Hän on täällä tänään. No, juu, olisi pitänyt sanoa se, mutta en voi. Ei noin painotuoreesta kirjasta, juuri käteen saadusta Laulu punaisesta huoneesta, ei. Aivan varmasti olen puolueellinen arvostelija, mutta minusta Päivi Veijalaisen toteuttama kansi on hieno, vaikka vähän pelkäsin sen tummuutta. Saatte sanoa, jos olette toista mieltä, ja saatte vaikka ette olisikaan.
Yleensä maltan odottaa kirjan tulemista, vaikka aika usein se on ollut kaupassa ennen kuin olen itse edes nähnyt uusintani. Nyt en malttanut, vaan kiisin läpi hyytävän pakkasen hakemaan yhden Minervalta. Niin kuin kirjan näkeminen muka olisi parista päivästä kiinni, kun olen tehnyt sitä sentään parisen vuotta. Mutta oli se.
Nyt olen iloinen.
Uuden kirjan, vallankin näiden suuritöisten aikuistenkirjojen saaminen valmiina käteen on jollain lailla liikuttava hetki. Ensin oli idea, jota lähdin selvittelemään. Sitten ryhdyin kirjoittamaan, ja tarina alkoi osin elää omaa elämäänsä. Hahmot tulivat minulle melkeinpä lihaksi ja vereksi. Tiedän tarkalleen miltä he näyttävät ja millaisessa ympäristössä elävät. Ja lopulta olivat ne viimeisen tarkastamisen hetket, jolloin olen kaikkein epävarmimmillani. Nyt hän (aivan, edelleen hän) on vihdoin tuossa.
Vielä kirjan kohtalo ei jännitä, mutta sekin vaihe tulee, rakas lukijani. Tulet huomaamaan sen ennen pitkää. Ehkä siihen on jo vähän tottunut vuosien varrella, mutta auttaako se mitään? Onko ensimmäisten palautteiden odottelu jotenkin helpompaa näin monen kirjan jälkeen. En osaa vastata tuohon varmasti, mutta saattaa se pikkuisen olla. Kysykää uudestaan muutaman kuukauden kuluttua. Silloin vastaus voi olla toinen.
Tämä vuosi on aika hauska. Ensin tuli Histamiinin luolaseikkailu viime kuussa. Nyt, kuukauden tuskin vaihduttua tämä Laulu punaisesta huoneesta aikuisille, ja kesäkuussa on vielä tulossa tietokirja nuorille. Sen tekeminen on juuri nyt täydessä vauhdissa. Lajin vaihtaminen pitää kirjoittamisen, voisi kai sanoa tuoreena itselle. En varmasti pääse leipiintymään.
Mutta tänään: Iloitkaa kanssani. Laulu punaisesta huoneesta on valmiina kädessäni!
Raili, nyt minua jännittää! Luulin, että se olisi tullut jo tänään...
VastaaPoistaSen kannen pyydän nyt. Muistathan, että Meren ja ikävän kiertolaiset voitti vuonna kirves ja kivi Vuoden Kauneimman Kannen -kilpailun blogissani.
Kaunista viikonloppua!
Leena, usein kirja tuleekin muille ennen kuin kirjailijalle, joten toivon sinun saavan sen oikein pian. Ja muistan tietysti, Päivihän senkin teki. Olen niin iloinen siitä, että juuri hän on tehnyt kirjojeni kannet. Toivottavasti jatkossakin!
VastaaPoistaOikein ihanaa ja LUMISTA viikonloppua myös sinulle!
Onnea tulokkaalle!
VastaaPoistaKun kirjailijalta usein kysytään, mistä hän ammentaa aiheensa, on tässäkin vastaus mitä hätkähdyttävin: KOTIKULMILTA. Niinhän se kävi, vai mitä Raili? Omilta nurkilta, vaikka kyse on jopa Kiinasta.
T von L
Kiitos, T von. Niin kävi. Oman talon päädystä ja takapihalta aihe kävi kimppuuni ja vei Kiinaan asti, tosin vain kaipaavan miehen ajatuksissa. Sitä varten oli silti tutustuttava jonkin verran myös vuoden 1916 aikaiseen Kiinaan. Jos maassa riittää puhumista nyt, niin silloin se vasta hurja oli.
VastaaPoistaSydänlämpöinen onnittelu uutukaiselle.
VastaaPoistaKansi näyttää kiehtovalta ja intensiiviseltä, hieno!
Kiitos, Kirsti! Niin minustakin.
VastaaPoistaTäällä on tänään saatu lunta oikein kunnolla. On kaunista!
Kun asuin vielä Suomessa, tietokirjakustantajani kävi tuomassa minulle henkilökohtaisesti tekijänkappaleeni. :-> Se oli kieltämättä tosi kivaa.
VastaaPoistaNo, niinhän se ennen oli. Jos ei nyt aivan henk.koht. niin pikalähetti kuitenkin toi lämpimäisen, tai kutsuttiin nautiskelemaan jotain kivaa samalla kun sen sai. Joka tapauksessa sen sai aina heti.
VastaaPoistaMutta eipä tämä ole ainoa asia, joka on muuttunut. Huoh!
Aaaa, mä luulin jo vastanneeni tähän, enkä olekaan!? :-O
VastaaPoistaMutta sylin täydeltä ONNEA, iloitsen kanssasi! :)
Kiitos, Anu! Iloitsen siitä, että iloitset kanssani :))
VastaaPoistaSUOSITTELEN KAIKILLE:
VastaaPoistaLaulu punaisesta huoneesta.
Hieno, yllättävä, jännittävä. Joka aistilla pääsee mukaan erikoiseen tilanteeseen Suomen historiassa, josta en tätä ennen ollut kuullut mitään. (En tosin monesta muustakaan, vietinhän useat historiantunnit jostain syystä käytävällä...=))
Rakkautta, romantiikkaa, ajankuvausta, joka yllättäen kolahtaa myös tämän päivän suvaitsevaisuuskeskusteluun ja avaa näkökulman ennakkoluuloihin.
Mainiota, Raiksu! Tämä ei ole ystävän mielipide vaan satunnaisen lukijan
T von L
Voi kiitos kiitos Satunainen(!) lukija.
VastaaPoistaTämä oli se omalta takapihalta kaksin käsin tarjottu aihe, johon lopulta tartuin. Ja pääsin todella kiinnostavalle matkalle taas kerran. Historiastamme löytyy niin innostavia aiheita! Seuraavakin on jo tiedossa.