Ymmärrykseni on lisääntynyt. Olen tajunnut, miksi suomalaiset juovat niin paljon kahvia. Miten tässä pimeydessä muka muuten selviää. Monet teelajit ovat hyvän makuisia, mutta avaavatko ne silmät pimeyden keskellä? Vastatkoon, kenellä on vastaus valmiina.
Olen aina väittänyt, että en kärsi kaamosmasennuksesta, mutta en väitä enää. Työt eivät luista ja on vähän sellainen olo, että mikkään ei oo mittää. Se jiillä alkavakin lähestyy, mutta en vielä suostu edes sanaan. Ehtii siitä vouhottaa aivan kylliksi vaikkapa parin viikon päästä. Pidän siitä kyllä, mutta vain sopivina annoksina.
Tämä oli siis narinaa. Säätä en silti moiti, sillä oikealla pukeutumisella koiralenkit ovat olleet hauskoja. Minulle. Koira sen sijaan yrittää jokaisessa tienhaarassa muuttaa suunnan kohti kotia. Se puistelee itseään ja katsoo minua hetken syyttävästi, ennen kuin suostuu jatkamaan matkaa. Käymme sanattomia neuvotteluja tuon tuostakin lenkin aikana. Ohimenneestä lievästä lumikerroksesta se sen sijaan nautti täysillä. Kirmaili peppua heittäen ja sukelsi aina välillä kierimään. Sen jälkeen se tuli hetkeksi nauramaan luokseni. Nauroin tietysti minäkin, mutta en sukellellut.
Himpun verran työ on sentään edennyt. Haastattelin loistavaa oman alansa taitajaa seuraavaa lasten tietokirjaani varten. Mutkattomasti ja diivailematta työstään kertovat ihmiset ovat olleet toimittaja-aikani suola ja aina välillä pääsen nauttimaan heistä kirjailijan työssänikin. Omasta työstään innostunut ihminen saa minutkin aina innostumaan. Tulee tunne, että heistä täytyy päästä kertomaan myös muille.
Haastattelin kerran aika monimutkaisen työn taitajaa lähes kahden tunnin ajan. Vaikka olin tehnyt äänityskokeen juuri ennen haastattelua, magnetofoni onnistui tekemään teknisen tempun, jonka ansiosta nauhalla ei ollut mitään. Tuli aikamoinen kiire kirjoittaa juttu muistin varassa. Haastateltava ei korjannut mitään tarkastetuksi lähettämästäni tekstistä. Jos olisin haastatellut työhönsä tympiintynyttä ihmistä, tuskin olisin muistanut paljoakaan oudosta asiasta, jonka oletin tallentuvan nauhalle. Innostunut haastateltava oli tartuttanut intonsa minuun, vaikka tekniikka ei siitä ymmärtänytkään innostua. Tämä pitäisi minunkin muistaa, olipa pimeys ulkona miten syvä hyvänsä.
Kun innostut, niin onnistut on oiva sanonta. Hus, pimeys! Täällä sisällähän on valoa vaikka miten paljon. Ja kaiken lisäksi vanha totuus on sekin, että kun vain alkaa tehdä vaikka sitten rutiinilla, innostus loikkaa mukaan jossain vaiheessa. Sitten sujuu taas. Tiedänkin, mihin ryhdyn ensimmäiseksi. Tästä se taas lähtee!
Kun luin James A. Duken kirjan Parantavien ruokien opas, ällistyin miten monelta vaivalta kofeiini voi ihmisen pelastaa. Parhaaksi kofeiinin lähteeksi oli mainittu kahvi ja kirjassa oli ihan testejä, miten oli verrattu ihmisryhmiä, jotka joivat paljon kahvia heihin, jotka joivat vaikka vain tavallista teetä.
VastaaPoistaSilti. Minusta on tulossa isäni kaltainen teestä nauttija. Iltapäivisin en voi enää kuvitellakaan juovani kahvia, vaan muumimuki ja tee on iltapäivän sekä piristys että rauhoitus. Tee on siitä harvianinen juoma, että se sekä piristää että rauhoittaa.
Aamulla kaksi isoa KoKon kupillista Robertsin suklaakahvia toki aloittaa hyvin tyyriisti päiväni, mutta sanonkin aina että elämäni ainoat ylellisyydet liittyvät aamuihin: Hidas aamum Hesari ja Robertsin suklaakahvi.
Laita talo täyteen ledvaloja ja anna niiden palaa ainakin helmikuun lopulle, niin saat sekä valoa että tunnelmaa. Ne eivät enää ole sinisiä, vaan kauniin valkoisia tai kirkkaita ja kuluttavat todella vähän.
Sataa lunta. Saamme lisää valkeutta...
Sinä onnellinen lumesi keskellä. Täällä oli juuri sen verran ja sen hetken, että muistin, miten paljon se valaisee maailmaa. Ei valaise enää.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että tällainen pitkä ja ohutraajainen tarvitsee kahvia pitämään verenpaineen kunnossa. Minulla se on aina ollut hyväksytyn alimmalla portaalla. Tee ei siihen auta, vaikka pidän monista teelaaduista, varsinkin valkoisesta.
Valaisen itseäni kirkasvalolampulla, joka on kuin kömpelö pöytälamppu, mutta käyttökelpoinen liikuteltavan vartensa vuoksi. Ehkä se auttaa. Parasta ainakin uskoa, että se auttaa, jolloin se tietysti auttaa ainakin uskon verran.