sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Aina joskus muistan olla ylpeä

Jälleen pari päivää sitten heräsin ihmettelemään tai oikeammin ihastelemaan tosiasiaa, että oma isotätini Hilma Räsänen kuului pieneen 19 naisen ryhmään, jotka olivat ensimmäisiä naiskansanedustajia koko maailmassa. Jos joskus tuntuu siltä, että on maamme köyhä, pienikin, ja siksi jää, tämän muistaessani en tosiaankaan tunne pienuutta, päinvastoin, olen meistä pahuksen ylpeä.

Isotäti oli kuulun Sortavalan seminaarin kasvatteja, mistä valmistui enemmänkin pontevia naisopettajia. Tosin jo se, että nainen meni ammattikoulutukseen 1800 ja 1900 -lukujen taitteessa oli selvä pontevuuden merkki. Myös isoisäni kävi saman seminaarin ja oli todellinen vanhanajan kansakynttilä täynnä suuria aatteita, monien kunnioittama ja rakastama.

Hilma-tädin muistan vain vanhana ja ärtyisänä. Vierailin pari kertaa äidin kanssa hänen luonaan ja tunsin, miten äiti pelkäsi häntä. Äidin piti oikein vetää henkeä, ennen kuin rohkeni soitaa ovikelloa. Tätiparka oli sortunut rakastamaan väärää miestä, mistä vain ihan pikkuisen kuiskittiin. Se ei nimittäin ollenkaan sopinut kuvaan, eikä varsinkaan sen seurauksena saatu "hermoromahdus". Se ei silti poista tädin ansioita, hän pysyy ensimmäisten joukossa. Varsin mielenkiintoinen romaanin aihe olisi tämä isotätinikin.

Joten tässäpä tämän blogin aihe: Olkaamme rauhassa terveen ylpeitä pienestä Suomestamme, kunhan ei mennä ylilyönteihin. Vielä paljon enemmän hyviä ihmisiä asuu aivan ympäri maailmaa.
Ja vielä uudelleen: Onnea uudelle tulevalle vuodellemme, sekä meille itsekullekin että koko maallemme! Kyllä me tästä taas nousemme.

 

6 kommenttia:

  1. Aivan totta! Kuinka helppoa onkaan nähdä lasi puoliksi tyhjänä. Kyllä pitää välillä muistaa hyviä asioita ja onnistumisia. Kokonaisuus ratkaisee, eivät yksittäiset epäonnistumiset. Hieno tarina isotädistäsi.

    VastaaPoista
  2. Kaiken lisäksi isotäti oli aivan ystävällinen, joten minua hän ei pelottanut ollenkaan. Olisiko äidillä ollut pieni kunnioituslisä, sillä pontevasti äitikin aina naisasiaa kuulutti.

    VastaaPoista
  3. Ihan pakko vähän asian vierestä:
    Minusta tuli ISOTÄTI jouluaattona. Veljentyttö Maria synnytti pojan Ruåtsissa jouluaattona
    Aion olla myös aivan ystävällinen isotäti, en vanha enkä ärtyisä. Mutta seminaari-sana toi mieleen lapsuuden, kun haaveilin pääseväni opettajaseminaariin. Kirjoitin kouluaineessa, että haluaisin olla isona opettaja, koska opettajilla on hienot asunnot ja hyvä palkka!.

    No, tähän on tultu. =)))

    Hyvää uutta vuotta kaikille!

    T von L

    VastaaPoista
  4. Voi sua. Et ymmärtänyt, että myös kaikilla kirjailijoilla on ISOT asunnot ja HYVÄT palkat. Onneksi se on meille selvinnyt.

    Onnea isotätiydestä! Jösses, olen itsekin, mutta en ole koskaan sitä ymmärtänyt näin selkeästi. En vain koskaan voi olla maailman ensimmäinen missään asiassa, luulen. Mutta sentään ystävällinen kykyjeni mukaan :)

    VastaaPoista
  5. Hei, haaste:
    Keksitään jotain, missä ollaan maailman ensimmäisiä!

    (Ei ihan just irtoa, mutta kunhan käyn avannossa miettimässä...)

    T von L

    VastaaPoista
  6. Ja tämä haastehan on siis kaikille. Minulta avannossa hyytyisivät viimeisetkin ideat :(

    VastaaPoista