Arki ei pääse nitistämään, kun koko ajan tapahtuu jotain. Sain juuri Haava-lehden, jossa on pakinani, kävin kirjailijavierailulla Norssissa ja Laulua punaisesta huoneesta käsiteltiin Kolmosen Studio55.fi-ohjelmassa. Hankikanto ei aivan jaksanut kantaa minua, kun hortoilin aina välillä humpsahdellen koiran kanssa pellolla. Kati sen sijaan huiteli pitkin hankea ja selvästi nautti. Huomenna olemme lähdössä pidennetylle viikonlopulle Istanbuliin.
Kyllä, juuri tämmöistä elämä saa olla aina välillä. Jatkuvasti en varmaan jaksaisi. Enkä ehtisi liioin keskittyä kirjoittamiseen, joten vähän levollisemmat jaksot ovat myös tervetulleita. Ensi viikko on vielä yhtä hulinaa, seuraavalla toivon vain pääseväni käymään Savonlinnassa. Mutta tässä kuussa on käsikirjoituksenkin valmistuttava. Ei siis ole vaaraa, että menisin keneltäkään kyselemään: "Mitä mä oikein tekisin?"
Yhtä kuitenkin kaipaan. Vanhaa kunnon kotitonttua, joka siivoaisi tämän työhuoneeni yön aikana. Eikö sellaisen nyt kuuluisi olla joka taloudessa? Minne meidän on karannut? Jos se on teillä kylässä, lähettäkää äkkiä takaisin. Vai onko sille voinut tulla burnout?
Vierailu Norssin seiskaluokalla latinistien luona oli hieno kokemus. Todistetusti siis edelleen on koululaisia, jotka lukevat latinaa, käyttäytyvät hyvin, kuuntelevat erittäin tarkkaavaisesti ja tekevät spontaaneja kysymyksiä. Olen toki tavannut paljon ihania nuoria muissakin kouluissa, mutta en vielä kertaakaan latinan lukijoita. En tiennyt sellaisia enää olevankaan. Asiaan kuuluvasti minulta myös kysyttiin: Oletko maisteri tai tohtori? Pihkura kun en muistanut, että Politices magister -todistukseni on silkkaa latinaa. Ovatkohan ne edelleen?
Ilahduin kovasti, siitä että Studio55 otti Laulun punaisesta huoneesta naisten päivänä esiteltävien Nalle Nybergille tärkeiden kolmen kirjailijan ja päivään sopivien kolmen kirjan joukkoon. Kirjoja ilmestyy niin mielettömän paljon, että jokainen julkisuuspisara on tärkeä. Tiedän, mistä kirjoitan seuraavan aikuisten kirjani, mutta työhön pääsen vasta aikaisintaan huhtikuussa. Sormet kuitenkin syyhyävät jo! Aihe on taas niiiin kiinnostava.
Aurinkoa jokaiselle kokoon ja säätyyn katsomatta!
Aurinkoa sinullekin! Tänään olenkin saanut paistatella sisätiloissa, mutta eilen minulla oli oikea aurinkopäivä. Harmi, että viikon vaihdetta kohden pilvistyy. Annetaan kuitenkin auringon paistaa mielissämme.
VastaaPoistaLöytyisiköhän Studio55 netistä katseltavaksi? Odotan edelleen, että pääsen lukemaan tuoreimpasi.
Histamiinia luimme poikieni kanssa ihan vähän aikaa sitten. Klipklop. Olin itse sopivan pieni, kun Histamiinin joulukalenteri tuli tv:stä. Muistan, miten aina toivoin, että Anelma Unelma näkyisi :-). Anelma Unelma oli heti Histamiinin jälkeen minusta parasta. Kiitos!
Nyt jännittää, mikä sinulla on seuraavana vuorossa.
Paula, Studio55.fi on netissä katsottavissa. Sieltä minäkin sen jouduin katsomaan, kun olin Norssissa juuri sen esitysaikaan. Laulu punaisesta huoneesta on ohjelman hännänhuippuna.
VastaaPoistaPidin ohjelmasta, jota katsoin nyt ensimmäistä kertaa. Nalle Nybergillä oli persoonallinen ote.
Toiset lapsethan pelkäsivät Anelma Unelmaa, niin kuin oma poikani Mainos TV:n pöllöä ja Eemelin isän huutoa ohjelmien alussa. Meistä tekijöistä kukaan ei ollut ajatellut Anelma Unelmaa pelottavana hahmona, mutta lapsilla on aina ikioma maailmansa.
Minä tunnustan heti kuuluneeni siihen joukkoon, joka pelkäsi Anelma-Unelmaa, niin kuin pelkäsin Pelle Hermannin kepakkoa ja sitä selloa soittavaa Garamin setääkin. Mutta Histamiini oli ihana.
VastaaPoistaMutta pelkääminenkin voi olla turvallista: voi seisoa nojatuolin takana piilossa ja kurkkia sieltä salaa.
Mervi, aivan näen sinut kurkistelemassa nojatuolin takaa. Voi pientä. Kai niitä pelkäämisen opetteluja turvallisessa tilanteessa silti tarvitaan lapsen kehityksessä.
VastaaPoistaKieltämättä Anelma Unelma ei aivan vastaa meidän kauneuskäsityksiämme, mutta sellaisia noidat ovat, kiltitkin.