Päätä raapimassa

Tämä pitää nyt kuiskata: Vaikuttaa vähän siltä, että roskapostitulva tänne on laantunut. Toivon, ettei se pääse sulkujen läpi enää toista kertaa.

On mennyt taas tuokio pelkässä pään raavinnassa. Tosiaan aivan konkreettisestikin, sillä kevätallergia alkaa olla innokkaimmillaan. Samallahan siinä tulee hieroneeksi myös aivonystyröitään. Lapsille tosin kerron, että lukeminen on parasta mahdollista aivojumppaa, joten sillä perusteella aivojeni pitäisi olla aika hyvin jumpatut. Siltä vaan ei aina tunnu. Miksi niin usein tietää aivan hyvin, mihin pyrkii, mutta ei tunnu millään saavan oikeaa tulosta aikaan? Ei edes päänraavinnalla. Siltä tuntuu esimerkiksi juuri nyt.

Senpä vuoksi takaraivossa nakuttaa tätä nykyä yhä perkaamista kaipaava käsikirjoitus, joka tosin on aika pitkälle valmis. Ja eturaivossa myllää uusi tutkinnassa oleva aihe, josta löydän koko ajan lisää ilahduttavia havaintoja. Vai olisivatko ne sittenkin eri aivolohkoissa: toinen teknistä taitoa vaativassa ja toinen luovalla puolella? Mutta kumpi sitten olisi kummassa?

Nyt tutkinnassa olevassa on muuten jo ensimmäinen lause valmiina ja vähän jatkoakin, ja yöunet ovat lievästi uhattuina. Silti vielä paljon taustatyötä on jäljellä. Meillä on historiassamme aivan liian monia upeita naisia, jotka on jokseenkin täysin unohdettu. Olisiko historian kirjoituksessamme yhä paljon korjaamisen varaa! Kaiken lisäksi inhimilliseltä ja siis historiallista romaania kirjoittavan kannalta kiinnostavista asioista on ikävän vaikeaa saada tietoa. Kaikki vähänkin skandaaliin viittaava on huolellisesti kätketty. Usein ne saattavat olla turhaa tietoa, mutta ainakin tässä tapauksessa antaisivat tärkeää taustaa sille, miksi elämä meni niin kuin meni.

Mutta kevät! Se sen kun  etenee ja on täynnä lintujen laulua ja vauhtia. Västäräkkikin jo saapui, eli voiton puolella olemme. Iloista oloa!