perjantai 12. lokakuuta 2012

Wau, mikä varaslähtö Satupäivään!

Olin tänään Espoossa Soukan koululla viettämässä Satupäivää jo nyt, koska 18.10. koulu on lomalla. Ja kylläpä tulin iloiseksi. Satupäivä ei ollut mikään pieni lonkalta hoidettu juttu, vaan oikein kunnon tapahtuma, jossa koko koulu oli täysillä mukana.

Paikalla oli satuja lukemassa parikymmentä vanhempaa ja isovanhempaa. Kaksi kirjailijaa, Ilkka Auer ja minä esiinnyimme luokille, Ilkka kuudesluokkalaisille, minä neljäsluokkalaisille. Opettajat ja lapset olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Käytävillä vilisteli prinsessoja, haamuja, keijuja, vampyyreitä, pupuja, muumeja ja ties mitä kaikkia satuhahmoja. Oli satujen luentaa, kirjoista puhumista, kuvapajaa ja vaikka mitä. Satu oli juuri niin iso juttu kuin se ansaitsee ollakin.

Ilahduin hurjasti siitä, että vanhemmat ja isovanhemmat olivat vahvasti mukana. Heissähän on valtava voimavara, kun se vain otetaan käyttöön. He voisivat hyvin vierailla kertomassa omista lempikirjoistaan ja siitä, mitkä kirjat heidän aikanaan olivat kaikkien suosikkeja. Ja tietysti niistä pitäisi lukea myös näytteitä. Hyvän kirjan lumo ei katoa vuosikymmenten myötä.

Soukan neljäsluokkalaisissa oli mukana erityisluokka ja kielikylpyluokka. Kylpyläosaston koululaisille opettaja puhui ruotsia, vaikka minä kerroin asioista suomeksi. Kaikki lapset keskustelivat aktiivisesti, kyselivät ja olivat valppaita.

Tuollainen vierailu on kuin piristysruiske. Vaikka joskus voi tuntua, että kirjailijan työ on yksinäistä puurtamista, lukijoiden tapaaminen tekee siitä yhteisen asian. Kaikki ensimmäiset kirjani olen kirjoittanut juuri Soukassa, joten siellä oli varsin helppoa puhua niistäkin. Tapahtumapaikat olivat jäljellä edelleen.

Eivätkä tämän päivän ilot tuohon loppuneet. Ehkä hyvinkin sopivasti posti oli kantanut laatikkoomme kaksi DVD:tä, Ylen tuottamat Histamiini ja merenneidon aarre ja Histamiini ja Pirpo salaratsupoliiseina. Kun vuosina 1989 ja 1993 tehdyt ohjelmat vielä kelpaavat DVD-tuotantoon, en totisesti voi kuin iloita. Lasissa on, aivan kuten minut tuntevat arvaavatkin, vielä tilkka sampanjaa.

Vasta ensi viikolla 18.10. on Sadun päivä. Silloin lähetän onnittelut Saksaan. Esikoistyttäreni on, tietenkin, Satu!

1 kommentti:

  1. Hehkuin nyt niin tätä Satupäivää, että unohdin eilisen. Olimme Valojärven Lauran & Comp. kanssa viemässä Mennään sirkukseen -kirjoja Sirkus Finlandiassa esiintyville kirjassa haastatelluille taiteilijoille. He olivat ihania myös livenä. Sieltäkin jäi tosi hyvä mieli.

    Jos ette ole vielä nähneet tämänvuotista ohjelmaa, menkää Kaisaniemeen. Välillä minun oli pakko sulkea silmät, kun niin jännitti. Eikä Marko Karvo suotta ole saanut maailmanmestaruuttaan. Ohjelma on käsittämätön, niin kuin siellä moni muukin. Sirkus nyt vaan on aika paljon elämää suurempaa!

    VastaaPoista