Juuri nyt on se helpottava hetki, jolloin käsikirjoituksen ekan vaiheen on saanut hetkeksi käsistään. Sekä toimittajani, tai paremminkin kustannuspomoni, että kuvittajani ovat saaneet tekstin. En voi tehdä muuta kuin odottaa. Hetki on sekä helpottava että pelottava. Entä jos?
Entä jos kumpikin heistä tyrmistyy, että tällainenkö siitä nyt tulikin, vaikka neuvotteluissa sain aivan toisenlaisen käsityksen. Tämä on nimittäin ollut täysin erilainen työ kuin itsekään aloittaessani aavistin. Kuten joistain vihjeistä ehkä on selvinnyt teen tietokirjaa lapsille, nuorille ja koko perheelle sirkuksesta. Nimeksi tulee Mennään sirkukseen. Luulin lukevani hyllykaupalla kirjallisuutta, tutkivani nettisivuja ja ehkä tekeväni pari haastattelua, mutta toisin kävi. Olenkin joutunut keräämään materiaalin etupäässä haastattelemalla monia alan ihmisiä.
Toisaalta on ollut ihanaa tavata aivan mahtavia tyyppejä täysin toisenlaisesta maailmasta kuin omani. Se oli toimittajantyössäkin parasta. Toisaalta taas olen joutunut moneen kertaan luopumaan ennakolta suunnittelemastani ja se tässä itseäni on häirinnyt eniten. Sirkusmaailmassa on varmaan varsin tyypillistä tietty epävarmuus tulevaisuudesta, vaikka se toisaalta on tavattoman kurinalaista ja tarkkaan suunniteltua puuhaa. Olen siis vain joutunut tekemään kirjaa alan omilla ehdoilla ja siihen on ollut tyytyminen.
Onneksi minulla on ollut suomalaisesta sirkusmaailmasta jokseenkin kaiken tietävä auttaja, muuten tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Ja ainakin tiedän tekeväni kirjaa, jollaista ei vielä ole. Se joutuu varmasti suurennuslasin alle arvostelijoiden edessä, mutta se ei minua kauheasti huoleta. Tästä on jonkun sitten helppo parantaa, jos siltä tuntuu. Olen omalta osaltani tehnyt parhaani.
Tänään joudun kuitenkin kertailemaan aivan toista maailmaa, eli puhumaan illalla Katri Valasta. Juuri nyt tuntuu, että en muista hänestä enää yhtään mitään, mutta eiköhän tuo pienellä kertaamisella korjaannu. Aika loikkia nämä kuitenkin ovat: sirkuksesta Katri Valaan. Huh-huijaa!
Vau! Kuulostaa tosi kiehtovalta, sirkusmaailma. Sinulla on taas monta kiinnostavaa rautaa tulessa.
VastaaPoistaTerhi, sehän on, kiehtova. Hurjan sinnikästä, määrätietoista ja ihan tajuttoman taitavaa porukkaa.
VastaaPoistaJa sirkushan on nousussa, vaikka välillä kuviteltiin sen olevan kuoleva taiteenlaji. Suomalaisia sirkusammattilaisia liikkuu pitkin maailmaa ja syntyy uusia, pieniä sirkusryhmiä. Jaakobin sirkusta olen täällä Tampereella seurannut; kivasti komediallinen pari.
VastaaPoistaanneli
Sen oli vähällä tappaa verotus ja miksei yleinen ilmapiirikin, joka ei sirkusta oikein arvostanut. Nuoria on hurjasti mukana nykyisin. Olen oppinut paljon.
VastaaPoistaRaili, onhan tuohon sirkusasiaan ja sen suosion heilahteluun vaikuttanut myös eläinsuojelu, sillä monen mielestä sirkustoiminta ei ole eläimille lajityypillistä elämää. Eläinten koulutuksessa on usein käytetty julmia keinoja, joista naurava yleisö ei tiedä mitään.
VastaaPoistaKatri Vala kuulostaa minulta enemmän kuin sirkus. Onnea kuitenkin uudesta teoksesta: Sinä olet hirveän tuottelias!
Leena, ilman muuta. Niin sirkuksessa kuin muuallakin eläimiä kohdellaan usein varsin inhimillisesti. Tällä tarkoitan nyt sitä, että vain ihminen on tietoisesti julma.
VastaaPoistaRaili, juuri niin. Eläinhän ei ole koskaan aidosti paha. Mutta en nyt saanut koukittua esille sitä, että onko sirkuskirjassasi niitä eläimiä vai onko se enempi kuin tivolia?
VastaaPoistaIhmisen pahuus on kahistuttanut minua kautta elämäni. Jos millään ehdit, lue Bengt Jangfeldtin kirja Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Samaistun monessa Axeliin, vaikka Mika Waltari, suuri eläinten ja etenkin koirien ystävä, toteaakin jossain kirjassa, että olisi helpompi elää, jos voisi olla vähemmän herkkä ihmisten julmuudesta eläimiä kohtaan. Mutta kyllä hänkin kärsi!
Leena, sirkusihmiset tosin sanovat, ettei eläinten huonoa kohtelua enää hyväksytä sirkusmaailmassakaan, eivätkä kaikki suinkaan sitä ole tehneet ennenkään. Ja että siellä eläinten elämä on paljon virikkeellisempää kuin vaikkapa eläintarhassa tai usein kodeissakin. Monet eläimet nauttivat esiintymisestä.
VastaaPoistaKatsoitko eilen Voimalan? Se oli tosi kiinnostava ja herätti paljon ajatuksia. Katso Areenasta, jos et ole nähnyt.
Ai niin ja vastaus: Kirjaan tulee muutama aika hurjakin eläintarina menneiltä ajoilta norsuista, tiikereistä ja leijonista, kaikki nykyisin meillä kiellettyjä. Puhun kirjassa nimenomaan sirkuksesta, tivoleista vain määrittelyn verran.
Niin ravimiehetkin sanovat, etteivät lyö hevosiaan.
VastaaPoistaKaikki ajatukseni eläintarhoista tiivistyvät ystäväni Eve Rehnin suomentamaan Rilken runoon Pantteri:
"Taukoamatta se kulkee ohitse tankojen,
silmät niin väsyneinä - katse häilyen
kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa
ja takaa tangon tuhanne puuttuisi maailma.
Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pemeää,
kun pienimmästä pienintä se kiertää ympyrää.
Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,
jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen.
Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,
tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin.
Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,
kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta."
Tämä on se runo, jonka vuoksi Eve Rehn (ent. Kuismin) alkoi suomentaa Rilkeä.
***
En katsonut. Katsomme televisiota oikeasti tosi vähän. Seurasin sarjaa Downton Abbey, mutta nyt sekin loppui. Ystäväni lähetti minulle linkin siihen matkaohjelmaan, jossa oli vuorossa Istanbul ja kirjailija Elif Shafak, mutta kyllä kävi työstä istua tässä se tunti, kun muutenkin jo istun koneella tuntikausia kirjoittamassa ja sitten yöt istun sängyllä lukemassa. Tekee yhteensä 10-12 tuntia ja olen tehnyt tätä nyt helmikuusta 2009 ilman mitään lomia taukoamatta. Elinikäodotteeni on 99,9 vuotta, mutta tekniikka, sen toimimattomuus ja/tai istuminen vievät minut paljon ennen tuota ikää.
Mukavaa viikonloppua sinulle, Raili!
Leena, kiitos. Hieno runo, muistan tuon joskus lukeneenikin.
VastaaPoistaSuurin osa eläintarhoista on kurjia, en halua käydä Korkeasaaressakaan. Mutta hyvässä eläintarhassa, jossa ei ole kaltereita ja tilaa on riittävästi, eläin saa ruuan ja hoidon, se voi olla jopa jokseenkin tyytyväinen. Lajista se tietysti riippuu. Suuri osa eläimistähän vaeltaa luonnossa vain ruuanhankinnassa.
Nämä ovat kuitenkin vahvasti tunneperäisiä asioita. Äitini oli biologi ja isä tunsi luontoa vielä enemmän. Minulle luonto ja eläimet ovat jo kodin peruna olleet aina hyvin tärkeitä. Matkoiltanikin parhaat kokemukseni liittyvät juuri luontoon. Silti haluaisin tietää paljon paljon enemmän.