Nyt on aikataulut selvillä kolmen seuraavan kirjan kohdalta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kaksi tulee tammikuussa, Histamiinin luolaseikkailu ja aikuisille kirjoitettu Laulu punaisesta huoneesta. Seuraava lasten ja nuorten tietokirja on vuorossa kesäkuussa. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että aikataulut menevät vallan soveliaasti, liian kiirettä ei tule. Ja jos totta puhutaan, sovittuja aikatauluja on syytä noudattaa, vaikka tulisikin.
MUTTA ainahan voi sattua jotain ja selvillä vesillä ollaan vasta, kun kirja on valmis painettu kirja. Siihen mennessä se on kirjailijan kannalta miettimistä ja pohtimista, koneen naputusta ja muutamia keskusteluja kustannustoimittajan kanssa. Hirveätä jännitystä se myös on siinä vaiheessa, kun se on suht valmiiksi kirjoitettu, mutta kukaan ei ole sitä vielä lukenut. Ja suunnatonta helpotusta, kun siitä saa positiivisen lausunnon. Tammikuussa ilmestyvät ovat siis sellaiset jo saaneet, Histamiini on jopa oikolukua vaille valmis. Kesäkuista vasta aloittelen. Rakennetta olen jo miettinyt pitkälle, taustatyöt aloittanut, mutta on siinä varmasti vielä monta mutkaakin matkassa.
Viikonvaihteessa on Turun kirjamessut. Lauantaina luen Suomen lasten linnakirjaa Suomen nuorisokirjailijoiden osastolla klo 15.45.
Kello 16.30 keskustelemme Kari Levolan kanssa Juhani Ahon merkityksestä nykylukijalle Suomen kirjailijaliiton ohjelmakokonaisuudessa Fiore-lavalla. Sekin on vaatinut taustatyötä, mutta onneksi Ahon kirjat tosiaan antavat myös tämän päivän ihmiselle. Jännä mies tuo maamme ensimmäinen ammattikirjailija.
Sunnuntaina on vuorossa 11.30 seminaaritilassa Lentävä matto- kulttuurien kohtaamisia suomalaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa. Terhi Rannela vetää ja me Marika Laijärven ja Marja-Leena Tiaisen kanssa puhumme kirjoistamme ja siitä miksi olemme ne kirjoittaneet juuri tästä aiheesta.
Turusta onkin ajettava ylinopeuksia vältellen viemään koiraa Vesilahdelle synnyinkotinsa hoiviin kolmeksi viikoksi. Sieltä taas kiireellä kotiin ja lentokentälle. Kiertelemme kuuden porukalla katsomassa toisenlaisia maailmoita tuon kolmen viikon ajan. Onneksi jälkikasvua on sen verran, että koti on luotettavissa käsissä sen ajan.
Virolaisen Hasso Krullin runoeepoksesta Meter ja Demeter (suomennos Anu Laitilan) olen täällä ennenkin puhunut. Mutta kun palaan siihen aina uudestaan, puhun siitä taas. Demeter kertoo siinä meillä kaikilla olevan neljä sielua: elämänsielu, paikansielu, vapaa sielu ja nimisielu. Demeter antaa niille monia, myös arvoituksellisia tehtäviä. Minä kuitenkin suoristelen niitä huolettomasti mielessäni. Uskon sielujen eri ihmisillä olevan hyvin eri vahvuisia. Itse kuvittelen olevani niitä, joita pitkälti hallitsee vapaa sielu. Vapaa sielu on vapaampi kuin tuuli, hänen tiensä/ovat vaaralliset Silti se tuntuu vaikka sitten pakkokuljettavan mukanaan meitä valittujaan. Jos ei sen vapaiden tuulten mukaan välillä pääse, tukehtuu.
Taitaa siis käydä niin, että en kirjoita tähän blogiini ainakaan kolmeen viikkoon. Jos en nyt sitten jossain osu tietokoneen äärelle vimmainen kirjoitushalu näpeissäni. Mutta sen jälkeen palatkaa, älkää sentään unohtako kokonaan. Ja iloista värikästä lokakuuta jokaikiselle lukijalleni! Joita kirjautuneena tosin on varsin vähän - kiitos teille, jotka olette - mutta lukijoina sentään huomattavasti enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti