Huups! Aika on syöksähtänyt kohti kevättä melkoisessa kiireessä. Laiminlyöty blogi on huono juttu, yritän korjata mitä korjattavissa on.
En ole koskaan aikaisemmin tehnyt kirjaa, jonka sisältö on pitkälti haastattelujen varassa. Arkistot ja kirjastot ovat hyvinkin tuttuja, tämä uutta. Toimittajana olen tietysti tehnyt paljonkin haastatteluja, mutta se on aivan toinen juttu. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka toisaalta on hauskaa tavata paljon ihania ja kiinnostavia ihmisiä, tämä ei sittenkään ole minun juttuni. Liian moni asia jää roikkumaan ja odottamaan ensin haastatellun tavoittamista, sitten kommenttia. Vastaukset tarkentaviin kysymyksiin saan jos saan. Kokonaisuutta on hurjan vaikea hallita ja se, jos mikä, ärsyttää. Luulen loppujen lopuksi saavani mukaan lähes kaiken sen materiaalin, mitä alun perin suunnittelin ja onneksi vähän yllättävää ylimääräistäkin, mutta aina välillä olen ollut suorastaan epätoivoinen. Ja se nyt vaan ei ole kivaa!
Pari kouluvierailuakin olen tehnyt tässä kuussa ja jäänyt taas ihmettelemään yhtä asiaa. Miksi julkisuudessa puhutaan etupäässä siitä, miten vaikeita yläasteikäiset nuoret ovat, miten heitä ei kiinnosta mikään eivätkä he lue mitään?
Täyttä puppua! Yläasteilla on edelleen ainakin valtaosa hyvin käyttäytyviä, kivoja nuoria, joita on hurjan hauskaa tavata. Tietysti tässä voi olla pieni siivu harhaa, sillä kirjailijavieraita kutsuvat vain opettajat, jotka ovat itse innostuneita lukemisesta ja koulut, joissa muitakin kuin vain äikänopeja kirjallisuus kiinnostaa. Ja tietenkin on ongelmakouluja, mutta eivät nekään pelkällä valittamisella parane ja ne ovat sittenkin poikkeuksia.
Yhdessä seurassa tässä taannoin oli puhe siitä, miten niin Facebookissa kuin blogeissakin ihmiset ottavat itselleen roolin ja luovat itsestään sen mukaista kuvaa. Epäilemättä. Tämä blogi on lähinnä kirjailijantyöstäni, josta yritän kertoa niin rehellisesti kuin osaan. Joku kirjailija tosin sanoi blogissaan, ettei ketään kiinnosta lukea jonkun kirjailijan kertomuksia omasta työstään. Hän ei sellaista harrasta, vaan puhuu toisten kirjoista ja kirjallisuudesta. Tavattoman hyvä blogi se onkin, mutta olisin minä kiinnostunut hänen omistakin kirjoittamisistaan. Ainakin vähän.
Ja nyt taas viestittämään yhdelle kadonneelle haastateltavalle. Jokohan vihdoin löytyisi.
Tuollaiset haastatteluihin perustuvat kirjat ovat joskus aika rankkoja myös muille kerrottaviksi. Niihin ei saa otetta tai sitten sitä tekee vain monotonista listaa...Ikävä kyllä olen itsekin ollut mukana mainitunlaisessa kirjassa, mutta sainkin itse kertoa osuuteni, eikä edes pilkun paikkaa muutettu.
VastaaPoistaMukavaa viikon jatkoa sinulle!
Leena, tämä aihe on onneksi sellainen, että tarinat ovat vaihtelevia. Tavallaan tietysti toistuu samaakin, mutta vähän eri kulmista. Sain äsken juuri taas aika hurjan jutun, kun soittelin Tanskaan yhdelle ihanuudelle.
VastaaPoista