Niin voin tosiaan sanoa. Seuraavan lasten, nuorten ja koko perheen tietokirjani aihe on edelleen hauska ja innostava. Tavanomaisen arkistoissa ja kirjastoissa tonkimisen sijaan joudun nyt kuitenkin haastattelemaan ihmisiä, sillä haluamiani tietoja ei löydy valmiista teksteistä. Aikataulu alkaa jo kohta mättää, koska tämän alueen haastateltavat eivät tosiaankaan ole paikallaan pysyvää sorttia.
"Kuule, mä oon just Ranskassa, otetaan yhteyttä myöhemmin." "Me olemme Saksassa eikä vapaa-aikaa juuri ole. Voimmeko palata asiaan." "Olen tulossa Suomeen maaliskuun lopussa. Jutellaan silloin."
Ne ihmiset, jotka olen saanut kiinni, ovat olleet ihania haastateltavia. Kun lähetän tekstiä luettavaksi, ei enää kuulukaan vastausta. He ovat tietysti jo matkalla jossain eikä viestejä juuri nyt lueta.
En kuitenkaan aio luovuttaa. Kuten olen jo lukemattomia kertoja tunnustanut, uteliaisuus ajaa etsimään vastauksia kysymyksiin. Ja tämäkin on alue, jota en milloinkaan pääsisi seuraamaan samalla tavalla kuin nyt, jos en voisi sanoa syyksi kirjan työstämistä. Kirjojen varjolla olen jo voinut tutustua hurjan monenlaisiin asioihin ja toivon voivani edelleen. Maailmassa on suunnattoman paljon hyviä ja hauskoja asioita kerrottavaksi, pahat kerrotaan joka päivä uutisissa.
Tänään pääsen taas jututtamaan ihmistä, jota kaikki häneen tutustuneet kiittävät ja kehuvat. Kunpa nyt vain osaisin tehdä oikeanlaisia kysymyksiä.
Mutta hauskinta juuri tässä työssä on odottaa jännityksellä millainen kirjasta loppujen lopuksi tulee. En tosiaankaan tiedä sitä vielä itsekään. Sen täytyy kuitenkin selvitä viimeistään ensi kuun loppuun mennessä, joten ei tässä enää pitkään ihmetellä.
Kirppusirkuksen vanki on puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti