tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ihastuttaa ja jännittää

Hupsista! Aika tuntuu melko kiireisen kiiteleväiseltä näinä aikoina. Sairaalasta kotiutunut mies ja viikon meillä ollut koiranpentu takaavat riittävän liikunnan, vaikka lenkeille ehtiminen on ollut heikohkoa. Voisi ajatella, että on parempiakin hetkiä pennun hankintaan, mutta niin ei silti ole. Miten paljon iloa tuollainen nyrkin kokoinen tirviäinen onkaan tuonut taloon! Ei ole kaduttanut hetkeäkään.

Tässä kohdassa kirjainten pitäisi kuitenkin muuttua vähän väriseviksi. Postissa on tulossa viimeiset korjaukset ja huomautukset syksyllä kirjaksi ehtivään käsikirjoitukseen. Ei kuulu olevan paljon korjattavaa, mutta jännittää se silti. Vallankin kun yhteistyökumppani kustantajan puolella on minulle uusi. Toivon ja uskonkin, että yhteistyöstämme muodostuu hyvä. Ainakin Kustannus Robustokselle jo tehneet ovat niin vakuuttaneet, ja sähköpostittelu on ollut lupaavaa. Ei se taida tulla vielä tänään, mutta viimeistään huomenna...

Miten lyhyt ihmisen muisti oikein on, kun kevät pystyy yllättämään joka vuosi. Periaatteessa tietää kuulevansa taas linnunlaulua, mutta ei silti muista, että sitä on niin paljon, niin helisevänä ja niin riemukkaana. Talomme takana on pieni puistikko, ja joskus ihmettelen, miten paljon lintuja niin pieneen oikein mahtuu.

Puistikon reunaa on vaellellut myös pari niin valtavan isoa ja lihavaa cityrusakkoa, että ne tuntuvat pikemminkin jonkun hurjistuneen mielikuvituksen tuotteilta kuin oikeilta. Jos ne olisivat lihansyöjiä, ne tekisivät nopeasti selvää pikku Fritistämme. Mistä voi muuten olla varma, etteivät ne ole jo kehittyneet siihenkin suuntaan? 



Mutta siis: SE on jo postissa. Väriskää kanssani, oi ystävät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti