylttejä ja myös pitkälti vailla lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Aiemmin Akateeminen on mielessäni edustanut kirjakauppaa, jossa tosiaan pidetään huolta monipuolisen kirjallisuuden esilläolosta. Onneksi niin sentään pitkälti on vielä keskustassa, mutta Itiksen Akateeminen surettaa. Jos kukaan ei sitä edes löydä, varmaan se pian häviää kokonaan.

Budjetteja laaditaan taas ja kirjastot ovat vaarassa monessa paikassa. Ne ovat kuitenkin niin hirmuisen tärkeä osa suomalaista kulttuuria, ylpeyden aihe ja tukipylväs, että millään kunnalla ei pitäisi olla varaa kirjastojen sulkemiseen. Lahdessakin lainausluvut ovat lisääntyneet, mutta silti lähikirjastoja uhataan. Järki käteen nyt joka kunnassa tässä suhteessa! Tämä ei ole asia, jolle ei mahda mitään. Tämä on kiinni ihmisten päätöksistä.

Juuri nyt olen tässä maailman menossa harmistunut kaikenlaisen toisten pilkkaamisen jatkuvasta lisääntymisestä. Lapsia moititaan ja kehitellään ohjelmia heitä varten, mutta entä aikuiset? Jos ketä, meitä aikuisia varten olisi kehitettävä maanlaajuinen Älä pilkkaa -ohjelma. Suomalaiset tv-ohjelmat esimerkiksi perustuvat liian paljon toisten asettamiseen naurunalaisiksi ja ainaiseen kilpailuun siitä kuka - muka - on fiksumpi, kauniimpi, ilkeämpi. Mistä lapset ovat mahtaneet oppia toisten kiusaamista? En narise mielelläni kovin usein, mutta tätä piti päästä purkamaan. Mikä valmis organisaatio ottaisi asian vakavasti ajaakseen?

Jahas, pieni laukku odottaa tuossa puoliksi pakattuna. Ja huom! olen viemässä jo joululahjoja toiseen maahan, ettei niitä tarvitse taas viime tingassa lähetellä ja sitä ennen miettiä jokaista lahjaa painon kannalta. Nyt on yksi aika painavakin mukana. En ole ikinä ollut näin ajoissa. Olen suorastaan ylpeä tarmostani.

Tähän onkin hyvä lopettaa, niin mukavalta tuo ajatus tuntui. Väriloistoa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti