Sujuu tämä elämä näinkin. Vapun tienoilla olen nähnyt ystäviä niin livenä kuin virtuaalisestikin. Kaikki sopivalta etäisyydeltä tietenkin. Puuttuu vain yhdessä istuminen ja nauraminen sekä maailman järjestäminen vähän parempaan malliin.
Pikku Tessenikin, viralliselta nimeltään Treasure, on tavannut uusia kavereita. Tesse on noin pieneksi sopivan rohkea, mutta isot koirat suhtautuvat siihen monin tavoin.
Tyttäreni irlannin setteri Reiska käväisi pihallamme. Tytär ja vävy tietysti kiinnittivät Reiskan mielestä turhan paljon huomiota pikku otukseen, joten Reiska ei sitten sitä edes nähnyt. Tesse yritti uteliaana tuttavuutta alkusäikähdyksen jälkeen, mutta Reiska käänsi aina itsensä ja katseensa juuri vastapäiseen suuntaan. Kun ei näe, niin ei näe, kai nuo ihmiset sen lopulta tajuavat ja lopettavat turhan höpinänsä.
Oheiseen divarista ostamaani kirjaan olen enemmän kuin ihastunut. Se taustoittaa monipuolisesti, lämpimästi ja ihanan sivistyneesti Tuusulanjärven taitelijakotien elämää. Jokainen taiteenlaji asettuu omaan aikaansa. En tiennyt tästä kirjasta, mutta hankin sen luottaen Juhani Salokanteleen tekstiin, enkä totisesti turhaan.
Kirjaa lukiessa on nöyrästi myönnettävä oma tietätättömyytensä niin paljosta. Ja samalla oltava syvästi huolissaan siitä, miten historiaa ja taideaineita aiotaan entisestään vähentää koulutuksessa. Ei, ei ja EI!
Lukekaa tämä kirja! Toivottavasti teistä mahsollisimman monelle tässä on vähemmän uutta tietoa kuin minulle.
Ahma-kirjasta olen nähnyt jo kansisuunnitelman. Sen perusteella odotan aina vain kiihkeämmin, mitä läydän kansien sisältä. Ahmalive on loppunut Ylen verkkosivuilta, mutta kunhan maailma tästä taas aukeaa, piipahdan varmasti Julian ja Matin luona Ähtärissä. Kyllä maailmassa vaan on niin paljon kaikkea ihanaa!
Niin kuin nyt kevätkin. Se alkaa olla jo aika vahvoilla. Olen syntynyt alkukesästä enkä tiedä parempaa vuodenaikaa kuin kevään vaihtuminen kesään. Sitäkin tässä odottelen.
Älköön varjonne kaventuko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti