Miten tämä tuntuu niin pahuksen tutulta. Taas pääsin kässärin loppuun, mikä tosin ei edelleenkään tarkoita valmista tekstiä. Nyt vain on isohko ongelma. Minun täytyy nähdä teksti tulostettuna, että pystyn kunnolla miettimään sitä tästä eteenpäin. En vain ollenkaan tiedä, miten se voisi onnistua ainakaan vähään aikaan.
Olin ajatellut kysyä apua tämän 18-kerroksisen talon toimistosta, mutta ehtivät ryökäleet livahtaa joulutauolle. Eikä sitä ole oikeastaan lupa edes harmitella, sillä kaikki työllä ansaitut tauot ovat tietenkin paikallaan. He vain ovat poissa ainakin uuteenvuoteen asti, mikä omalta kannaltani on melkoinen tovi.
Täällä Portugalissa ei toistaiseksi ole joulusta pahemmin hötkyilty. Vasta tässä viikonvaihteessa kauppoihin ja ravintoloihin on ilmestynyt joulukoristelua. Jossain kuulin jopa joululaulun soivan taustalla, ekan kerran senkin. Ainoa harmi tästä hötkyilemättömyydestä (tällaisten sanojen kohdalla on aina pakko huokailla kielemme ihanuutta) on, etten ole mistään löytänyt joulukortteja. En yleensäkään lähetä niitä paljon, mutta muutamia sentään. Tänä jouluna en siis ensimmäistäkään.
Oman joulunviettopulmani ratkaisin mielestäni hyvin. Menen läheiseen neljän tähden hotelliin sekä aatto- että joulupäivän illalliselle. Sinne pitää ilmoittautua etukäteen ja varata saamastani menu-listasta ruuat. Valinnan varaa on ja hyviltä näyttävät. Huima 20 euron illallismaksukaan ei tunnu pelottavalta. Ei siis leipomista ja paistamista yhdelle minulle, ei liioin särkypillereitä kaiken sen touhun jälkeen.
Siihen on kuitenkin vielä aikaa, joten eipäs jouluhötkyillä tässäkään kämpässä. Iloista oloa itse kullekin säädylle ja saman tien myös meille säädyttömille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti