Kääriytymisiä

Edellisen kirjoitukseni jäälohkare osoittautuikin paljon yleisemmäksi ilmiöksi kuin luulin. Poliisin ilmoituksen mukaan vajaan viikon sisällä meni neljän auton lasit, joista minun oli ainoa Itäväylällä. Asia ei onneksi vaivaa näin jälkikäteen, mietin vain miten monella tavalla sairaita me voimme olla. Aivot ovat yhä yllätyksellisin osa ihmisessä. En voi väittää tuntevani täysin omianikaan.

Lunta satelee rauhallisen tasaista tahtia aina vain lisää. Silti jopa koirapolut pellolla pysyvät kulkukunnossa. Sisareni Bostonin vierestä sen sijaan kertoi  etukäteen, millä kaikilla tavoin siellä valmistauduttiin lumen tuloon. Rauhoitteluista piittaamatta ihmiset ostivat ruokaa varastoon valtavia määriä, samoin kynttilöitä ja tulitikkuja. Heillä Snow Day sujuu silti rutiinilla, sillä lumi tulee siellä useimmiten kiihkeinä rysäyksinä. Liikenne loppuu, koulut ovat kiinni, samoin kaikki sellaiset työpaikat, jotka voidaan sulkea aiheuttamatta vaaraa ympäristölle. Ihmiset saavat ylimääräisen vapaapäivän lumeen kääriytymistä varten. Se on jotenkin mukava ajatus, ainakin jos lämmitys toimii ja sähköt eivät katkea. En muista, onko sellaista tapahtunut Suomessa ikinä? Onko?

Perinteisesti kai kirjailijan imagoon kuuluu täydellinen juttuun kääriytyminen, oven sulkeminen muulta maailmalta, kirjoittaminen rauhassa ja yksinäisyydessä. Olisi kiva tietää, miten monelle se tosiaan on mahdollista. Että voisi koko päivän keskittyä ajattelemaan käsikirjoitusta ilman pientäkään häiriötekijää. Ilmoittautukoon ken siihen pystyy. Enkä nyt ole syyttelemässä ketään läheisiäni, elämä vain on niin täynnä monenlaista. Suurin osa itse valittua kaiken lisäksi.

Kävin Annantalolla Saareen-näyttelyn avajaisissa. Se on alunperin Oulussa suunniteltu näyttely, jossa kuvataide kohtaa sanataiteen. Näin näyttelyä esitellään:
"Näyttelyssä löydetään, nähdään ja kuullaan saaren ja veden tarinoita, sekä kerrotaan niitä itse. Näyttely on paitsi lapsille suunnattu elämyksellinen seikkailu, myös monipuolinen kuvataidenäyttely, jossa on mahdollisuus kokea mielenkiintoista, saari-aiheesta ammentavaa taidetta.
Monitaideseikkailu alkaa veneestä, vie veden alle, sukelluskelloon ja lopulta saareen. Näyttelyn keskiössä ovat 21 suomalaisen kirjailijan saariaiheiset kirjat, joista eri taiteenalojen ammattilaiset ovat luoneet kokonaisvaltaisen ja moniaistisen taidemaailman. Näyttelytilassa satujen ja tarinoiden paikat, esineet ja ilmiöt tulevat konkreettiseksi."

Kävin Saareen -näytelyssä ensimmäisen kerran Vantaalla ja ihastuin. Se kannattaa käydä katsomassa lasten kanssa, mutta jos sellaisia ei ole lähietäisyydelläsi kaapattavaksi mukaan, nautit siitä varmasti yksinkin. Avoinna ma-pe 13-20 ja la-su 11-17. Käy, iloitse ja kilju kanssani: Lisää tällaista!