perjantai 20. lokakuuta 2017

Luin HBL:ää ja taas harmittaa

Ei suinkaan HBL, sille annan täydet pisteet. Edessäni on avattuna viime sunnuntain, 15.10. lehden ensimmäinen aukeama. Siinä katseen vangitsee Mauri Kunnaksen kirjan suuri kuva, jossa on Kustaa III kaikessa komeudessaan. Siis haloo: lastenkirjan kuva.

Entä seuraava aukeama: Tarina Mauri Kunnaksesta ja Koiramäen Suomen historiasta. Ja taas haloo: lastenkirjasta, koko lehden seuraava aukeama.

Milloinkahan olen viimeksi nähnyt jossain muussa suomalaisessa päivälehdessä moista. Jos sinä olet, kerro!

Eikä toisin ole Ruotsissakaan. Lasten ja nuorten lukeminen otetaan siellä nykyisin jo vakavasti. Olisiko syynä se, että Ruotsissa herättiin jo vuosia sitten huomaamaan, miten nuorten lukeminen ja lukutaito olivat heikentyneet? Ei tiedetty perheissä, ei kouluissa, ei liioin kirjastoissa, miten tärkeää on, mitä kirjoja ilmestyy, mitä niistä voi suositella kullekin ikäluokalle. - Meillähän ilmestyy lasten- ja nuortenkirjoa vielä paljon, varmasti aivan jokaiselle jokin.

Suomessa on nyt muutama vuosi elvistelty Pisa-tutkimuksen hyvillä tuloksilla, jotka ovat kuitenkin rapistumassa hyvää vauhtia. Täytyykö tosiaan mennä pohjalle, ennen kuin herätään? Täytyykö kielemme "uudistua" täysin vieraan kielen sanoilla, ennen kuin asia otetaan vakavasti. Sillä niin se vain on, että oma kulttuuri lähtee omasta kielestä, perinteestä ja historiasta. Omasta kielestä, perinteestä ja historiasta!

Mietin usein taistolaisia. Pikkusiskoni kuului joukkoon, ja miten elävää ja väkevää siellä oli nimenomaan kulttuuri. Noista vuosista muistetaan erityisesti vahvoja lauluja, runoja, näytelmiä,  kirjoja. Niillä saatiin nuoret mukaan ja vannomaan taistolaisuuden nimeen.

Siis ihan totta, harmittaa, suorastaan suututtaa. Emmekö me enää osaa kertoa kulttuuritoimittajille sanomaamme oikein? Juuri he toimivat kielemme ja lastenkulttuurimme portinvartijoina. - Huhuu, herätys! Olette ihan oikeasti hurjan tärkeitä tyyppejä! Mutta jos ette nosta esiin lastenkulttuuria, ei kohta ole aikuisiakaan, jotka piittaisivat kielestä lukemisesta ja omasta kulttuuristamme tuon taivaallista.

Minun mielestäni tilanne on tämä. Väittäkää vastaan, jos teillä on parempia komeuksia ja näkemyksiä!

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Sain huomautuksen, että HBL on suomalainen lehti. No, niin on, ja tiedän sen. Lisäsin siis tekstiin varmuuden vuoksi kohtaan, jossa luki: Milloin olet viimeksi nähnyt suomalaisessa lehdessä... jossain muussa suomalaisessa lehdessä.
    Ajattelen jopa, että vähemmistönä ruotsinkieliset osaavat olla huolissaan lasten lukutaidosta, kielen tukipilarista.

    Suomenkieli ei maailmanlaajuisesti ole suuri kieli sekään, joten yhtä lailla meidän suomenkielisten pitäisi ymmärtää oman kielemme ja lukutaidon tärkeys

    VastaaPoista
  3. Kunnaksen kirjasta tuli Helsingin Kirjamessujen myydyin, seisoin itsekin toista tuntia jonossa odottamassa Mauri-sedän signeerausta lapsenlapsille. Jonon pituudesta voisi päätellä, että lukijakuntaa lastenkulttuurista kertoville jutuillekin saattaisi löytyä – suomea jonossa muuten enimmäkseen puhuttiin.

    Kiitän samalla Hiljasta, luin sen innostuneena. Tiesin kyllä Neuvosto-Venäjän matkasta, mutta en sitä, että se oli tuollainen. Olen lukenut kiinnostuksella kaiken, mitä olet tuosta ajasta ja maasta kirjoittanut. Asiantuntevuus perustuu ilmeisesti melkoiseen taustatyöhön, mutta kysymys on enemmästä, tekstistä syntyvät mielikuvat napsahtavat elävinä paikoilleen.Lisääkin lukisi…

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Sokea kana! Osuinpas sattumalta katsomaan blogiani näin tuoreeltaan kommenttisi jälkeen. Nuo ajat ovat tosiaan täynnä tapahtumia, hyvää ja pahaa, riemua ja epätoivoa,parempien aikojen odotusta. Ehtymätön lähde. Teen paljon taustatyötä, ja aina löytyy uutta ihmeteltävää, yksi polku vie toiselle. Silti aina tuntuu, että paljon paljon enemmän pitäisi tietää.

    VastaaPoista