lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hyödyllistä ja hyödytöntä vai päinvastoin

Nyt on täysillä meneillään sijaistoimintoja, ennen kuin uskaltaudun kunnolla kirjoittamaan. Kun enää ei voi terotella kynää, täytyy keksiä muuta. Tällä kertaa voisin jopa sanoa, että onneksi on keksittävä, sillä olen päässyt vähintäänkin viiden vuoden aikomisen jälkeen tyhjentämään vaatekaappejani. Olen tietysti katsonut niihin vakain aikomuksin monet kerrat, joskus jopa tarttunut muutamiin vaatteisiin, enkä sitten kuitenkaan ole raskinut heittää pois ihan hyvää vaatetta, jota saatan joskus vaikka tarvita. Mutta nyt olen saanut täyteen viisi muovipussia ja päättänyt, että viittä täyttä en kaupoista kanna tilalle, aivan varmasti en.

Tähän kohtaan täytyy tosin huomauttaa, että olen niistä kaapeista usein tehnyt löytöjäkin ja tosiaan käyttänyt jotain vuosikymmenen takaista lempivaatettani tyytyväisenä uuden kauden. Joten ei se säästäminen aina täysin turhaa ole, vaikka enimmäkseen tietysti on.

Lukenut sentään olen, enimmäkseen asiaa. Asiattomuuksia lukiessani olen kiinnittänyt huomiota yhteen pikku juttuun, jonka merkityksestä en ole aivan varma. Meille opetettiin aikoinaan kotona ja koulussa, että jos luettelen vaikkapa joukon, jonka kanssa olen tehnyt jonkin työn, muut mainitaan ensin ja viimeiseksi tulee minä. Nykyisin huomaan lähes kaikkien aloittavan minästä. Jotenkin tämä mielestäni liittyy siihen, mikä nousee taas vanhoja tekstejä lukiessani selvästi esiin. Ennen puhuttiin paljon enemmän yhteisestä hyvästä, yhteisöllisyydestä aivan tosimielessä, nykyisin minä tuntuu olevan helposti ensimmäisenä kaikessa ajattelussa ja tekemisessä.

Urbanisoitumisen mukanahan huomattiin jo kauan sitten tulevan sen, että lähipiiri, ihmiset joista todella välitetään ja kannetaan huolta, pienenee. Oma perhe se on jo pitkään ollut monelle kaupunkilaiselle, mutta entä nyt kun yksinelävien määrä kasvaa jatkuvasti. Supistuuko piiri entisestään, onko se ennen pitkää vain minä?

Kumpi näistä tekemisistäni lopulta on tuottanut tulosta, kaappien tyhjennys vai minän pohdiskelu? Pitäisikö sittenkin tyytyä konkreettiseen tekemiseen turhien miettimisten sijasta?

1 kommentti:

  1. Ja vielä ihan vain varmuuden vuoksi: en totisesti yritä syyllistää tällä ketään. Maailma muuttuu. Sen se tekee, mutta kaikenlaista voi silti pohtia. Ja minä nyt olen sattunut miettimään tämmöisiä. Siis minä ;)

    VastaaPoista