torstai 21. heinäkuuta 2011

Ei tämä niin helppoa ole

Siis tämä bloginpito. Olen, tietenkin, kirjoittanut päiväkirjaa aika suuren osan elämästäni, vaikka en enää sitä teekään. Veljeni luki niitä salaa, jos vain sattui löytämään. Siitä jäi aika ikävä olo. Senpä vuoksi päätin, että blogia kirjoitan vain lähinnä kirjailijan työhöni liittyvistä asioista. Henkilökohtainen minäni katselkoon vierestä.

MUTTA eihän sellaista sääntöä voi mitenkään noudattaa. Oma elämäni on aktiivisesti kirjoittavan kirjailijan elämää, ja monet henkilökohtaiset asiat vaikuttavat siihen eri tavoin. Mihin siis muka rajan vetäisin?

On siitä kieltämättä hymyilyttäviäkin seurauksia. Otsikoin tahallani Kirjailija tekee sitä ja Kirjailija tekee tätä ja nauran niitä itse aika usein. Että ollaan sitä nyt sitten niin kirjailijaa. Tosiasiassa en ole koskaan kuulunut titteli-ihmisiin, joihin äitini sukupolvi vielä vahvasti kuului. Joskus luin pöllämistyneenä äidille osoitetun kirjekuoren päältä Rouva agronomi, maat.metsät kand., lehtori Kaarin Räsänen. Äitini avasi kirjeen tyytyväisen näköisenä.

Vasta pari kirjaa kirjoitettuani minusta olisi haluttu tehdä Iltasanomien sarjaan sivun kokoinen juttu kirjailijana. Kieltäydyin. En mielestäni vielä ansainnut titteliä. Nyt yli viidelläkymmenellä kirjallani tunnen varmasti ansaitsevani, ja on tietysti monia tilanteita, joissa mielelläni kerronkin ammattini. Kun oman tuotannon esitteleminen lankeaa päivä päivältä enemmän kirjailijan omille harteille, pakkohan sitä on edes yrittää. Olenko sitten lopulta tuotannolleni hyvä vai huono mainos onkin sitten toinen juttu, jota on parempi olla liikaa miettimättä.

Siispä huoh huoh! Ei tämä tosiaankaan niin helppoa ole. Aina. Mutta enimmäkseen sentään myönnän nauttivani sekä kirjoittamisesta että kirjailijana olemisesta. Ja elämästä. Näin kesän lämmössä se onkin selvästi helpompaa.

9 kommenttia:

  1. Raili, suorasanaisena ja rehellisenä ihmisenä, olet ehdottomasti tuotannollsesi erinomainen mainos.

    Yli viisikymmentä kirjaa!!! En taida tietää mistään mitään;-)

    Tittelit eivät ole tärkeitä enää meille, mutta minunkin äidilleni ne sitä olivat ja ovat. Toisaalta, joskus kun kertoo jollekin henkilöstä, jota kuulija ei tunne, titteli auttaa 'asemoimaan' kerrottavan tajuttaviin kulisseihin. Kyllä sinä ehdottomasti olet KIRJAILIJA!

    Bloginpito ei todellakaan ole helppoa. Niille, jota eivät asiaa usko, olet todennut: Try it! Kyllä siinä on hymy hyytynyt. Minua joskus, eikun usein rasittaa oma tahtini, jota uskon muiden minulta odottavan...

    Nyt yritän ihan nauttien lukea Montgomeryn kirjaa, joka on minulle uusi. Miten Sinnen linna on saattanut ohittaa minut, joka sentään luin erään pienen merenrantakylän koko kirjaston paitsi sotakirjat.

    Yritetään ottaa niin relasti kuin vain voidaan.

    Mukavaa viikonloppua, Raili!

    VastaaPoista
  2. Leena, kiitos asiantuntijan kannustuksesta. Sinä olet tosiaan ahkera. Minulle ei vain vieläkään ole selvinnyt, miksi en pysty lukemaan blogiasi. Se siis aukeaa, mutta ei rullaa. Näen otsikon, kuvan ja ehkä ensimmäisen kappaleen. Juuri sopivasti herättämään kiinostuksen ja siinä se sitten on. Arvaa ärsyttääkö! Yritän selvittää asiaa. Joku toinenkin blogspotin blogi käyttäytyy samalla tavalla.

    VastaaPoista
  3. Ei bloggaaminen ole tosiaan helppoa! Ihanaa, että kirjalijakin sen sanoo :-). Minullakin on hakusassa raja muun elämän ja blogikirjoitusten välillä. Kuten sanoit, elämä ei ole irrallaan blogista eikä kirjoittamisesta, ei lukemisesta. Toistaiseksi olen pitäytynyt kuitenkin aika tiukasti pelkästään kirjallisuuden ja kirjoittamisen pohdinnoissa, mutta kirjoitukset saisivat varmasti tuulta alle, jos kirjoittaisin mukaan muutakin elämää. :-D

    Pidän blogityylistäsi, nautin teksteistäsi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Paula!
    Joku kirjoittaja kertoi, ettei hänellä oikeastaan ole sen ikäisiä lapsia, joista hän kirjoittaa eikä mieskään vastaa hänen kuvauksiaan. Hän siis tekee itselleen toista identiteettiä blogissaan. Mikäpä siinä, jos se tuntuu hyvältä ja omalta ja vallankin, jos sen tunnustaa julkisesti.

    Sehän on silloin fiktiota, jota me kirjailijat kirjoitamme kaiken aikaa, julkisesti mekin. Hämmentävän usein lukijat kuitenkin etsivät kirjoistamme viittauksia omaan elämäämme, omiin kokemuksiimme ja kirjan henkilöiltä omia mielipiteitämme. Tosiasiassa on kiinnostavaa tehdä tyyppejä, joilla on täysin päinvastaisia mielipiteitä, koko elämänkatsomus, sukellella nahkoihin, jotka eivät tosiaankaan ole omia. Kai sitä täällä blogissakin voisi tehdä, mutta minä en ainakaan osaa enkä kyllä haluakaan.

    VastaaPoista
  5. Ehkä tuo edellinen vaatii vielä sen verran selitystä, että vaikka niitä tyyppejä ja toisia mielipiteitä kirjoittaa mielellään, varmaan useimmat meistä silti haluavat kirjasta päällimmäiseksi jäävän asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Kuten minulle vaikkapa tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Välillä tuntuu, että ne ovat jo niin vanhanaikaisia sanoinakin, että niille vain hymähdellään. Ja silti, miten hirveän paljon niihin sisältyy!

    VastaaPoista
  6. "Olen, tietenkin, kirjoittanut päiväkirjaa aika suuren osan elämästäni"

    Miten niin tietenkin? :D

    Mäkin ajattelin että pyrin pitämään oman blogini aiheet kirjoittamisessa, luonnon havainnoinnissa ja satunnaisissa yleismaailmallisissa aiheissa, mutta vähän väkisinkin siinä semmoinen "siviilipersoona" on silti mukana...

    VastaaPoista
  7. Vähän myöhäistä vastailla sinulle, Anu, mutta tämmöistä on kesä. Ei tilanne tietenkään silti kummankaan kohdalla ole muuksi muuttunut, olemme keitä olemme.

    No, kaikki tytöt ja naisethan nyt päiväkirjaa kirjoittavat. Eikö? - Melkein niin olen kuitenkin aina luullut.

    VastaaPoista
  8. Olen sitten kai poikkeustapaus, olen kirjoittanut päiväkirjaa viimeksi alle kouluikäisenä ja silloinkin laiskahkosti... No teini-iässä kyllä rustailin teinikalenteriin silloin tällöin jotain pientä, tyyliin "Aaapua, ihanaa, näin Hänet tänään ertsulla! <3 <3 ". Mutta varsinaista päiväkirjaa ei ollut.

    Mutta nyt on sentään tuo nettipäiväkirja! :) Ajatella että silloin teinixinä vedin elämää suuremmat kilarit jos äiti puolivahingossa kurkkasi kalenteriini, ja nykyään päiväkirjaa pidetään koko maailman nähtävillä ;)

    VastaaPoista
  9. Hah hah, Anu! Sama täällä. Veli oli se kaikkein kauhein konna. Ehkä kirjoitan näin vapautuneesti, koska hän ei käytä nettiä ;).

    VastaaPoista